Rukoushetkessä tapahtunut parantuminen teki Soile Inkarille Jumalan suuret mahdollisuudet todelliseksi. Nyt hän haluaa olla mukana viemässä samaa toivoa muille.
Soile Inkarin oikea käsi murtui lapsena ja jäi toista kättä lyhyemmäksi. Ilpoistenpiirin rukouspalvelijan rukoillessa hänen puolestaan, kädet kasvoivat hetkessä yhtä pitkiksi. Tämä oli Inkarin ensimmäinen kohtaaminen yliluonnollisen Jumalan kanssa. Hänestä tuli myöhemmin osa Ilpoistenpiirin vastuutiimiä ja vuonna 2022 sen vetäjä.
− Siinä saa olla vieressä ihmettelemässä, miten suuria, armollisia asioita Jumala voi tehdä ja miten Hän armossaan ja rakkaudessaan kohtaa ihmisen, Inkari kuvailee näköalapaikkaansa.
“Yhteen hiileen”
Inkari kasvoi viisilapsisessa perheessä. Erityisen tärkeä hänelle oli identtinen kaksoissisko. Suuressa sisarusparvessa oltiin avuksi kukin omien kykyjensä mukaan ja opittiin puhaltamaan yhteen hiileen.
“Yhdessä me pärjäämme” oli perheen voima-ajatus, ja toisista pidettiin huolta yli sukupolvirajojen.
Perheen äiti oli sydämen kristitty ja opetti lapsilleen iltarukouksen. Soilen henkilökohtainen suhde Jeesukseen lujittui rippileirin ja helluntaiseurakunnan järjestämän nuortenleirin kautta.
− Siellä annoin elämäni Jeesukselle. Maailman parhaimmaksi kuvailemansa aviomiehensä hän kohtasi ollessaan 17-vuotias. Valinnan vahvisti “itse Jumala”. Saman arvomaailman jakaneelle parille syntyi neljä poikaa. Lapset ovat aikuisia ja heillä on omat perheet. Seitsemän lastenlasta tuovat suurta iloa.
Kaikki rukoukset kuullaan
Ilpoistenpiirin päätehtävänä on julistaa ristiinnaulittua, ylösnoussutta Herraa Jeesusta.
− Ja että jokaiselle kuulijalle syttyisi tahto jättää elämänsä Jeesukselle ja kasvaa läheiseen suhteeseen Hänen kanssaan, Inkari taustoittaa.
”Jumalan seurakunta saa olla voimallinen”
Jumalan Sanaa seuraavat ihmeet ja merkit. Inkari iloitsee siitä, että ihmisiä vapautuu ja parantuu tilaisuuksissa. Hän luottaa siihen, että Isä kuulee kaikki rukoukset. Kaikki eivät parane, mutta kun sellaista tapahtuu, kunnia kuuluu Jumalalle.
− Jumalan seurakunta saa olla voimallinen ja elävä sekä tehdä samanlaisia tekoja kuin alussa.
Ilpoistenpiirin toiminta lähti liikkeelle lähes 40 vuotta sitten Tuula Ekbomin Jumalalta saamasta kutsusta.
− Tuula oli sydämellinen, ja hänellä oli nöyrä sydän. Siksi Jumala pystyi käyttämään häntä vahvasti palvelutehtävässä, Inkari pohtii.
− Kun tulin mukaan Ilpoisten piiriin, oli siellä parikymmentä ihmistä. Määrä kasvoi nopeasti niin, että tuolien loputtua ihmiset istuivat lattialla. Eteinen oli täynnä ja käytävällä pöytien päällä istui väkeä. Koska seurakuntakoti kävi liian pieneksi, avasi Herra oven Turun Martinkirkkoon, jossa piiri kokoontuu aina tiistaisin. Puheita ja todistuksia sekä musiikkia ja rukousta sisältäviä tilaisuuksia ovat saattaneet laajempaan tietoisuuteen niin Radio Dein lauantaiset Sanan ja rukouksen ilta -lähetykset kuin TV7:n Ilpoistenpiiri-ohjelmat.
Jumalan hommissa
Opetusalalta eläköitynyt ja itseään “sekatyömieheksi” kuvaava Inkari on toiminut Ilpoistenpiirin lisäksi yli 25 vuotta vankilatyössä sekä toimittanut kirjoja.
− Olen Jumalan palvelija. Teen, mitä Herra tehtäväksi antaa, mutta Isä kantaa päävastuun kaikesta, ja se on valtava huojennus. Herra ei ole koskaan pettänyt, hän luonnehtii.
Jumalan hommissa kyse on usein tiimityöstä. Inkarilla on alusta asti ollut näky yhteiskristillisyydestä.
− Kristuksen ruumis on yksi. Olemme samaa perhettä.
** Kuuntele Soile Inkarin haastattelu Kirsin kanssa -ohjelmassa Dei Plussassa.
Teksti: Sofia Ziessler-Korppi, Kirsi Rostamon haastattelun pohjalta
