Sodan keskellä sielunhoito median välityksellä auttaa

 
Sielunhoitaja Nina

Nina kohtaa yleisöä puhelimitse tai internetissä

Ukraina itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991. Siitä lähtien maassa ovat vaihdelleet autokraattiset ja demokratiaa puolustavat johtajat ja hallitukset.

Taustalla on kaksi vallankumousta: vuoden 2004 oranssi vallankumous, jonka kannattajat olivat pettyneitä hallinnon korruptoituneisuuteen ja halusivat parlamentaarista järjestelmää sekä vuoden 2014 Maidanin kansanliike, joka vastusti silloisen presidentin Venäjä-myönteisyyttä. Maidanin seurauksena Venäjä miehitti Krimin niemimaan. Useiden asiantuntijoiden mukaan oranssia vallankumousta siivittivät internet ja kännykät ja Maidanin vallankumousta Facebook.

Perheniemi neliöb.(vuosisop.)23.3.alk. MJa

Ukrainan politiikka ja media ovat olleet kietoutuneina toisiinsa aina vuodesta 2014 lähtien. Maidanin jälkeen mediaa koskevia lakeja on pyritty uudistamaan entistä enemmän kansaa palvelevaan suuntaan, pois neuvostotyylisestä valtion televisio- ja radiotoiminnasta.

Mediamarkkinat, varsinkin televisiomainonta, olivat ainakin ennen Venäjän tämäntalvista hyökkäystä paljolti oligarkkien hallinnassa. Internet-pohjainen media sen sijaan nautti suurempaa vapautta, vaikkakin uutissivustojen taustalla ovat useasti olleet oligarkit.

Verkkomedia valtaa alaa

Viime vuonna tehdyn mediatutkimuksen mukaan sosiaalisen median verkostot ja internetin uutissivustot ovat ukrainalaisten eniten käyttämiä uutislähteitä. Televisio on kolmannella sijalla. Radion kuuntelu on vähentynyt vuodesta 2018 vuoteen 2020 peräti puolella, 26 prosentista 13 prosenttiin.

Ukrainassa on 30 miljoonaa internetin käyttäjää, ja internetin kattavuus on vajaat 70 prosenttia. Älykännyköitä on 61 prosentilla väestöstä. Siksipä radiotuottajat kasvattavat toimintaansa verkossa ja lisäävät multimedian käyttöä pysyäkseen muuttuneiden mediankäyttötapojen matkassa.

Ukrainassa toimivat kristilliset mediatahot ovat myös ymmärtäneet hyödyntää verkkoviestintää. Paikallisradio on hyvä linkittää verkkoon ja sosiaaliseen mediaan, ja sitä kautta kasvattaa yleisöjä. Medialähetysjärjestö FEBC-Ukrainan työssä on viimeisen kolmen vuoden aikana kristillisten sisältöjen kuuntelu ja katselu internetissä lisääntynyt 50 prosentilla vuosittain.

Paikallisradiotoiminta yhdistyneenä sosiaaliseen mediaan saa yleisön ottamaan yhteyttä toimittajiin. Ukrainalaiset ovat väsyneet konfliktia ja politiikkaa käsitteleviin sisältöihin ja mieluummin haluavat rentouttavia ja viihdyttäviä sisältöjä, sekä paikallista näkökulmaa.

Ei liene ihme, että paikallisilla kristillisillä mediatoimijoilla on annettavaa tässä tilanteessa sekä sisällön että yleisövuorovaikutuksen kautta. Yleisö voi sielunhoito-ohjelmissa kertoa huolistaan ja saada vastauksia kysymyksiinsä. Henkilökohtainen apu poistaa pelkoa ja paniikkia, jota sodan jaloissa koetaan. Kiinnostus ja tarve vakaumuksellista uskoa kohtaan on kasvanut kaikenikäisten parissa.

Venäjän media

Ukrainassa seurataan Venäjän televisiokanavia jossain määrin, vuonna 2020 vajaat 6 prosenttia väestöstä. Monet Ukrainan itä- ja eteläosissa asuvista kokivat mahdollisuutensa monipuoliseen informaatioon kaventuneen. Vain puolet ukrainalaisista uskoi huomaavansa valeuutiset.

Valeuutisten ohella toinen ukrainalaisia koskettava haaste on, että luotettavasta mediasisällöstä tai laadukkaasta viihteestä ei olla valmiita maksamaan. Lisäksi venäläisten oligarkkien mediaomistus on mahdollistanut sen, että ukrainalaiset ovat tottuneet ilmaiseen media-antiin.

Vuodesta 2020 television maksullisuutta on kuitenkin lisätty. Vajaat viisi miljoonaa taloutta, noin kolmannes Ukrainan talouksista, joutuu nyt maksamaan kanavista, joita he aiemmin katsoivat ilmaiseksi. Tämä osoittaa siirtymistä kaupalliseen malliin, luottamusta mainostajiin ja vuorovaikutukseen yleisön kanssa. TV-kanavien maksullisuuden lisääntyminen saattaa olla yksi syy siihen, että median käytössä on siirrytty entistä enemmän verkkoon.

 
Sansa artikkeliban 3.5. alkaen,MJa