Jan Cedercreutz johtaa Suur-Helsingin kristillistä koulua ja päiväkotia, joiden kasvatusfilosofia perustuu Jeesuksen antamaan käskyyn rakastaa toinen toistaan. Koulu toimii kotikoulumaisena yksityiskouluna. Tällainen koulu ei voisi enää toimia, jos Suomeen tulisi koulupakko oppivelvollisuuden sijaan.
Moni kristillinen koulu aloittaa toimintansa kotikouluna. Toiset niistä jatkavat kotikoulumaisina kouluina, jos opetuksen järjestämislupaa ei ole myönnetty tai sitä ei ole haettu. Tällainen on kannatusyhdistys Agape-keskus ry:n ylläpitämä Suur-Helsingin kristillinen koulu. Länsi-Pasilassa toimivassa, vuonna 1998 perustetussa koulussa on tällä hetkellä yli 60 oppilasta ykkösluokasta yhdeksänteen luokkaan asti. Agape-keskus ylläpitää myös 28-paikkaista päiväkotia.
Jan Cedercreutz on toiminut Suur-Helsingin kristillisen koulun rehtorina sen alusta asti. Hän on koulutukseltaan psykologian maisteri ja kertoo päätyneensä tehtävään kutsusta.
— Olin aikoinaan lapsi- ja nuorisopastorina Suur-Helsingin seurakunnassa. Yhtäkkiä siellä oli ryhmä vanhempia, jotka halusivat perustaa koulun, ja minua pyydettiin johtamaan sitä, Cedercreutz taustoittaa Viikon Seurakuntalainen podcastissa, jossa häntä haastattelee Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela.
Aluksi ajatus koulun johtamisesta tuntui Cedercreutzista erikoiselta, koska hän ei ole opettaja.
— Mutta sitten Herra vaikutti minussa eri tavoin, että tiesin tämän olevan sitä, mihin hän halusi minun ryhtyvän.
Cedercreutz kertoo uskovansa, että koulutustaustansa lisäksi rakkaus lapsiin ja nuoriin riittää pohjaksi.
— Loput voi oppia ja opiskella.
Rakkauden pedagogiikka
Jan Cedercreutz on käynyt Ruotsissa kristillisen kasvatuksen kurssin, joka loi pohjaa kristillisen koulun kannalta tärkeimmälle aiheelle.
— Meillä on tietty maailmankatsomus. Uskomme, että Jumala on luonut maailman ja että ihminen on Jumalan luoma. Meillä on kristittyinä tietty käsitys siitä, mikä on oikein ja väärin, mikä ihminen on ja mikä on elämän tarkoitus.
Cedercreutz selittää Suur-Helsingin kristillisen koulun kasvatusfilosofisen perustan olevan tämän vuoksi erilainen kuin kouluissa, joissa on eri maailmankatsomus.
Agape-keskuksen verkkosivujen mukaan sen ylläpitämän päiväkodin ja koulun työn perustana on Jeesuksen antama käsky: “Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä” (Joh 15:12).
— Kun rukoilimme alussa “Herra, miksi tämä koulu”, hän antoi meille ajatuksen agapesta. Psykologina tajusin, että tämä on se kaikkein tärkein juttu, kun kasvatetaan lapsia.
Agape tarkoittaa Jumalan täydellistä, ehdotonta rakkautta. Sen pohjalta Cedercreutz on kollegoineen kehittänyt koulussa käytössä olevan agape-pedagogiikan.
— Lapset ja nuoret tarvitsevat eniten rakkautta, meidät on luotu rakkaudesta riippuvaisiksi. Psykologiassa puhutaan kiintymyksestä, mutta oikeastaan siinä on kyse rakkaudesta.
Näkemällä, kuulemalla, ymmärtämällä ja kunnioittamalla lapsia koulun henkilökunta voi luoda yhteyttä heihin.
— Kun siihen satsataan, on paljon helpompi kasvattaa. Silloin lapsi kokee olonsa turvalliseksi ja luovuus tulee esiin. Se on kaikkein tärkein juttu.
Vastakohtana agape-lähestymistavalle olisi pitää kasvatusta suorituksena, mikä Cedercreutzin mielestä tekee siitä “paljon hankalampaa”.
Kasvattajakin on riippuvainen Jumalasta
Raadollisen ja synnin läpäisemän maailman keskellä kasvatustyötä tekevien aikuisten on Jan Cedercreutzin mielestä tärkeää tunnistaa oma riippuuvuutensa Jumalasta ja hänen rakkaudestaan.
