Suomalaisen gospelin pioneeri Pekka Simojoki oli joitain vuosia sitten huolissaan. Virsikirjan lehdillekin laulullaan päässyt lauluntekijä surkutteli, kuinka populaarimusiikista vaikutteita ammentava uusi hengellinen musiikki on häviämässä Suomesta.
Simojoki oli tehnyt havainnon. Moni pitkän linjan hengellisen musiikin tekijä tai yhtye oli joko ripustanut kitaransa naulaan, siirtynyt autuaammille sävellysmaille tai ilmoittanut julkisesti, että viimeinen keikka on takana eikä edessäpäin.
Viime viikonloppuna Pekka Simojoki tunnusti murehtineensa turhaan ja olleensa huoliensa kanssa väärässä.
Tampereen Nokia Arena imaisi elokuun viimeisenä lauantaina prameiden seiniensä sisälle seitsemän tuhatta lipun lunastanutta festivaalivierasta. Väki ei saapunut suomalaisen kiekkokauden avausotteluun vaan kuulemaan kotimaisen gospelmusiikin rytmejä, ja aistimaan sekä kokemaan, mitä sen sanomalla on annettavana meille ihmisille. Niillekin, jotka eivät kenties ole löytäneet tietään seurakuntien seinien sisällä – tai jotka ovat sieltä syystä tai toisesta erkaantuneet.
Uusi hengellisen musiikin lauluntekijöiden ja esittäjien sukupolvi on jo täällä.
Mitä Tampereella viime viikonloppuna järjestetty gospelmusiikin ja hengellisen musiikin suurtapahtuma Glow Festival Pekka Simojoelle, ja meille kaikille muille paikalla olleille, osoitti?
Tampereelle matkanneille kävi selväksi, että hengellisen musiikin uusi sukupolvi on nousemassa. Itse asiassa se on jo noussut.
Millä tavalla uusi sukupolvi Tampereella esiinmarssinsa tekikään. Taiteellinen laatu oli musiikillisesti maailmanluokkaa. Kappaleiden sovitukset olivat paikoin huikeita, soittajat eri tasoa kuin Suomi-gospelin alkuaikoina, solistit eivät olleet kätkeneet talenttejaan mullan alle vaan hioneet tinkimättömällä harjoittelulla ja työllä Jumalalta saamansa laulun lahjan ammattimaiselle tasolle.
Ja kaiken tämän lisäksi: sanoma Kristuksesta soi ja kuului monituhatpäiselle yleisölle häpeilemättömänä ja kirkkaana.
Itse iloitsin Nokia Areenalla siitä, kuinka uudet sukupolvet raivaavat tiensä ja löytävät omat väylänsä, joilla he onnistuvat viemään ja välittämään evankeliumia omille ikäpolvilleen, jotka jakavat yhteisen sukupolvikokemuksen.
Rapmusiikki ei soi Radio Deissä eikä tämän musiikkigenren kuunteleminen liioin kuulu omiin musiikinkulutustottumuksiini. Silti huomasin jopa nauttivani, ja tunsin ilon läikähtävän sydämessäni, kun Tampereen illassa saatiin nuoremman ikäpolven tarjoilemina maistiaisia kristillisestä rapmusiikista.
Riemun synnytti ennen kaikkea se, että ymmärsin, kuinka beiget, amokset ja immanuelit ovat Jumalan armosta löytäneet ymmärrettävän kielen puhutella oman sukupolvensa kuulijoita – ja musiikillaan tarjoavat heille mahdollisuuden avata evankeliumin sanalle sydämensä.
Kuulen jo tämän blogin lukijan huolenaiheen: Ei kai vain Radio Deistä tämän jälkeen tule rapmusiikkia soittava radiokanava. Voi huojentaa mieltäsi ja todeta: ei tule. Se ei ole meidän tehtävämme eikä meille uskottu leivistä.
Silti iloitsen siitä, että nuoremmat ikäpolvet löytävät omat tiensä ja omat keinonsa välittää sitä samaa evankeliumia Kristuksesta, mikä on meidänkin tehtävämme.
Ja kun joitain vuosikymmeniä eletään eteenpäin, en pitäisi lainkaan mahdottomana, että tämän uuden sukupolven säveltämät ja sanoittamat laulut löytäisivät tiensä myös virsikirjaan. Jos nyt eivät ehkä ihan rapartistien riimit, niin kuka tietää, mitä Even ja Ossin, Juhani Tikkasen tai Mirellan kappaleita uusien sukupolvien kirkoissa kävijät kirjoistaan vielä laulavatkaan.
Pekka Simojoenkaan ei kuulu vielä pitkään aikaan jäädä lauluineen eläkkeelle. Mutta kun se aika joskus koittaa. Ei hätää. Uusi hengellisen musiikin lauluntekijöiden ja esittäjien sukupolvi on jo täällä.
Kirjoittaja on Radio Dein päätoimittaja, jonka radiokolumneja kuullaan Radio Deissä joka toinen torstai kello 8.10 ja 13.40. Kai Kortelaisen oma blogi on kuunneltavissa Dei Plussassa.
