Viha purkautuu somessa

 

Kuva: Oleg Dudko 123rf.com

Miksi somessa sanotaan ääneen se, mitä ei kasvokkain sanottaisi? Kysymyksiin vastailee Ilkka Kontturi, Opkon tiedottaja ja mediatyöntekijä.

Millaista on vihanlietsonta somessa?

Oletko koskaan tavannut öykkäriä, joka ärsyttää toisia, käyttäytyy lapsellisesti eikä kuuntele järkipuhetta? Some on pahimillaan kuin tälläisten öykkäreiden kokoontumispaikka. Somessa saavat näkyvyyttä ennen kaikkea kärkipäiden ilmiöt. Viraalivideot hädänalaisten auttamisesta ja rakkaudenosoitukset täyttävät somefeedit. Harmi kyllä, myös öykkäröinti, vihanlietsonta ja leimaaminen ovat arkipäivää somessa. Vihanlietsonta näyttäytyy muun muassa erilaisuuden paheksuntana, solvaamisena, perättömien juorujen levittämisenä, rasismina ja suvaitsevaisuuden puutteena.

Miksi rasismi ja muunlainen solvaaminen niin usein puretaan juuri sosiaaliseen mediaan?

Vaikuttaa siltä, että some tarjoaa ihmisille eräänlaisen venttiilin. Ihmisten mielessä liikkuu kaikenlaista. Aikuisen ihmisen ominaisuuksiin kuuluu yleensä se, että hän pystyy suodattamaan sanomisiaan. Some on siitä hankala alusta, että siinä ei suoraan puhuta kasvokkain. Tällöin aikuiselta ihmiseltä voi unohtua ajatustensa filtteröinti. Ehkä juuri viestinnän kasvottomuus mahdollistaa sen, että voi sanoa asioita tavalla, jota ei todennäköisesti livenä sanoisi. Sanattoman viestinnän tutkijoiden mukaan sanattoman viestinnän osuus on jopa 93%! Kun keskittyy lukemaan toisen kommentteja vaikka facen seinällä, kannattaa muistaa tämä. On mahdollisuus, että en täysin tavoita sitä, mitä kirjoittaja haluaa sanoa.

Millaisia somessa leviäviä artikkeleita ja julkaisuja kannattaa uskoa?

Yleinen nyrkkisääntö on se, että yhtään someen liitettyä otsikkoa ei suoraan kannata nielaista. Esimerkiksi Facebook on mahdollistanut feediin liitetyn ulkopuolisen artikkelin otsikon muokkaamisen. Voin siis modata liittämäni artikkelin otsikon millaiseksi haluan. Lisäksi netti pursuaa huonoa journalismia ja ideologisia sivustoja. Kaikkea tätä sinun feedisi on tulvillaan, vaikka et itse haluaisi. Suomessa onneksi on olemassa hyvää journalismia ja luotettavia uutispalveluita. Mutta esimerkiksi paljon mediassa olevaan MV-lehteen en luottaisi tai jakaisi sen juttuja somessa.

Millä tavoin vihanlietsontaa pystyisi vastustamaan – joutumatta kuitenkaan itse solvaamisen kohteeksi?

Vihanlietsonnan vastustaminen somessa on taitolaji. Ensin on hyvä ymmärtää se, että rapatessa roiskuu. Kun kuka tahansa käy näppistaistoon, kirjaimia sinkoilee moneen suuntaan. Jos otat kantaa esimerkiksi rasismia käsittelevässä keskusteluketjussa, se voi olla jo täynnä huolimattomia tai trollattuja kommentteja. Lisäksi, kun käyt itse näppiksen äärelle, sinulla on vaara sotkea tunteesi ja argumenttisi keskenään. Keskusteluketjuja lukiessa, niistä kuitenkin aina erottuu muutama luotettavan kuuloinen kommentoija. Mitä he tekevät toisin? He eivät solvaa keskustelukumppaneitaan, he vaikuttavat ottavan toisten mielipiteet vakavasti ja arvostavat niitä, vaikka olisivatkin eri mieltä ja viimeiseksi, he pystyvät kiihkottomasti perustelemaan oman mielipiteensä.

Miten suhtautua ilmiöön kristittynä?

Ajattelen, että kristillinen vakaumus antaa syytä mennä vastavirtaan ja ottaa kantaa ja tarpeen tullen jopa altistua solvaamiselle. Kristittyinä meidän tulisi olla totuuden puolella ja puolustaa ihmisiä, kun esimerkiksi kohtaamme rasismia. Jumala voi käyttää meitä somessa kristittyinä. Voimme ottaa kantaa omalla tavallamme, omilla lahjoillamme, vaikka snäpillä tai vloggaamalla. Voimme tehdä sen suoraselkäisesti ja rakkaudella. Voit rukoilla Jumalalta johdatusta someasioihin liittyen. Hyvä ajatus rukoukseen voisi olla: Missä ja miten voisin kertoa Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksesta?

Mielestäni on tärkeää tajuta, että sinä voit saada muutosta aikaan somemaailmassa. Ei ole pakko mennä myötävirtaan trollaajien kanssa, vaan voit itse pyrkiä luomaan omaa toisia kunnioittavaa ja rakentavaa tyyliä. Toisten kunnioittaminen takaa myös yhden tärkeän asian – tulet todennäköiseksi myös itse kuulluksi.

 

 

Artikkeli julkaistu Nuotassa 9-10/16.

 

Aiheet

,