Soihdunkantaja on maalissa

 

Vielä 75 -vuotiaana Kalevi oli tunnetuin, innoittavin eli yksinkertaisesti paras evankelista, joka kutsuttiin pääpuhujaksi niin luterilaisten herätysliikkeiden, seurakuntien kuin vapaiden suuntien missioihin. Hän oli vetonaula nuortenkin tapahtumissa ja hänen piti puhua esimerkiksi vielä heinäkuun lopussa Keuruulla helluntaiseurakuntien Iso soitto – tapahtuman pääjuhlassa.

Viime vuosina Kalevin askel oli hidastunut ja hänellä oli ollut sairaskohtauksia. Voi ihmetellä, että miksi hänen piti vielä juosta ja julistaa, eikö hän olisi jo ansainnut leppoisat eläkepäivät. Ehkä hän olisi jaksanut muutaman vuoden pidempään. Mutta eivät lääkärit, ystävät tai läheiset pystyneet pidättelemään Kalevia, sellainen tuli hänen sisällään paloi. Totta kai hän tiesi, että vuosia on vähemmän edessä kuin takana ja ehkä juuri sen takia hän teki innolla töitä sen eteen, että tarttuisimme tulevaisuuteen ja oppisimme viemään evankeliumia eteenpäin modernein keinoin.

SEKL neliöb. vko38. MJa

Kalevi puhui palavasti mediaevankelioinnin, internetin ja nuorison puolesta. Eikä hän tyytynyt vain puhumaan, vaan hän näytti meille esimerkkiä. Vielä viimeisinä päivinään hän teki radioblogin Radio Deihin. Keväällä kuvattiin TV7:lle Kalevin Raamattuopetuksia ja hän oli vahvasti mukana syksyllä Helsingissä järjestettävässä nuorten evankelioimiskonferenssissa.

Henkilökohtaisesti muistan kiitollisena kuinka Kalevi Lehtinen tuli Helsinkiin 3. päivä marraskuuta 1997 siunaamaan Radio Dein aloituksen tuoreen vaimonsa kanssa. Kalevi ja Leena oli vihitty edellisenä päivä Turussa avioliittoon. Kuinka moni meistä olisikaan valmis uhraamaan omaa hääpäivänsä Jumalan valtakunnan työhön. Mutta Kaleville ja Leenalle se oli elämäntapa.

Sanotaan, että suuren ihmisen näkee siitä, miten hän kohtelee pientä ihmistä. Valitettavasti olen nähnyt puhujia, jotka kulisseissa kulkevat nenä pystyssä ja seurustelevat vain merkittävien ihmisten kanssa. Mutta Kalevi oli tavallinen suomalainen mies, vähän ujonkin tuntuinen ja kohtasi kaikki ihmiset täynnä rakkautta.

Hän oli puhuessaankin niin tavallinen, rehellinen ja läsnä, että pystyi juuri siksi koskettamaan suomalaista ihmistä. Jokainen ja varsinkin nuoret, pystyi heti kuulemaan, että hän ei puhunut korvasyyhyyn, vaan hänen viestinsä oli aito.

Tärkeimpiä opetuksia, joita muistan Kalevilta, on se, kuinka syntisinä olemme samalla viivalla. Jumala ei mittaa kuka on syntisempi kuin toinen, sillä olemme kaikki syntiä tehneet ja kaikki tarvitsemme Jeesusta samalla lailla pelastajaksi.

Kalevi Lehtiselle ilosanoma oli tärkein, eikä hän riidellyt teologisista kysymyksistä. Hän oli pidetty puhuja yli rajojen ja kristittyjen yhteys oli hänelle tärkeää. Mutta ei hän myöskään koskaan epäröinyt kutsua ihmisiä tekemään uskon ratkaisua, vaikka jotkut kirkon tahot eivät tästä pitäneet.

Kalevi on päässyt nyt maaliin, mutta me perässä hiihtäjät jäämme kaipaamaan soihdun kantajaa ja sytyttäjää. Paras tapa kunnioittaa hänen muistoaan on viedä viestikapulaa eteenpäin, kertoa evankeliumia lähellä ja kaukana.

Kuuntele Kalevi Lehtisen viimeinen Päivän blogi Radio Deissä 22.7 klo 8.40 ja uusinta 12.50.

 
Dei, artikkeliban. 29.6.- MJa