Minna Toivosen polku luovan alan yrittäjäksi on kulkenut renessanssitaiteen ja suurlähetystön kautta. Yrittäjänä hän arvostaa yrittäjyyden tuomaa vapautta, vaikka työpäivät saattavat venyä.
Korutaiteilija Minna Toivonen oli lapsena se luokan introvertti piirtäjätyttö.
– Olin jopa tehnyt pikkutyttönä koruja, joita pikkusiskoni kävivät myymässä, Minna kertoo.
Kolmilapsisen perheen vanhin tytär päätyi opiskelemaan Turun yliopistoon Italian kieltä ja kulttuuria. Lapsena nähty dokumenttisarja taiteilija Leonardo da Vincin elämästä inspiroi valintaa.
Opintojen jälkeen Minna lähti kuudeksi vuodeksi töihin Firenzeen, taidegalleriaan, joka sijaitsi upeassa renessanssipalatsissa. Italiasta löytyi myös rakkaus.
– Italiasta muutimme mieheni työn perässä Lontooseen, missä työskentelin Harrodsin tavaratalossa. Kun myöhemmin poikamme ilmoitti tulostaan, päätimme muuttaa Suomeen.
– Täällä pääsin töihin Italian suurlähetystön kulttuuripuolelle, missä vierähti 22 vuotta.
Taideharrastus aktivoituu
Vähitellen taideharrastus hiipi eri muodoissaan päivätyön rinnalle.
– Jonain vuonna tein seurakuntani myyjäisiin kortteja. Nautin niiden tekemisestä ja niistä tykättiin kovasti. Mietin, että mitä muuta voisin tehdä.
Minna kävi erilaisia kursseja ja oppi muun muassa tekemään juotoksia.
– Aloin tehdä koruja ja ilokseni ne saivat hyvän vastaanoton. Heräsin aamuviideltä tekemään koruja, lähdin kahdeksaksi töihin ja illalla tein taas koruja niin pitkään kuin silmät pysyivät auki.
Elämä oli tiivistä, liiankin. Töiden lisäksi oli vielä pojan jääkiekkoharrastus ja vapaaehtoistyöt seurakunnassa.
– Aloin ajatella, etten voi venyä enempää. Rukoilin asiaa kovasti ja koin, että Jumala teki selväksi, että on aika lähteä lähetystöstä. Moni sanoi, että olenko hullu, kun jätän vakituisen työn. Siitä on nyt kahdeksan vuotta. Jumala on pitänyt huolta.
Päätoimiseksi yrittäjäksi
Sivutoimisena alkanut yrittäjyys oli pehmeä lasku kokoaikaiseksi yrittäjäksi. Asiakaskuntaa oli jo ehtinyt muodostua, työvälineet oli suurimmalta osalta hankittu ja toiminimikin Modo Mio oli jo perustettu.
– Sain tunnustella maaperää, kun turva oli palkkatyössä.
Minna Toivonen näkee elämänsä vaiheissa selkeän punaisen langan.
– Kun pikkutyttönä kasoin ikkunasta ulos, rukoilin: ”Taivaan isä, älä anna minulle tavallista elämää.”
Moni sanoi, että olenko hullu, kun jätän vakituisen työn.
– Rakkaudessaan Jumala johdatti minut pitkäksi aikaa Italiaan renessanssimaailmaan. Firenze on täynnä kauneutta, kuin ulkoilmamuseo, Minna toteaa kiitollisena.
Italian renessanssimaailma samoin kuin Englannin viktoriaaninen tyyli ovat jättäneet jälkensä Minnaan. Niiden maailmojen kauneutta hän taltioi koruihinsa. Vuosittain hän käy Lontoossa hankkimassa vintagekoruja, joita hän käyttää koruissaan.
Italiassa ei tule nykyään käytyä kovin usein. Minnan puoliso menehtyi vuonna 2010 aivosyöpään.
– Elämässä on ollut isoja pettymyksiä ja menetyksiä. Samoihin aikoihin, kun mieheni sairastui, äidilläni todettiin imusolmukesyöpä. Molemmat kuolivat lyhyen ajan sisällä. Se oli kauheaa aikaa.
– Olen kasvanut kristityssä perheessä ja olen aina uskonut Jumalaan, mutta nuorena uskonasiat jäivät taka-alalle ja vain hätätilanteissa muistin rukoilla.
Vapaaksi syyllisyydestä
Vaihe vaiheelta Jumala alkoi vetää lähelleen erilaisten ihmeellisten tapahtumien ja kohtaamisten kautta.
– Ymmärsin, etten löydä rauhaa ja iloa mistään muualta kuin Jumalan luota. Aloin käydä hengellisissä tilaisuuksissa ja lukea Raamattua. Kävin myös Alfa-kurssin. Etsin ja etsin, luin ja rukoilin.
– Löysin rauhan ja pääsin valtavasta syyllisyyden taakasta.
Kun taival päätoimisena yrittäjänä kahdeksan vuotta sitten alkoi, Minna uudisti verkkokauppansa ja kävi ahkerasti erilaisissa tapahtumissa ja messuilla myymässä tuotteitaan.
– Nykyään en juuri käy messuilla, se katkesi korona-aikaan. Siinä on iso homma, kun pitää roudata kaikki esillepanovälineet ja tuotteet pitää suojata hyvin. Syksyllä olen menossa Kaapelitehtaalle retromessutapahtumaan.
Yrityksen tuotot tulevat sekä jälleenmyyjäverkoston että verkkokaupan kautta. Modo Mion tuotteita on myynnissä ympäri Suomea sisustus- ja lahjatavaraliikkeissä ja museokaupoissa. Alussa piti hattu kädessä koputella jälleenmyyjien ovia, mutta nyt tilanne on kääntynyt toisinpäin. Tuotteita kysytään myyntiin.
– Kun saan toimeentulon työstä, jota rakastan, se on valtavan iso asia, Minna toteaa kiitollisena.
Hän työskentelee kotoa käsin, tavallisesti kahdeksan tuntia, mutta toisinaan jopa 14 tuntia. Kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina.
– Teen pitkälti tilausten mukaan. Minulla ei ole isoja varastoja.
– Olen valtavan kiitollinen Taivaan Isälle siitä, kuinka hän on ihmeellisesti johdattanut ja pitänyt huolta. Jatkan tätä työtä niin kauan kuin Jumala antaa terveyttä ja intoa riittää.
Yrittäjän työn lisäksi Minna tekee vapaaehtoistyötä. Hänet voi tavata perjantaisin Helsingin Piritorilla ViaDian pisteellä jakamassa kahvia, syötävää ja lämpöisiä vaatteita. Suuri ilo elämässä on myös 30-vuotias poika.
