Kirjoittanut
Kirjoittaja on turkulainen teologian tohtori, joka on opiskellut Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa Israelin kuninkaiden historiaa, arkeologiaa ja Assyrian kirjoituksia.Tyhjenevät kirkot Euroopassa pakottavat pohtimaan, millä tavalla väki saataisiin taas uskon tielle. Professori Miikka Ruokanen kehotti haastattelussaan meitä hakemaan käytännön oppia Apostolien teoista. Tässä blogissani pohdin, millä tavoin Apostolien tekojen kristityt onnistuivat levittämään evankeliumia valtavan tehokkaasti vain kolmessa vuosikymmenessä.
Strategiassa täytyy olla tavoite. Jeesus asetti selvän tavoitteen: ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajiani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Ap. t. 1:8.) Evankelista Luukas, Apostolien tekojen kirjoittaja, toteaa teoksessaan, kuinka tämä missio etenee. Pietarin helluntaisaarna Jerusalemissa oli jymymenestys.
”Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.” (Ap. t. 2:41.)
Apostolit eivät julistaneet evankeliumia jossain sivukujilla tai lukittujen ovien takana, vaan avoimesti kaiken kansan kuullen ja nähden. He todistivat Kristuksesta Jerusalemin temppelissä, kaikkien juutalaisten pyhimmässä ja keskeisimmässä paikassa.
Evankelista Luukas kertoo, kuinka vaikuttavaa tuo toiminta oli. Juutalaisia, myös pappeja ja fariseuksia, tuli Jerusalemissa tuhansittain uskoon. (Ap. t. 4:4; 6:7; 21:20.) Pietari ja muut apostolit paransivat Jeesuksen nimessä sairaita, joista tuli sitten eläviä todisteita Kristuksen voimasta. Ihmiset kantoivat paareilla sairaita apostolien luo, jotta ohi kulkiessaan edes Pietarin varjo koskettaisi heidän sairaitaan. Jo pelkästään Pietarin varjolla oli parantava vaikutus (Ap. t. 5:15). Jeesus oli luvannut, että nämä hänen todistajansa puetaan Voimalla korkeuksista (Luuk. 24:49). Apostolit oli todella puettu uskomattomaan Voimaan.
Jerusalemin ylipappi ja juutalaisten Suuri neuvosto olivat apostolien menestyksestä raivoissaan. He vaativat apostoleja olemaan hiljaa. Uhkauksistaan huolimatta he joutuivat toteamaan, että ”nyt koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne.” (Ap. t. 5:28.) Apostolien menestys perustui varmasti moneen asiaan.
Yksi oli se, että heidän saamansa voima oli yliluonnollista. Tuo voima oli korkeuksista. Se oli saatu Jumalalta. Heidän voimansa ei ollut peräisin heistä itsestään. Heillä ei ollut rahaa eikä maallista valtaa, vaan jokin paljon suurempi voima.
Toinen seikka: apostolit eivät ujostelleet sivukujilla, vaan he julistivat rohkeasti evankeliumia Jerusalemin ”turuilla ja toreilla” eli keskeisimmillä paikoilla, Jerusalemin temppelissä, Salomonin pylväikössä. (Ap. t. 3:1, 11; 5:12, 21.)
Kolmas syy: apostolit elivät todeksi pelastushistoriaa. Kristuksen perustama kirkko, ekklesia, oli täysin jatkumossa Raamatun pelastushistorian kanssa. Julistuksessaan kristityt vetosivat koko ajan VT:n profetioihin, Mooseksen lakiin ja kirjoituksiin (Ap. t. 2; 7; 13). Nämä kirjoitukset olivat Jerusalemin asukkaille, ja pyhiinvaeltajille, äärimmäisen tärkeitä kirjoituksia, Jumalan sanaa.
Luukkaan evankeliumin lopussa, Luuk. 24:44–47, Jeesus liittää apostolien universaalin todistustehtävän VT:n profetioiden täyttymykseen. Ylösnoussut Jeesus opettaa, että kirjoitusten mukaan Kristuksen oli pakko kuolla ja nousta kuolleista, ja hänen nimessään on ”saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista” kaikille kansoille (Luuk. 24:47). Näin ollen: Kristuksen todistajien apostolinen tehtävä julistaa evankeliumia kaikille kansoille perustuu VT:n profetioihin. Näin on pakko tapahtua – ja näin tapahtuu. Kansojen evankeliointi on profetaalista toimintaa ja profetoiden täyttymistä.
Evankeliointi ei siis perustu meidän omiin ajatuksiin tai suunnitelmiin, vaan pohjimmiltaan kansojen evankeliointi perustuu Kristuksen tahtoon, pelastussuunnitelmaan ja Raamatun profetioihin – näin Jumala on päättänyt ja ennalta säätänyt. Näin on tapahtuva. Kirkon apostolinen missio on todella profetaalinen: todistaa Kristuksesta kaikille kansoilla. Näin ihmiset kaikkialla voivat tulla osallisiksi syntien anteeksiannosta, kääntymyksestä, Pyhän Hengen lahjasta ja Jumalan siunauksesta.
