Kirjoittanut
Suomen teologisen instituutin pääsihteeri ja Perusta-lehden päätoimittaja.Tällä hetkellä on päällä tiukka keskustelu translaista. Kirkollisissa piireissä kohua on herättänyt kirkkohallituksen myönteinen kannanotto translakiin. Osittain lausunnon heikkous voi selittyä kiireellä, mutta jos näin on, joka tapauksessa vähemmän vahinkoa olisi aiheutettu, jos lausunto olisi jätetty vain aikataulusyistä antamatta.
Kirkkohallituksen lausunnoissa luulisi lähdettävän liikkeelle siitä, mitä kirkko itse opettaa lausuttavasta asiasta. Evankelisluterilaisen kirkon Tunnustuskirjoissa on määritelty kirkon virallinen oppi. Siellä Schmalkaldenin opinkohtien osassa III, artiklassa 11 Luther kirjoittaa: ”Yhtä vähän kuin meille tai heille on annettu valtaa muuttaa mies naiseksi tai nainen mieheksi tai tehdä tyhjäksi sukupuolten eroavuutta, yhtä vähän heillä on ollut valtaa erottaa näitä Jumalan luomia toisistaan tai kieltää asumasta yhdessä kunniallisina aviopuolisoina.”
Pelkästään tämä lainaus tekee jo mahdottomaksi ajatella minkäänlaista myönteistä kannanottoa kirkon puolelta translakiin. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisen opetuksen mukaan meillä ei ole valtaa muuttaa miestä naiseksi tai naista mieheksi. Sukupuolta ei vaihdeta ilmoittamalla. Koko ajatus on mahdoton.
Lisäksi Augsburgin tunnustuksen puolustuksen mukaan sukupuolet ovat luotuja ja niiden välinen ”kiintymys liittää sukupuolet keskenään yhteen jumalallisen järjestyksen mukaan. Tätä järjestystä ei voi kumota ilman että Jumala itse asiaan erityisesti puuttuu.” (Augsburgin tunnustuksen puolustus, 23). Sukupuolet eivät siis ole mikään kulttuurinen konstruktio, eikä myöskään pelkästään biologinen tai luonnollinen tosiasia, vaan jumalallinen järjestys.
Luterilainen kirkko paaluttaa siis sukupuolien todellisuuden luomiseen ja tekee siitä jumalallisen järjestyksen, jota ei voi muuttaa. Luterilaisen kirkon opin valossa näissä asioissa ei ole siis mitään epäselvyyttä. Suhteutettuna kirkon tunnustukseen, kirkkohallituksen kannanotto translakia koskien oli käsittämätön ja käytännössä kirkon opin ja sitä kautta kirkkolain vastainen.
Laajemmin ajateltuna koko trans-keskustelussa on teologisesti kyse siitä, onko ihminen itsensä luoja. Onko vain se, millaiseksi rakennan itseni arvokasta? Onko se, mitä saan luomisen perusteella lahjaksi kokonainen ihmisyys? Vai pitääkö sitä vielä pyrkiä muuttamaan, jotta meistä tulisi se, mitä todella olemme?
Maailmankuulu raamatuntutkija N. T. Wright totesi, että ”gender-ideologian aiheuttama sekaannus on moderni ja internetin synnyttämä muoto antiikin gnostilaisesta filosofiasta. Gnostilainen, siis hän joka ”tietää”, on löytänyt salaisuuden siitä, kuka minä todella olen, pettävien ulkoisten ilmiasujen takaa… Tämä sisältää luonnollisen maailman hyvyyden tai jopa todellisuuden kieltämisen.”
Näillä kysymyksillä on siis yhtymäkohtia yhteen varhaisimmista harhaopeista eli gnostilaisuuteen. Gnostilaisuudessa oli voimakkaasti kaksijakoinen maailma. Luotu todellisuus oli paha ja hengen maailma hyvä. Vanha testamentti oli pahan alemman luojajumalan valtakuntaa, jossa tämä loi materiaalisen todellisuuden. Todellinen hyvä jumaluus oli sitten hengen maailmassa. Ihmiselämä oli kuitenkin tietyllä tavalla vangittuna tai kahlehdittuna materiaan. Tuosta materiaalisesta maailmasta piti gnosiksen eli tiedon avulla vapautua hengen maailmaan.
Samalla tavalla tänään luotu materiaalinen maailma tai biologia ei saa enää määritellä sitä, mitä olemme, vaan sen yli ajaa oma kokemuksemme, siis tietyllä tapaa henkinen todellisuus. Kristittyinä pitäisi olla kriittinen ruumiin kieltämistä vastaan. Lausutaanhan uskontunnustuksessakin, että uskomme ruumiin ylösnousemuksen. Ruumilla on merkitystä jopa itse pelastuksessa. Paavali puhuu ruumiista Pyhän hengen temppelinä. Jeesus itse sanoi, että ”ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?”
Ruumiillamme on suuri merkitys. Jokainen ihminen syntyy tiettyä sukupuolta olevaan ruumiiseen, jota ei saa itse valita. Siksi meidän tulisi yhä uudestaan ymmärtää se tosiasia, että luontomme ei ole vihollinen tai vankila, josta tulee pyristellä eroon. Sen sijaan se on Jumalan hyvä luomistyö. Pohjimmiltaan näiden keskustelujen taustalla on syvä Jumalan hylkääminen luojana
