Kirjoittanut
Kirjoittaja työskentelee toiminnanjohtajana Medialähetys Sanansaattajissa, joka on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisista lähetysjärjestöistä.Mielessäni on pyörähtänyt kuva tuulenpyörteestä, joka on nostanut ilmaan palapelin paloja. Lempeän lujassa pyörteessä osa paloista liittyi toisiinsa välttämättömyyden pakosta tai ikään kuin omasta halustaan. Näin ne muodostivat yhteensopivia pareja ja laajempia kokonaisuuksia leijaillessaan ilmassa.
Tuulen pyörteen voimistuessa palat irtosivat toisistaan ja hetken leijailtuaan liittyivät uusiin paloihin. Palat näyttivät muovautuvan tuulen vaikutuksesta toisiinsa sopiviksi. Pyöriminen näytti vapaalta tanssista, joka oli välillä kaoottista tai rajuakin, mutta kauempaa katsottaessa siinä oli harmoniaa, järjestystä ja rauhaa. Osa paloista hävisi näkymättömiin ja jostain tuli niiden tilalle uusia.
Ilmassa pyöriessään palapelin palat näyttivät muuttuvan tuulen ja toistensa vaikutuksesta. Muutos mahdollisti liittymisen uuteen ja uusiin paloihin. Jokaisella liittymisellä ja irtoamisella näytti olevan oma merkityksensä kokonaisuuden kannalta. Myös irrallaan hetken tai pidempään lentävät palat kuuluvat tuulenpyörteeseen. Yksikään pala ei ollut turha, vaan se oli osa suurempaa kokonaisuutta.
Myös saamattomina olemme mukana Jumalan pyörteessä
Tuulen pyörre tuo mieleeni tilanteen, jossa Jeesus sanoi Nikodemokselle: ”Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” (Joh 3:8) Kristittyinä voimme ajatella, että Jumalan Henki − armon, totuuden ja rakkauden henki − johdattaa meitä syvempään Herramme tuntemiseen ja armon omistamiseen. Samalla hän liittää meitä yhteen toistemme kanssa Kristuksen ruumiiksi tässä ajassa.
Olemme jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa. Me vanhenemme, sairastumme ja välillä olemme voimamme tunnossa. Mielikuvassa tuulen pyörre kannatteli paloja, joista osa näytti vähän repaleisilta tai kuluneilta.
Jumalan armo kannattelee meitä silloinkin, kun omat voimamme ovat lopussa. Jumalan henki liittää Kristuksen ruumiin jäsenet yhteen ja varustaa palvelua varten. Elämän muutoksissa ja eri vaiheissa Kristus on läsnä, sillä hän on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun saakka.
Tuo lupaus läsnäolosta liittyi lähetyskäskyn antamiseen. Tehdessämme opimme Herrastamme lisää ja käyttäessämme hänen antamiaan lahjoja näemme hänen tekojaan ympärillämme tuulessa ja tuiskussa.
Saamattomuuden tilassakin olemme mukana Jumalan pyörteessä ja elämässä. Hän kannattelee meitä ja muovaa hyväksi katsomallaan tavalla. Maailma on myrskyisä ja levoton paikka. Elämä saattaa kauhistaa. Siksi on hyvä tulla Jeesuksen luokse ja auttaa toisia tulemaan hänen lähelleen ja omakseen.
Maailman tuulet riepottelevat, mutta hengen tuuli kannattelee
Maailman tuulet voivat riepotella miten vain, mutta Jumalan hengen tuuli kannattelee meitä niidenkin keskellä. Hän liittää meidät yhteen toistemme kanssa pidemmäksi tai lyhyemmäksi ajaksi. Jokaisella kohtaamisella on merkityksensä. Niihin kätkeytyy kasvun ja elämän jakamisen mahdollisuus. Kerran tulee meidän aikamme siirtyä tästä ajasta ikuisuuteen. Jeesuksen varassa pääsemme ikuiseen kotiin ja asetumme paikkamme, joka on täynnä liikettä ja iloa sekä jälleen kohtaamisten riemua.
Juha Tapio laulaa kappaleessa Muutoksen aika: ”Kuule kuinka tuuli soi yli hiljaisuuden laulaa. Meihin luoja laulun soi. Sydän nosta kiittämään. Katso kuinka huojuu puu. Kuinka tuleen oksa taipuu. Sydän hiljaa avautuu. Valo syttyy sisimpään. Siis älä pelkää, kun jokin muuttuu. Matkaan jo lähde tässä on tie. Jumala antaa sen mitä puuttuu lävitse kaiken hän sinut vie.”
Toivotan sinulle siunattua alkanutta vuotta ja rohkeutta pyöriä hengen tuulissa, liittyä ja erota toisista paloista sen mukaan mitä elämäämme sallitaan. Johdattakoon Hengen tuuli sinua käyttämään saamiasi lahjoja toisen parhaaksi ja seurakunnan rakentumiseksi. Kulje rohkeasti se tie, joka on eteesi avattu. Et ole yksin. Sinä kuulut joukkoon ja olet rakastettu.