— Sanon lapsillekin, että olen riippuvainen hänestä, koska se antaa hyvän mallin. Vanhempainilloissa kerron, ettei sinun ei tarvitse olla isyydessä tai äitiydessä täydellinen, koska et ole. Saat tarvita Jumalaa, se luo pohjan sille, että jaksamme.
Cedercreutzin mukaan koulun suurimmat kipupisteet eivät ole olleet kasvatuksessa vaan taloudessa.
— Rakkauden pedagogiikka on ollut loistava juttu. Suuri ilo on ollut myös se, etteivät lapset kapinoi uskoa ja Jumalaa vastaan. Olemme onnistuneet luomaan ilmapiirin, jossa käsitys Jumalasta on positiivinen voimanlähde eikä uskonnollinen pakko.
Cedercreutz huomauttaa rakkauden ja rajojen kuuluvan yhteen.
— Koska rakastamme, annamme rajoja. Meillä on täysin nollatoleranssi kiusaamiseen. Se luo turvallisuutta.
Kotikoulumainen koulu
Kahdeksassa vuodessa kotiopetuksessa olevien oppivelvollisten määrä manner-Suomessa on kolminkertaistunut. Tähän kuuluvat myös ne lapset ja nuoret, jotka käyvät kotinsa ulkopuolella järjestetyssä kristillisessä opetuksessa. Myös Suur-Helsingin kristillinen koulu luetaan tällaiseksi kotikouluksi. Onko tässä tapauksessa oikein puhua kotikoulusta?
— Aikaisemmin nimitys oli kotiopetusmuotoinen koulu. Kotikoulu-termi on levinnyt muttei kuvaa hyvin koulun toimintaa, Jan Cedercreutz täsmentää.
Suur-Helsingin koulu eroaa muista kristillisistä kouluista siinä, ettei se saa taloudellista tukea. Koska koululla ei ole perusopetuksen järjestämislupaa, sillä ei ole myöskään todistuksenanto-oikeutta. 9.-luokkaan asti jatkavat oppilaat saavat siksi todistuksen muualta.
— Meillä on hyvä yhteistyö Keski-Uudenmaan kristillisen koulun kanssa. Päättöarviointi tehdään yhdessä heidän kanssaan, ja virallinen päättötodistus tulee heidän koulunsa kautta.
Koska Suur-Helsingin kristillisen koulun tarjoama opetus on kotiopetusta, kunnat valvovat sitä.
Tämä tarkoittaa sitä, että kunnista tullaan tarkastamaan opettajat joka vuosi.
— Käymme myös läpi, miten oppilaat ovat pärjänneet. Jokaisella oppilaalla on oma portfolionsa, joka sisältää kokeet ja muut suoritukset. He arvioivat yhdessä meidän kanssamme, onko oppilas oppinut tarpeeksi siirtyäkseen seuraavalle luokalle.
Cedercreutz kertoo, että koululle on haettu valtioneuvostolta perusopetuksen järjestämislupaa kahdesti. Helsingin kaupunki ei ole puoltanut hakemusta, koska Helsingissä on jo kristillinen koulu.
— Ymmärsimme, että tällä oppilasmäärällä Helsingin kaupunki tuskin puoltaa sitä jatkossakaan.
Koulun johdossa tätä ei ole nähty esteenä.
— Halusimme lähteä liikkeelle siitä, miksi emme voisi toimia näin.
Vähemmän byrokratiaa
Suur-Helsingin kristillinen koulu seuraa valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteita ja tuntimääriä. Jan Cedercreutzin mukaan kotikoulumaisuuden ansiosta koulun opettajat ja johtajat saavat kuitenkin päättää vapaammin koulun yleisstruktuurista. Vaikutukset näkyvät muun muassa työhyvinvoinnissa.
— Yleisesti peruskouluissa todella moni opettaja palaa loppuun, Cedercreutz toteaa.
Hän kertoo koulun vastavalmistuneen 5.-6.-luokan opettajan vuosikurssilta suurimman osan lopettaneen opettajan työt jo ensimmäisen työvuoden jälkeen.
— Tämä on todella hälyttävää, mitä resurssien tuhlausta. Kuinka monen opettajan sydän onkaan väsynyt ja särkynyt vain yhden vuoden jälkeen.
Syynä loppuunpalamiseen on usein varsinaisen opetustyön ohella opettajilta edellytetty hallinnollinen työtaakka.
— Tämä on yksityinen koulu, ja voimme itse päättää luokkakoot sekä sen, kuinka paljon ylimääräistä työtä tehdään. Tämä ennaltaehkäisee sitä, että opettajat palavat loppuun.
Cedercreutz kertoo koulunsa olleen kahdesti mukana kansallisissa tutkimuksissa, joissa haastateltiin ja tutkittiin kristillisiä kouluja.
