Elämäntaito: Päivi Niemi: ”Hetken hyvä kannattaa maksimoida” Ihmisiä ja ilmiöitä: Suomen viihteessä kristinusko näkyy useimmiten joko ahdistavana uskontona tai mitäänsanomattomana harrasteluna

Viikon Debatti kysyi: Kenellä ovat kirkon parhaat aivot kristinuskoa puolustamaan?

 
Kirkkohallitus järjesti vuonna 2014 verkkoaivoriihen phtimaan, mitä pitäisi tehdä, jotta kirkko ja seurakunnat olisivat tuloksellisia työpaikkoja vuoteen 2020 mennessä. Yli viiden tuhannen idean joukosta keskeisimmiksi teemoiksi nousivat kirkon johtamisen ja ydintehtävän selkiyttämisen tarve. Kuva kirkkohallituksen tuolloisista kokoustiloista Helsingin Katajanokalta. Etualalla piispa Jari Jolkkonen. Kuva Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Kirkkohallitus järjesti vuonna 2014 verkkoaivoriihen phtimaan, mitä pitäisi tehdä, jotta kirkko ja seurakunnat olisivat tuloksellisia työpaikkoja vuoteen 2020 mennessä. Yli viiden tuhannen idean joukosta keskeisimmiksi teemoiksi nousivat kirkon johtamisen ja ydintehtävän selkiyttämisen tarve. Kuva kirkkohallituksen tuolloisista kokoustiloista Helsingin Katajanokalta. Etualalla piispa Jari Jolkkonen. Kuva Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio

Tarvitseeko kirkko viisaiden ryhmää uskoa puolustamaan? Entä keitä muita tähän kirkon viisaiden ryhmään pitäisi kutsua kuin Jyri Komulainen? Näitä kyseli koronan aikaan videopuheluna tallennettu Radio Dein viikon Debatti.

”Kun ajatteleva ihminen kuulee kirkonkellot, hän kysyy saman tien, mistä tietää, että Jumala on olemassa”, kirjoitti Kauniaisten seurakunnan pappi, teologian tohtori Kari Kuula kolumnissaan Kirkossa ja kaupungissa. Hän oli vieraana myös huhtikuun viimeisessä Viikon debatissa, joka koronan takia ja kirkon digiloikan innoittamana tehtiin tällä kertaa videoneuvotteluna.

– Kirkon sisällä on paljon ihmisiä, joille kirkon usko ja kristillisyys voisivat olla ”mun juttu”, mutta jotka tarvitsisivat kivoja, hyviä vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, sanoo Kuula.

Kotimaa Neliöb. 27.3.-2.4.

Näitä vaikeita kysymyksiä on Jumalan olemassaolon lisäksi erityisesti kysymys siitä, miksi totuus asuu juuri kristinuskossa.

– Meillä on vähän taipumus kahden todellisuuden ajatteluun. Me uskomme selittämättömiin, salaisiin mysteereihin, mutta samalla tiedämme, että asiat ovat vähän toisella tavalla.

Tätä uskon ja ymmärryksen välistä kuilua kaventamaan Kuula haluaisi kaventaa ja ehdottaakin työryhmän perustamista.

”Aika monella tyypillä kirkossa olisi sanansa sanottavana siitä, keitä tähän ryhmään voidaan ottaa.”

Videopuhelun toisessa päässä pastori Helena Kauppila, Diakonia-ammattikorkeakoulun teologian opettaja tunnistaa Kuulan innostuu ajatuksesta, mutta epäilee, mahtavatko ajattelevat ihmiset kuitenkaan kaivata tuekseen kirkon tai ainakaan kirkolliskokouksen nimittämää työryhmää. Jos työryhmä perustettaisiin, Kauppilalla olisi kuitenkin tarjota sille myös monia muita kysymyksiä.

– Kristinoppiin liittyy Jumalan olemassaolon lisäksi muitakin älyllisesti hankalia kysymyksiä, kuten vaikkapa neitseestä syntyminen tai Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus. Tällaisiakin olisi kiva voida pohtia niin, ettei heti joutuisi tuomiokapitulin kuulusteluun, toivoo Kauppila.

– Neitseestä syntyminen ja naispappeus tai muut kiistakysymykset eivät tässä olleet mielessäni vaan koko kristikunnan yhteiset kysymykset, vastaa Kuula.

Uskon peruskysymykset jätetty yksittäisille teologeille

Kuulan mukaan kirkossa pohditaan paljon, mutta uskon peruskysymykset on jätetty yksittäisille teologeille.

– Meillä on kaiken maailman ekumeenisia hankkeita pohtimassa eri kirkkojen oppien yhteensovittamista. Ja parisuhdelaistahan on vaikka miten monta dosenttia ja työryhmää laatinut oppineita selvityksiä. Olisi hyvä, että tästä perusteemastakin eli että miksi kristinusko kannattaa ottaa omakseen, olisi oppineita, hyviä selvityksiä.

Kuulan mukaan nämä peruskysymykset kaipaisivat nyt koko kirkon yhteisiä vastauksia ja niitä vastauksia laatimaan pitäisi valjastaa kirkon merkittävimmät ajattelijat. Keitä sitten ovat kirkon parhaat aivot?

– Jyri Komulainen on terävä tyyppi, vastasi Kuula ja viittasi piispainkokouksen pääsihteeriin.

– Jyri Komulainen tuli minullekin ensimmäisenä mieleen, mutta myös kaupunkiteologian professori Henrietta Grönlund.

Työryhmän sihteeriksi debatti nimitti saman tien idean isän Kari Kuulan, mutta nimilistan täydentämisen Helena Kauppila arveli tuovan esiin myös kirkollisten työryhmien perusongelman.

– Tällaisten työryhmien perustamiseen liittyy aina valtapolitiikka. Aika monella tyypillä kirkossa olisi sanansa sanottavana siitä, keitä tähän ryhmään voidaan ottaa, jotta työryhmältä sitten saadaan juuri sellaista materiaalia kuin on toivottavaa ja suotavaa, arvelee Kauppila.

Sitä saa, mitä tilaa, kirkossakin?

Kuuntele Viikon debatti [Radio Dei]

 
Dei, aamuvirkut, artikkeliban 7.2.- (2/2)