Ihmisiä ja ilmiöitä: Onnellisuusprofessori Markku Ojanen: Iloa ja elinvoimaa ikävuosiin

Näin kirkkoa uudistettiin 500 vuotta sitten – mitä voimme oppia?

 

Meidän aikanamme puhutaan usein tarpeesta uudistaa kirkkoa. Aihe ei kuitenkaan ole mikään uutuus kirkon historiassa. Tasan viisi vuosisataa sitten myös haluttiin voimakkaasti uudistaa kirkkoa.

Myöhäisen keskiajan läntistä Eurooppaa hallinnut katolinen kirkko oli pahasti korruptoitunut. Kirkkoa hallitsi poliittinen vallanhimo ja rahan ahneus. Hengellinen elämä mukautettiin sellaiseksi, että se palveli kirkon johtajien poliittisia ja taloudellisia intressejä.

SEKL neliöb. 13.-16.6.

Keskiajan hengellisiä ihanteita seuraten johtava humanisti Erasmus Rotterdamilainen kritisoi kirkon turmelusta, hänen mielestään kirkosta puuttui evankeliumin henki. Erasmus pyrki siihen, että kirkon kastetuista jäsenistä tulisi vilpittömiä ja kokosydämisiä kristittyjä.

Tässä erityisetsi katumuksen sakramentti eli rippi ymmärrettiin uudistumisen välineeksi. Oman sydämensä ahneutta, kylmyyttä ja itsekeskeisyyttä katuva voi kokea Jumalan anteeksiantamuksen ja tuoreen uskon.

Samalla Erasmus opetti Jeesuksen Vuorisaarnan ihanteiden olevan jokaisen kristityn elämän tavoite. Myös kirkon johtajien tulisi harjoittaa katumusta ja palata Jeesuksen eettisiin opetuksiin.

Uskomme tulee olla kaikille ihmisille hyväksyttävän järjenmukaisen moraalitajun mukainen, täynnä eettistä voimaa, jotta se voisi vaikuttaa elämäämme ja yhteiskuntaamme.

”Ilman paluuta ytimeen uudistuksesta tulee ihmistekoista ulkokultaista moralismia.”

Humanisti Erasmuksen kiistakumppani johtava uskonpuhdistaja Martti Luther edusti toisenlaista uudistamisen mallia. Hänen mielestään kirkon rappio ei ole vain eettinen ongelma. Kirkon kriisi johtuu siitä, että kirkko on kadottanut ”kalleimman aarteensa”, Kristuksen armon evankeliumin.

Kun Jumalan kirkolleen uskoma ydinsanoma on hukattu, kaikki muukin on turmeltunut ja mennyt sekaisin. Jotta kirkko voisi uudistua, sen tulee löytää uudelleen kristillisen uskomme ydin: pelastuminen yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin uskon kautta.

Lutherin iskusana kirkon uudistamiseksi kuuluu: sola gratia, yksin armosta! Lutherin mukaan kirkko voi uudistua ainoastaan siten, että armon evankeliumi alkaa taas kuulua kirkkaana kirkon julistuksessa, opetuksessa ja kaikessa toiminnassa. Keskiajan kirkko oli asettanut armon ehdoksi monenlaisia inhimillisiä suoritteita.

Niin yksilön kuin yhteisön eettinen uudistus on armon evankeliumista nousevan uudistuksen seuraus. Ilman paluuta ytimeen uudistuksesta tulee ihmistekoista ulkokultaista moralismia.

Kirkko yhteisönä ja sen jäsenet yksilöinä voivat uudistua vain siten, että Kristuksen Pyhä Henki sytyttää kylmenneissä sydämissämme katumuksen ja kaipauksen läheisempään yhteyteen Vapahtajan kanssa. Ihmispersoona kokonaisuutena, syvyyksiään myöten, tulee Pyhän Hengen koskettamaksi.

Tuoreella tavalla syventynyt yhtymys Kristukseen Pyhässä Hengessä on Lutherin lääke kirkon ja sen jäsenten uudistumiseen. Tästä seuraa konkreettisia muutoksia niin koko kirkon kuin sen yksittäisten jäsenten elämään: Pyhä Henki vahvistaa kykyämme rakastaa Jumalaa, toinen toistamme, tätä Jumalan luomaa maailmaa – jopa vihollisiamme.

”Etiikasta piittaamattomista, hengellisyyteen uppoutuneista kirkoista on usein tullut saatanallisten hirmuhallitsijoiden hyödyllisiä idiootteja. Meidän aikanamme näin on käynyt Venäjän ortodoksiselle kirkolle.”

Antaisin kuitenkin myös hieman tilaa Erasmuksen eettiselle uudistusohjelmalle. Historia on osoittanut, kuinka ne kirkot, jotka eivät opeta sosiaalietiikkaa eivätkä korosta kirkon ja sen jäsenten yhteiskunnallista vastuuta, ovat usein joutuneet poliittisen hyväksikäytön uhreiksi.

Etiikasta piittaamattomista, hengellisyyteen uppoutuneista kirkoista on usein tullut saatanallisten hirmuhallitsijoiden hyödyllisiä idiootteja. Meidän aikanamme näin on käynyt Venäjän ortodoksiselle kirkolle.

Näin kävi viime vuosisadalla esimerkiksi Saksan kirkoille, jotka erottivat täysin toisistaan hengellisen ja maallisen. Kuitenkin maallinenkin elämä on osa Jumalan hallintavaltaa. Se ei ole mitenkään irrallinen ”puhtaan järjen” valtakunta, kuten monet luterilaiset – vastoin Lutherin opetusta – ovat korostaneet. Ihmisjärkeä voidaan helposti harhauttaa, kuten historia todistaa.

Jumalan sanassaan ilmoittaman ja ihmisten omiintuntoihin kirjaaman rakkauden lain tulee hallita yhteiskunnallista elämää. Rakkauden lain kirkas opetus on osa kirkon uudistusta sen suhteessa yhteiskuntaan.

Kuuntele Miikka Ruokasen Päivän blogit Dei Plussasta.