Lähetystyö ei ole minun juttuni!

 

Minä en koskaan halunnut lähteä lähetystyöhön. Shokki oli suuri, kun aloin lukiolaisena aavistella, että Herra ehkä tahtoisi lähettää minut maan rajojen ulkopuolelle. Opiskeluaikana en astunut jalallani Ylioppilaslähetyksen lähetysseminaariin. En voinut kuvitella tylsempää hommaa kuin opiskella lähetystyöntekijöiden elämänkertoja.

Sitten tapahtui, että Japanin suomalaisesta koulusta tuli kieltenopettaja ansaitulle vuosilomalle Suomeen, ja minua pyydettiin hänen sijaisekseen. Vuosi oli 1976. Olin Ylioppilaslähetyksessä töissä enkä olisi halunnut lähteä sieltä minnekään. Opiskelijatyö oli minun juttuni.

IK-opisto (vuosisop) neliöb.17.-30.1.MJa

Mutta eipä löytynyt ketään muutakaan lähtijää. Ei vaikka kuinka olisi etsitty. Joko minä lähtisin, tai suomalaisilla lapsilla ei olisi opettajaa seuraavana lukuvuonna. On kuin Herra olisi vetänyt minua korvasta ja pakottamalla pakottanut tuolle matkalle. Lähtöjuhlissani itkin sitä, että ”minut vyöttää toinen ja vie minut sinne, minne en tahdo” (Jh.21:18).

Mutta sitten kävikin ilmi, että Herra oli ollut oikeassa ja minä väärässä. Lähetystyöstä tuli minun Juttuni isolla J:llä. Miten hullu olisinkaan ollut, jos olisin uskonut omia tunteitani ja jäänyt Suomeen! Jumala tunsi minut paremmin kuin itse tunsin itseni. Hänellä oli hyvä suunnitelma elämääni varten. Nyt kiitän häntä siitä etuoikeudesta, että olen saanut julistaa evankeliumia Japanissa yli kaksi vuosikymmentä ja tehdä ilosanomamatkoja moniin muihinkin maihin.

Miten hullu olisinkaan ollut, jos olisin uskonut omia tunteitani ja jäänyt Suomeen! Jumala tunsi minut paremmin kuin itse tunsin itseni.

Koko maailma uskoo nykyään omiin tunteisiinsa, ja se usko on tarttunut myös kristittyihin. Hekin kulkevat usein ”oman juttunsa” perässä. Jos jokin asia tuntuu hyvältä, niin tehdään sitä sitten. Ei muuten. Ilman uhria ei kuitenkaan selvitä siitä projektista, jonka Jeesus meille jätti: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille!” (Mk.16:15.) Jostain meidän on luovuttava, eikä se aina tunnu niin mukavalta. Jotkut ovat joutuneet luopumaan jopa hengestäänkin. Uskon silti, että jokainen näistä marttyyreista sanoo viimeisellä tuomiolla: ”Se oli sen arvoista!”

Ja Jeesus sanoo: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.” (Mark.9:34-35.)