Pääsiäisen suuri draama

”Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden” (Luuk. 23:48).

Pääsiäisen kertomus Jeesuksen ristinnaulitsemisesta on vertaansa vailla oleva näytelmä. Se sisältää erilaisia rooleja, yllättäviä käänteitä ja vahvaa draamallista jännitettä. Näytelmän käsikirjoitus löytyy Matteuksen evankeliumin luvuista 26‒28. Draaman roolihahmoista voi helposti löytää rinnastuksia myös omaan aikaamme.

Ylipapit ja kansan vanhimmat edustavat vääristyneitä vallanpitäjiä. He olivat yhdistäneet hengellisen ja maallisen vallan elävää uskoa vastaan. Ylipapit, joiden tehtävä oli toimia juutalaisen uskonnon keskeisinä edustajina, kääntyivät sokeudessaan tuhoamaan sen elävää ydintä. Valta-asemastaan käsin maalliset ja hengelliset johtajat yhtyivät pilkkaamaan Jeesusta ja kiihottivat myös kansaa tekemään samoin. Lopulta he pyrkivät vielä valheen avulla peittämään Jeesuksen ylösnousemuksen vallankumoukselliset seuraukset.

Pilatus oli puolestaan kansan yleiseen mielipiteeseen taipuja. Hän tiesi, että Jeesus oli annettu pelkästä kateudesta hänen käsiinsä. Pilatuksen toiminta osoittaa, ettei hän mielellään tuominnut Jeesusta, mutta kansan paine ja yleinen mielipide pakottivat hänet siihen. Oman suosion säilyminen oli Pilatukselle totuutta ja oikeudenmukaisuutta tärkeämpää.

Pilatuksen vaimolla oli pääsiäisen draamassa varoittajan rooli. Hän oli vakuuttunut Jeesuksen viattomuudesta ja koetti puhua siitä myös miehelleen ‒ mutta turhaan. Kansan suosio oli Pilatukselle tärkeämpää kuin varoittajien kuunteleminen.

Merkittävä osa pääsiäisen draamaa on kansa ja sen kiihkeä, kollektiivinen viha. Ylipappien yllytys sai aikaan kansanjoukossa vihan tunteen, joka tarttui tehokkaasti kaikkiin läsnäoleviin. Sokea joukkoviha hämärsi ihmisten itsenäisen ajattelun ja vastuullisen toiminnan.

Simon Kyreneläinen, Aleksandroksen ja Rufuksen isä, joutui ohikulkijana yllättävään rooliin pääsiäisen näytelmässä. Hän oli tullut kaupunkiin omille asioilleen, mutta tempautuikin sivullisena keskelle näytelmää ‒ suoraan yhteen sen päärooliin. Mies, jolla ei ollut mitään tekemistä Jeesuksen kanssa, joutui kantamaan julkisesti hänen ristiään.

Sadanpäämies on pääsiäisen näytelmän hyvis ‒ vilpitön tarkkailija, rehellinen etsijä ja totuuden löytäjä. Kun hän näki, mitä tapahtui, hän tunnusti Jeesuksen olevan syytön: ”Tämä mies oli todella Jumalan Poika” (Luuk. 23:47). Sadanpäämies pystyi tekemään itsenäisiä johtopäätöksiä näkemästään ja kokemastaan, eikä yleinen mielipide sokaissut häntä. Hänellä oli myös rohkeutta sanoa havaintonsa ääneen.

Joosef Arimatialainen oli näytelmässä itsenäinen ja arvotietoinen mies. Vaikka hän oli neuvoston jäsen, hän ei yhtynyt neuvoston päätöksiin eikä osallistunut sen toimiin. ”Hän oli hyvä ja hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa.” Rikkaana miehenä Arimatialainen oli hakkuuttanut itseään varten kalliohaudan, mutta nyt hän antoi sen epäitsekkäästi toiseen käyttöön. Hän meni rohkeasti Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista hautaamista varten. Arimatialainen oli valmis toimimaan arvojensa puolesta riippumatta siitä, mitä muut neuvoston jäsenet hänestä ajattelivat.

Hyvässä näytelmässä on aina herättäviä välikohtauksia. Niin tässäkin.

Näytelmän käänne koettiin, kun kesken valoisan päivän tuli äkkiä täysi pimeys. Jeesus huusi ristiltä ja temppelin paksu väliverho repesi itsestään ylhäältä alas asti. Maan järistessä kalliot halkeilivat, ja kuolleiden pyhien ruumiita nousi haudoistaan ylös. Tuonpuoleisuus astui näyttämölle ja ihmiset kokivat esimakua tulevasta uudesta ajasta ja sen ylösnousemusvoimasta.

Pääsiäisen suuri draama huipentui naisten yllättävään rooliin ylösnousemuksen aamuna. Naiset olivat pääsiäisen tapahtumissa usein hiljaisia sivustaseuraajia, jotka olivat kuitenkin kiinnostuneita siitä, mitä Jeesukselle tapahtui. Nyt he olivat tulleet myös Jerusalemiin hänen mukanaan ja olivat ‒ kuten Raamattu sanoo ‒ ”jonkin matkan päässä tätä katselemassa”. Naiset seurasivat tarkkaan, mihin Jeesus haudattiin, ja asettuivat istumaan hautaa vastapäätä.

Naisten asema ja rooli Jeesuksen ajan kulttuurissa oli olla sivustaseurailijoita. Mutta pääsiäisaamuna he pääsivät koko draaman päärooliin: Jeesus ilmestyi ensimmäisenä naisille, ja heistä tuli hänen ylösnousemuksensa todistajia.

Tänä pääsiäisenä meidän jokaisen on syytä pysähtyä miettimään, mikä on oma roolini pääsiäisen suuressa näytelmässä. Kenen puolella minä seison? Ja mitä minä Jeesukselle teen?