Kesäpaikassamme Keski-Suomessa valosaaste ei häiritse. Paikka on mäen päällä ja sieltä avautuu tähtikirkkaana yönä huikea tähtitaivas. Sitä taivasta katsoessani tunnen itseni pieneksi, asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Silloin mieleeni tulee Psalmin 8 sanat: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.” (Ps. 8:4,5)
Viime vuonna minulla oli tilaisuus katsoa taivasta eri maailmankolkista ja osallistua jumalanpalveluksiin kolmella eri mantereella. Saman taivaan alla on paljon erilaisia kristittyjä, Jumalan lapsia.
Toukokuussa 2025 vierailin Tansaniassa ja siellä saatoin katsoa samaa tähtitaivasta kuin kesäpaikkamme mäeltä Keski-Suomessa. Se ero kuitenkin oli, että Tansaniassa kuun puolikas makoili taivaalla toisin päin kuin Suomessa.
Tansaniassa osallistuin suomalaisryhmämme kanssa Tansanian luterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen. Mitä siellä opin? Ja mitä haluaisin tuoda sieltä Suomeen.
Vierailimme oikeastaan kahdessakin jumalanpalveluksessa. Niistä toinen pidettiin Mwanzan lähellä sijaitsevan seurakunnan kirkossa ja toinen taivasalla akasiapuun alla, sillä kappeliseurakunnan kirkkorakennus oli romahtanut myrskyssä.
Kirkossa pidetyn jumalanpalveluksen olosuhteet olivat melko vaatimattomat. Rakennus oli yhä keskeneräinen, vaikka se oli ollut käytössä jo vuodesta 2018, mutta ihmisten värikkyys, ystävällisyys, ilo ja yhteisöllisyys tekivät vaikutuksen. Kirkossa julistettiin Jumalan sanaa. Musiikki, ylistys ja tanssi kanavoivat iloa. Monta kuoroa esiintyi, ja kaikilla oli upeat koreografiat. Paljon iloa ja lapsia. Jumalanpalveluksen yhteydessä kastettiin lapsia ja kastettavia riitti ja riitti. Tansaniassa luterilainen kirkko kasvaa. Mitä sieltä haluaisin tuoda suomalaiseen jumalanpalvelukseen: ilon, toivon ja luottamuksen Raamatun sanaan ja rukouksen voimaan. Jeesus elää. Asante Jesus! Kiitos Jeesus!
Tunti ennen jumalanpalvelusta joukko ihmisiä kokoontui yhteen rukoilemaan jumalanpalveluksen puolesta.
Viime kesänä vierailin puolisoni ja ystäviemme kanssa jumalanpalveluksessa eräässä Tukholman seurakunnassa. Siellä oli ihmisiä ”kaikista” kansoista, monen värisiä ja näköisiä ihmisiä. Vaikka olimme vain vierailijoita, meidät otettiin lämmöllä ja ystävyydellä vastaan. Meidät kohdattiin, meille tultiin juttelemaan. Tunti ennen jumalanpalvelusta joukko ihmisiä kokoontui yhteen rukoilemaan jumalanpalveluksen puolesta. Ennen kirkkosaliin menoa ihmiset kokoontuivat kirkon aulaan kohtaamaan toisiaan. Jumalanpalveluksen saarna oli vahva raamatunopetusta, musiikki oli iloista ja vauhdikasta. Upeita ammattimuusikoita oli lavalla. Tekniikkaa hyödynnettiin hienosti, oli videoita jne. Mitä sieltä haluaisin tuoda Suomeen: esirukouksen ennen messua, ihmisten kohtaamisen lämmöllä ja seurakunnan, jossa on kaikenlaisia ihmisiä ja paljon nuoria.
Viime syyskuussa osallistuimme puolisoni kanssa Soulissa Etelä-Koreassa kahden megaseurakunnan jumalanpalvelukseen. Vauras ja teknologisesti huippukehittynyt Etelä-Korea on kovin toisenlainen maa kuin melko köyhä Tansania. Mutta kristittyjä on sielläkin paljon. Etelä-Koreassa kristillinen kirkko on takavuosina kasvanut voimakkaasti ja noin kolmannes maan väestöstä on kristittyjä.
Oli vaikuttavaa nähdä valtava sali täynnä jumalanpalvelukseen osallistuvia seurakuntalaisia. Sali oli samaa koko luokkaa kuin Espoossa Metro Areena ja siellä pidettiin saman päivän aikana useita jumalanpalveluksia. Mitä sieltä haluaisin tuoda Suomeen? Uskollisuus käydä jumalanpalveluksessa. Me kristityt tarvitsemme seurakuntaa ja yhteyttä toisimme. Toinen asia, mikä sieltä jäi mieleen, oli pastorin saarna ja sanat: ”meillä on nyt vaikeat ajat, mutta me nousemme vielä”. Rukous maan tilanteen puolesta. Toivoisin kuulevani Suomessakin useammin sitä, että seurakunnissa rukoillaan maan talouden elpymisen puolesta. Jumala antaa meille tulevaisuuden ja toivon.
”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer. 29:11
Saman tähtitaivaan alla meitä on lukematon joukko Jeesuksen seuraajia. Jumalalle kiitos.