Opetus 2020-luvun kristityille
I Teidät puetaan Voimalla korkeuksista. Tämän Jeesus lupasi omilleen. Tuo ihmeellinen asu on aivan valtavan tärkeä. Apostolit puhuvat kirjeissään siitä, että meidän tulee pukea Kristus yllemme (Room. 13:14; Gal. 3:27; Ef. 4:24; Kol. 3:10), ja että meidän tulee rukouksessa pukea yllemme Jumalan taisteluvarustus, uskon, toivon ja rakkauden taisteluhaarniska (1. Tess. 5:8). Jesajan kirjan luvussa 52 Jumala sanoo näin: ”Herää, Siion, Herää, pukeudu voimaasi…” Meidät varustetaan ja puetaan Voimalla, kun elämme niin kuin kristittyjen tulee elää: käymme messussa, otamme Jumalan lahjat vastaan, ylistämme ja palvomme Jumalaa, rukoilemme, tutkimme Jumalan sanaa. (Ap. t. 2:42; 4:23–31.)
II Päänäyttämölle. Apostolien teoissa apostolit todistavat Kristuksesta päänäyttämöllä. Jos halusit 1. vuosisadalla tavoittaa juutalaisen kansan Pyhällä maalla ja ulkomailla, diasporassa, niin paras paikka oli julistaa sanomasi juutalaisten tärkeimmässä pyhiinvaelluskeskuksessa eli Jerusalemin temppelissä. Apostolien teoissa Paavali toimii keskuksissa, jossa väki liikkuu ja sanoma leviää. Hän vaikutti puolitoista vuotta Korintin satamakaupungissa, pari vuotta Efesoksen teatteri- ja pyhiinvaelluskaupungissa. Näistä keskuskaupungeista sanoma levisi tehokkaasti, niin että ”kaikki Aasian maakunnan asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan.” (Ap. t. 19:10.)
Apostolien teot päättyvät Rooman valtakunnan pääkaupunkiin, jonne kaikki ”kaikki tiet johtavat”. Ja, niin kuin eräs roomalainen ystäväni totesi, kaikki tiet johtavat myös pois Roomasta. Rooman seurakunnasta tulikin pian suuri lähetysseurakunta. Diileri, välittäjä – se on seurakunnan tehtävä, välittää eteenpäin sitä, mitä se on lahjaksi saanut.
Iso kysymys 2020-luvun seurakunnille: kuuluuko todistus Kristuksesta meidän aikamme päänäyttämöillä? Tavoitetaanko seurakuntien ”jakelukanavoilla” ihmisiä? Vai toteutuuko ihmisten hengellinen etsintä heidän omissa piireissään, jonne kirkon ja järjestöjen evankeliointikampanjat eivät löydä tietään? Tässä tilanteessa kannattaa varmasti luoda aineistoa, jossa annetaan vastauksia ihmisten yleisiin hengellisiin kysymyksiin.
III Profetaalisuus. Kirkon paikka pelastushistoriassa. Meidän tulisi ymmärtää, että apostolinen kirkko on pelastushistorian polttopisteessä. Kirkolla on jotain, mitä maailmalla tai millään yrityksellä ei ole. Meillä on, markkinointikielellä ilmaistuna, ainutlaatuinen arvolupaus, jota jokainen tarvitsee. ”Mitään muuta nimeä [Jeesus], joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Ap. t. 4:12.) Kristuksen kirkolla on profetaalinen tehtävä. Kristuksen todistajana oleminen ei ole mikään pieni asia.
Lopuksi: Apostolien teot antavat paljon neuvoa, kuinka Kristuksen missiota toteutetaan. Kyse on Jumalan voimasta ja hänen suunnitelmistaan. Ylösnoussut Kristus sanoi omilleen, että heidän ei pidä lähteä minnekään ennen kuin ”saatte varustuksenne voiman korkeuksista.” (Luuk. 24:49.) Ilman hänen Voimaansa emme voi toteuttaa Kristuksen antamaa tehtävää. Juuri tämän vuoksi Jumalan antama pelastusvaate on ehdottoman tärkeä: teidät puetaan. Evankelioinnissa tulee muistaa, että Jumala on antanut meille myös järjen, jolla voimme arvioida, mikä toimii parhaiten juuri tässä tilanteessa, kuinka olla Kristuksen todistajana tänään.
Tilaa tästä uutiskirjeeni, jossa kerron Raamatun käännöstyön huikeista löydöistä. Kirjoittaja kuuluu Pipliaseuran raamatunkäännöstyöryhmään.
