Kristillisissä yhteisöissä puhumme paljon uusien ihmisten tavoittamisesta. Järjestämme tapahtumia, kutsumme tunnettuja puhujia kertomaan uskostaan ja hyödynnämme sosiaalista mediaa. Kaikki tämä on arvokasta työtä. Silti on syytä pysähtyä kysymään, mikä lopulta synnyttää uskon.
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Kristillisen uskon ytimessä on Jumalan sana. Kuuleminen tässä tarkoittaa Raamatun sanan ja Jeesuksen opetuksen vastaanottamista, uskon syntymistä. Usko Jeesukseen ei saa alkuaan ihmisen omasta päättelystä, lämpimästä yhteisöllisyydestä tai edes toisen ihmisen todistuksesta sellaisenaan, vaikka nämä kaikki usein johdattavat ihmistä lähemmäksi Kristusta. Uskon synnyttää Pyhä Henki Jumalan sanan kautta. Siksi kristinusko juutalaisen äitinsä kasvattamana on alusta asti ollut sanan, kuulemisen ja lukemisen uskonto.
Jeesus lähetti opetuslapsensa tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen ja opettamaan heitä noudattamaan kaikkea, mitä hän oli käskenyt. Jeesuksen sanat ovat niin tärkeitä, että ne painettiin mieleen sanatarkasti, ei sinne päin. Kirkko on kahden vuosituhannen ajan elänyt ja kasvanut tämän tehtävän varassa. Vaikka ajat muuttuvat ja ihmisten kiinnostus hengellisiin asioihin vaihtelee, Jumalan sana ja tehtävä pysyy.
Etiopialainen hoviherra antoi esimerkin meille Jumalan sanan lukemisesta. Hän käytti pitkän matkan Jerusalemista Gazan kautta kotiinsa nykyisen Jemenin seuduille lukemalla Jesajan kirjaa. Juuri siihen tilanteeseen Pyhä Henki lähetti apostoli Filippuksen kysymään: ymmärrätkö myös mitä luet? Lukemisella on kristityn elämässä erityinen merkitys. Raamatun lukeminen ei ole vain tiedon hankkimista Luojasta ja hänen maailmastaan, vaan kohtaamista elävän Jumalan kanssa. Sen kautta ihminen oppii tuntemaan Kristusta, löytää lohdutusta ja saa suuntaa elämäänsä. Samalla myös muu hyvä kirjallisuus voi tukea hengellistä kasvua. Raamatun sanaa selittävät kirjat ja kristittyjen elämäkerrat kertovat, miten Jumala on johdattanut ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.
Alku oli vaatimaton, mutta näky oli suuri.
Suomen Raamattuopiston historia liittyy olennaisesti tähän näkemykseen sanan voimasta. Herätyssaarnaaja Urho Muroma haaveili jo vuosia raamattuopistosta, jossa ihmiset oppisivat tuntemaan Raamattua ja viemään evankeliumia eteenpäin. Hän järjesti Hengellisen elämän syventymispäiviä, joilla julistettiin ilosanomaa. Sitten aloitettiin Herää valvomaan -lehden julkaiseminen, jotta uskoon tulleilla olisi rakentavaa luettavaa ja lehdessä voisi vastata lukuisiin sielunhoidollisiin kysymyksiin, joita uskoon tulleet ihmiset Muromalle sielunhoidossa ja kirjeissä esittivät. Muroman aloittama työ jatkuu edelleen raamattukoulutuksessa, messuyhteisöissä, median ohjelmissa, Elämä-lehdessä ja Perussanoman kirjojen kautta, joilla tuetaan kristittynä elämistä kunkin ajan eksytysten keskellä. Raamattuopiston koulutus alkoi sodanjälkeisessä Suomessa 15.11.1945 ja on siis saanut jatkua keskeytyksettä yli 80 vuotta.
Alku oli vaatimaton, mutta näky oli suuri. Monet kokivat, että Jumala itse oli avannut tien opiston syntymiselle aikana, jolloin siihen ei näyttänyt olevan inhimillisiä mahdollisuuksia. Vuosikymmenten aikana Raamattuopisto on kouluttanut sekä tavallisia seurakuntalaisia ja vapaaehtoisia että myös seurakuntien työntekijöitä tuntemaan Raamattua jae jakeelta lukien opettajan ohjatessa keskustelua. Raamattuun syventyminen on antanut valmiuksia palvella tiedolla ja taidolla seurakunnissa ja järjestöissä.
Aikamme on kyllästetty sanallisella ja kuvallisella informaatiolla, mutta lukemaan keskittyminen on yhä vaikeampaa. Nyt juuri tarvitaan paikkoja, joissa voidaan pysähtyä kuuntelemaan Kristuksen ääntä. Raamattuopisto on paikkaamassa sitä kasvatuksen aukkoa, jonka kotien iltarukousten jääminen, kirkon pyhäkoulujen alasajo ja koulun uskonnonopetuksen tunnustuksellisuuden päättyminen ovat saaneet maassamme aikaan. Raamattuopiston 81. lukuvuosi on juuri käynnistynyt ja sen koulutuksiin voi vielä hakea ja ilmoittautua mukaan.
Muroman näky on edelleen tavoitteemme ”Jos opisto voi herättää syvää rakkautta Raamattuun, on se saavuttanut tärkeimmän tarkoituksensa.” Usko tulee kuulemisesta – siksi Jumalan sanaa on hyvä joka päivä lukea ja kuunnella.