— Olemme saaneet korkeimmat pisteet opettajien ja oppilaiden viihtymisessä, Cedercreutz iloitsee.
Kolme vaihtoehtoa
Opetusministeri Anders Adlercreutz on teettänyt selvityksen kotiopetuksen nykytilasta manner-Suomessa. Ministeri näkee nykykäytännön mahdollistavan tilanteita, joissa oppivelvollisen oikeus opetukseen ei kaikilta osin toteudu. Lokakuun puolivälissä julkaistussa selvityksessä esitetään erilaisia vaihtoehtoja kotiopetuksen kehittämiseksi, oppivelvollisten sivistyksellisten oikeuksien yhdenvertaisen toteutumisen turvaamiseksi. Yksi vaihtoehto on kotiopetuksen toteuttamisen siirtäminen luvanvaraiseksi ja sen valvonnan tehostaminen niin, että oppivelvollinen voitaisiin tarvittaessa siirtää järjestettyyn opetukseen. Toinen vaihtoehto on, että kotiopetus kiellettäisiin kokonaan. Koulupakko edellyttäisi kaikkien oppivelvollisten osallistuvan järjestettyyn opetukseen. Kolmantena vaihtoehtona nykyinen kotiopetusmahdollisuus voisi säilyä, mutta sen valvontaa yhdenmukaistettaisiin ja kehitettäisiin valtakunnallisesti.
— Jos joku pitäisi valita niin tuo kolmas vaihtoehto. Minua ei haittaa ollenkaan, että toimintaamme valvotaan ja arvioidaan. Sehän on meille vain hyvä. Se, että kotiopetus kiellettäisiin kokonaan, on minulle huoli, Jan Cedercreutz toteaa.
Hän huomauttaa, että koulupakko tarkoittaisi vanhempien menettävän oikeuden päättää lastensa koulutuksesta.
— Jos ajattelemme YK:n ihmisoikeusjulistusta, on vanhempien ensisijainen oikeus päättää lastensa kasvatuksesta. Kotiopetuksen kieltäminen tallaisi tätä ihmisoikeutta, ja uusien koulujen perustaminen tulisi olemaan hyvin hankalaa.
Cedercreutzin mielestä lakia pitäisi täsmentää sen osalta, millä perusteella uuden koulun voi perustaa.
— Tanskassa on niin, että jos täytät tietyt kriteerit, voit aloittaa uuden koulun. Niin sen pitäisi olla Suomessakin. Tällä hetkellä vaikka kaikki kriteerit täyttyisivät, päätös on silti poliittinen, Cedercreutz harmittelee.
Näin kävi Kouvolassa, kun kristilliselle koululle haettiin perustamislupaa. Laskevia oppilasmääriä pidettiin perusteluna sille, ettei koulua tarvita.
— Oppilasmäärät vähenevät, joten kristillisiä kouluja ei saisi perustaa. Tämä on älytöntä. Todellisuudessa kristillisten koulujen oppilasmäärät vain kasvavat.
— Tarvetta kristillisille kouluille on. Kotiopetus pitäisi nähdä vaihtoehtona eikä uhkana.
Cedercreutzin mielestä kotikouluun liittyvissä pohdinnoissa pitäisikin ensisijaisesti tarttua siihen, miksi peruskoulussa on niin paljon koulupudokkaita.
“Jokainen päivä teen jotain, millä on merkitystä”
Jan Cedercreutzin johtamassa koulussa ei ole koulupsykologia tai -kuraattoria eikä erityisopettajaa. Tämän takia erityisen tuen piiriin siirtyneet lapset eivät voi käydä Suur-Helsingin kristillistä koulua.
Sen sijaan kristillinen usko ei ole oppilaaksi pääsyn edellytys. Cedercreutzin mukaan jopa vanhemmat, joilla ei ole uskonvakaumusta, haluavat toisinaan lapsensa kristilliseen kouluun.
— Olemme tehneet selväksi, miten meidän koulu toimii. Jos ihmiset eivät tykkää, he eivät ilmoittaudu kouluun.
Cedercreutzin mukaan parasta hänen työssään on lapset ja nuoret.
— Jokainen päivä tuntuu siltä, että teen jotain, millä on merkitystä. Maailma ei aina ole kaunis, mutta voimme tarjota paikan, jossa lapsia rakastetaan ja heistä välitetään.
Cedercreutz iloitsee myös siitä, että opettajat viihtyvät, pärjäävät sekä pitävät työstään.
— Meillä on paljon opettajia, jotka ovat olleet vuosikausia ja edelleen nauttivat työstä. Se ilahduttaa sydäntäni, Cedercreutz kiteyttää.
