Enemmän sinua, Herra, elämääni

 

Viime viikonloppuna sain nauttia Radio Dein Armoterapia -risteilyssä todellisesta kristittyjen yhteydestä. Aloitimme risteilyn Hanna Ekolan Valoa ja Voimaa -konsertilla laivan Iskelmäravintolassa. Radio Dein matkalaisten lisäksi ravintolassa oli nuoria konsertin jälkeistä karaokeiltaa odottavia bilettäjiä. Pari nuorta poikaa tuli reteesti lavan viereen istumaan ja nauramaan. Mutta hetken kuunneltuaan toinen uskaltautui pyytämään Hannalta tuttua laulua ”Onneni on olla Herraa lähellä”.

Kun lauloimme sitä yhdessä, huomasin monen muunkin bilettäjän hyräilevän tutun rippilaulun sanoja. Sydämeni lämpeni – sillä uskon monen suomalaisen kantavan sydämessään sitä sinapinsiementä, joka on kylvetty rippikoulussa lähes jokaisen suomalaisen sydämeen. Vaikka kirkosta erottaisiinkin, kirkon jäsenyys ei ole pääsylippu taivaaseen, vaan sydämen uskolla me pelastumme.

Perheniemi evankelista-neliö vkot27.-28.

Jumalan sekalainen seurakunta oli läsnä myös sunnuntaina Tallinnassa Olevisten kirkossa. Meille suomalaisille vieraille oli järjestetty oma tulkkaus ja myös seurakunnan venäjänkielisille jäsenille vironkielinen puhe tulkattiin. Minäkin sain todistaa Jumalan ihmeistä ja vieraileva saarnaaja oli Amerikasta. Koolla oli uskon sisaria ja veljiä eri kansoista ja eri kirkoista yhdessä Jumalan puoleen kääntyen. Tämmöiset kokemukset ovat itselleni kuin pala taivasta. Jotain, mitä nyt vain peilin kautta näemme siitä tulevasta yhteisestä ylistyksestä, kun kerran olemme yhdessä taivaassa.

Miksi siis täällä maan päällä riitelemme pelastuksen kannalta kehällisistä asioista? Kaikki riitamme perustuvat erilaisiin ihmisten tekemiin päätelmiin oikeasta Raamatun tulkinnasta tai oikeasta tavasta harjoittaa uskoa. Ahdamme Jumalan pieneen pakettiin, emmekä uskalla hyväksyä toisia ja erilaisia ihmisiä. Minä luulen, että jokainen seurakunta on saanut vain yhden palan palapelistä ja vasta kun laitamme palat yhteen, saamme nähdä totuuden. Se liima, joka liittää palat toisiinsa ja meidät ihmiset toisiinsa, on Jumalan rakkaus.

Raamattu sanoo: ”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” (1 Joh 4:19)
Jumala on rakkaus. Mitä se tarkoittaa? Jos annamme itsemme täyttyä hänestä, hänen rakkaudestaan, niin mitä se merkitsee omassa elämässäni? Millainen olisin, jos tuoksuisin Jeesuksen rakkaudelle? Millainen olisin, jos olisin niin lempeä, ette se tulisi kaikkien tietoisuuteen? Millainen olisin, jos rakastaisin lähimmäistäni niin kuin itseäni? Millainen olisin, jos rakastaisin vihollisianikin? Mutta miten tämä edes voisi olla mahdollista? Muistelen erästä amerikkalaista ylistyslaulua:
More love, More power, More of you in my life
Enemmän rakkautta, enemmän voimaa, enemmän sinua Herra elämääni.

 

 
Dei, artikkeliban.(2) 30.6.- MJa