Uhka STEA-rahoitusten yllä koskettaa myös katutason diakoniayhdistyksiä – kriittisyydelle keskusjärjestöjä kohtaan löytyy ymmärrystä 

 
 

Suora julkinen tuki on pientä diakoniayhdistysten toiminnan laajuuteen nähden. Ruokajaot pyörivät pitkälti vapaaehtoistyön, seurakuntien ja kauppojen ruokalahjoitusten varassa. Viime vuosina ruokadiakonia on monin paikoin kärsinyt päiväystuotteiden vähäisyydestä, koska kiristyvässä taloustilanteessa ”punalaputetulle” ruoalle on paljon kysyntää jo kaupan hyllyltä ostettuna. Kuvituskuva päivittäistavaraliikkeestä Tuusulasta. (Anssi Tiittanen)

Kristilliset yhdistykset ovat viime vuosina joutuneet kirjoittamaan hakemuksia kieli keskellä suuta. 

Monelle kristillistä yhdistyskenttää seuraavalle on tullut kuluneen kesän aikana tutuksi uusi käsite: STEA-rahoitus. 

Sosiaali- ja terveysministeriön alainen rahoitusmuoto järjestöille on noussut esiin mediassa ministeri Wille Rydmanin (ps.) kyseenalaistaessa rahoituksen jakoperusteiden traditiota. 

STEA-rahoitusta tutumpia rahoitusmuotoja kristillistaustaisille järjestöille ovat olleet esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämät avustukset sekä valtiovarainvaliokunnan jakovara eli niin sanotut joululahjarahat.  

Monet kristillistaustaiset järjestöt ovat viime vuosina saaneet STEA-rahoitusta. Helluntaiseurakuntien järjestöistä Elämä ja Valo ry sai sitä viime vuonna 109 148 euroa. 

Hengelliseen työhön, tai edes diakoniaksi nimettyyn auttamistyöhön, ei STEA-rahoitusta voi hakea. Elämä ja Valo sai rahoituksensa romaniväestön osallisuuden ja arjen hyvinvoinnin vahvistamiseen muun muassa perhetyön ja koulutuksen avulla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yhdistys on saanut vuosittain 80 000–153 000 euron avustuksen. 

Ministeri Rydmanin kritiikin mukaan rahaa on ohjattu varakkaille järjestöille, keskus- ja kattojärjestöille sekä rajatuille identiteettiryhmille, ja ministeri on esittänyt avustusehtojen tiukentamista sekä leikkauksia työn vaikuttavuuden puutteen nimissä. 

Kristillisellä järjestökentällä huomiota on kiinnitetty kristillisen päihdetyön keskusjärjestöön Sininauhaliittoon ja Sininauhasäätiöön. Ne kuuluvat suuriin STEA-tuensaajiin yhteensä yli 4,7 miljoonan euron osuudella. 

Kaiken kaikkiaan STEA-avustuksia jaettiin tänä vuonna 273,9 miljoonaa euroa. Summa on laskenut kahdessa vuodessa yli sadalla miljoonalla eurolla, ja sote-järjestökentän työ on kokonaisuudessaan supistunut lähes samassa suhteessa. 

Avustusten kokonaissumman ennakoidaan pienenevän entisestään, jopa noin 190 miljoonaan euroon. 

Myös kohtaavasta työstä tullaan leikkaamaan. 

– Yleisellä tasolla ei ole turvallinen olo, hankevastaava Hannu Tourunen Tukikohta Diakonia ry:stä sanoo. 

Tukikohta Diakonia on kuopiolaisen Tukikohta-helluntaiseurakunnan diakoniajärjestö. 

– Myös kohtaavasta työstä tullaan leikkaamaan, ja leikkaukset ovat isoja. Kukaan ei voi tällä hetkellä sanoa varmasti, että rahoitusta tullaan saamaan, mutta todennäköisesti olemme niitä, jotka ovat nyt paremmassa asemassa, Tourunen arvioi. 

Tukikohta Diakonia lienee ainoa helluntaiseurakuntien paikallisyhdistyksistä, joka on saanut suoraa STEA-rahoitusta hankkeisiinsa. Petosen alueella on tehty yksinäisyyden ja päihdemyönteisyyden vähentämiseen tähtäävää työtä katutasolla muun muassa kohtaamispaikkatoiminnan avulla. 

Romanijärjestöt kokevat kristillisen Romano Missio ry:n hallituksen puheenjohtajan Tuula Blomeruksen mukaan olevansa vaaravyöhykkeellä, koska niiden toiminta kohdistuu kritisoidusti yhteen rajattuun ryhmään. 

