Kuka enää puhuu tai opettaa synnistä? Kristittyhän saa kaiken anteeksi. Ja eikö se ole keskellä maailman kaaosta liian synkkä aihe?
Tunnetut Raamatun opettajat Eero Junkkaala ja Lea Kujanpää tiedostivat suuren yleisön vaietut kysymykset, kun he alkoivat valmistella vierailuaan Hämeenkyrön seurakunnassa.
Mutta kaksikko teki työtä käskettyä, kun sitä oli maaliskuun puolivälissä kutsuttu puhumaan kristinuskon kolmesta tärkeästä sanasta: synnistä, pyhityksestä ja vanhurskaudesta.
Junkkaalan mielestä synnistä kuuluu ja pitää puhua. Vakavasti otettavan ja tärkeänä pidettävän siitä tekee se, että Jumalan Pojan piti kuolla syntien tähden.
– Syntien listaa kristityille ei kuitenkaan ole kirjoitettu, vaikka se varmasti kätevä olisikin.
Listan puuttuminen erottaa kristinuskon niistä uskonnoista, joissa pelastuminen on kiinni siitä, miten paljon noudattaa annettuja sääntöjä tai välttää kiellettyjä asioita.
– Kristityt eivät saa Raamatusta suoria vastauksia ihan jokaiseen asiaan, mikä on syntiä. Mutta suoraa puhettakin löytyy. Tärkeimmät ovat Jumalan antamat kymmenen käskyä Moosekselle.
– Eikä Jeesus niitä yhtään lievennä. Pikemminkin Hän kiristää ruuvia. ”Joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion.” Ja vielä enemmän: ”Olkaa täydelliset.”
Junkkaala näkee Raamatusta luettavilla ohjeilla ja käskyillä kaksi tehtävää.
– Ne on annettu meille hyvän elämän eväiksi. Samalla ne osoittavat meidät rikkojiksi ja epätäydellisiksi, sillä kukaan ei pysty niitä täyttämään. Siksi jokainen tarvitsee Jeesusta vapahtajakseen.
Lea Kujanpää sanoo, että kristityt ovat syntisinä ja synnin tekijöinä kokemusasiantuntijoita.
– Välillä tuntuu, etten millään voi kelvata Jumalalle. Joskus taas olen ”siivosyntisenä” ajatellut, etten niin kauhean paha ole, kun en ole varastellut tai ketään murhannut.
– ”Siivosyntinen” on näistä se kurjempi tapaus. Hän tarvitsee tupla-armahduksen – sekä synneistään että itseriittoisuudestaan.
Ihminen voi kyllä yrittää ryhdistäytyä ja tehdä parannusta monella tapaa.
– Joku on nukkumaan mennessä kirjoittanut ruutuvihkoonsa syntejä, jotka tunnisti ja tiesi päivän aikana tehneensä, pyytääkseen niitä rukouksessa Jeesukselta anteeksi ja ollakseen seuraavana päivänä parempi. Mutta jo vuorokauden päästä lista olikin pidempi, ja seuraavana iltana vielä rumempi.
– Tätä on kristityn elämä. Paavali sanoi sen näin (Room. 7:19): ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.”
Joskus katumuksen määrästäkin voi tulla ihmiselle ongelma. Missään ei kuitenkaan ole määrätty, miten paljon kristityn pitäisi tuntea katumuksen tunteita.
– Ihmisen ei pidä tehdä synneistään suurempaa kuin Jumalan armosta. Siitä muistuttaa Room. 5:20: ”Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.” Jos katsoo itseään, jää aina alamittaiseksi. Jos taas nostaa katseensa Jeesukseen, näkee Hänet, joka on sovittanut synnit ristillä.
– On tärkeää, ettei itse käännä selkäänsä Jeesukselle. Hänellä on aina syli avoinna.