– Kyllä sellainen tuntemus on, että romanit edelleen kategorisoidaan toisenlaisiin vähemmistöryhmiin. Asian ympärillä on myös vihapuhetta, Blomerus kuvailee. 

Suomessa toimii Romano Mission lisäksi muutamia romanien yhdistyksiä, kuten Suomen Romaniyhdistys ja keskusyhdistys Suomen Romanifoorumi, jotka niin ikään ovat STEA-rahoituksen piirissä. 

– Yhdistysten hankkeet voivat mennä limittäin, Tuula Blomerus myöntää ja toteaa, että yhdistykset ovat etsineet yhteistä kosketuspintaa ja yhteistyötä. 

– Yhdistysten keskeisenä kohderyhmänä ovat syrjäytyneet tai marginaalissa elävät romanit. Järjestöt paikkaavat sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja kohtaavat niitä, joita ei muuten yhteiskunnassa kohdata. 

Kristillisistä järjestöistä tuli juoksupoikia. 

STEA-rahoituksista on myös vuosien saatossa luovuttu. Samaria rf oli pitkään merkittävä rahoitusta saanut järjestö, mutta se luopui mahdollisuudesta kolme vuotta sitten. 

– Parhaimmillaan saimme miljoona euroa vuodessa, toiminnanjohtaja Ismo Valkoniemi kertaa. 

Samaria oli aktiivinen muun muassa asunnottomuusohjelmassa ja ruoka-avun koordinoinnissa. Järjestö alkoi kuitenkin saada kritiikkiä seurakuntien osallistuttua kiinteästi sen työhön. 

STEA teki Samariaan valvontakäynnin. Oikeusasiamies moitti STEAa sen toimintatavoista. Tämä johti Valkoniemien mukaan uusiin tarkastuksiin. 

– Katson, että kristillisistä järjestöistä tuli juoksupoikia. Koko ajan piti muuttua, eikä hakemuksissa voinut sanoa puolta sanaa kristillisyydestä. 

Valkoniemi kokee Samarian irtaantumisen STEA-rahoituksesta helpotuksena. 

– Uskon, että kaikki kristilliset järjestöt joutuvat taiteilemaan. Kristillisyyttä joudutaan toteuttamaan salaa. 

Valkoniemen mukaan ministerin kriittisyys keskusjärjestöjä kohtaan ei myöskään ole tuulesta temmattua. 

– Kyllä siellä perkaamista on aivan varmasti.  

Merkittävin STEA-taho vapaakristillisistä järjestöistä on vapaakirkollinen ViaDia, jonka paikallisyhdistyksillä on muutamia STEA-rahoitteisia hankkeita. 

– Yleensä hankkeessa on palkattu ammattilainen ja joukko vapaaehtoisia. Jos hanke päättyy, tietty ammattimaisuus häviää, vaikka toiminta jatkuisikin, toiminnanjohtaja Antti Kautto kuvailee. 

ViaDian yhdistykset saavat tällä haavaa hankkeisiin satoja tuhansia euroja, mutta Kautto uskoo jonkin aikakauden olevan tulossa päätökseen. 

Kautto pitää sinänsä kohtaavaa katutason työtä ensisijaisena. 

– Voi olla, että keskusjärjestöiltä on varaa leikata. 

Kauton mukaan seurakuntien merkitys diakoniatyön tekijöinä on uudessa tilanteessa kasvanut. 

– Se ei ole ollenkaan huonoa kehitystä ViaDiankaan kannalta. 

Myös Samarian Ismo Valkoniemi sanoo, että hankemasurkan hellittäessä jotain kadotettua on löydetty uudelleen. 

– Järjestötyön idea katosi, kun mentiin rahoituskuvioiden ehdoilla.

Kaikki STEA-avustusten saajat ja summat kymmeneltä vuodelta avoimessa tietokannassa: avustukset.stea.fi 

Järjestöjen rahoitusmuotoja 

  • STEA-rahoitus: sosiaali- ja terveysministeriön sote-järjestöille jakamaa yleis-, hanke- ja investointiavustusta 
  • Opetus- ja kulttuuriministeriö: valtionosuuksia ja avustuksia muun muassa opistoille sekä nuorisojärjestöille 
  • Eduskunnan joululahjarahat: valtiovarainvaliokunnan budjettiin lisäämiä avustuksia  
  • EU:n ESR+-rahoitus: tukee hankkeita, muun muassa vähävaraisten ruoka-apua maksukortteina 
  • Lisäksi yhdistykset voivat saada esimerkiksi kuntien avustusta.