Valtakunnallinen tukiparihanke sai jatkorahoituksen – jo yli 300 paria on saanut apua kriisiinsä

Kuvituskuva: Sari Savela

Jo yli 300 paria on saanut uutta toivoa ja vahvistusta parisuhteeseensa Parempi avioliitto ry:n tukiparitoiminnasta. STEA:n tänään julkaiseman avustusehdotuksen mukaan valtakunnallinen tukiparihanke saa jatkorahoituksen.

Kolmivuotisen (2016-2018) valtakunnallisen tukiparihankkeen viimeinen vuosi on päättymässä. Sosiaali- ja terveysministeriö päättää myönnettävistä avustuksista tammi-helmikuussa 2019.

Toiminnan vaikuttavuutta tutkittiin viime keväänä yhteistyössä Sosped-säätiön kanssa. Tukiparia haettiin kommunikaatiovaikeuksiin, ratkaisemattomien ristiriitojen selättämiseen sekä läheisyyteen ja seksuaalisuuteen liittyvissä ongelmissa. Yhdeksän kymmenestä turvautui tukipariin vaikeassa parisuhdekriisissä. Ongelmien taustalta erottuivat arjen kiireet, kohtaamattomuus ja uupumus sekä mielenterveysongelmat. 41 prosenttia vastanneista oli kokenut henkistä tai fyysistä väkivaltaa.

Tukipari on vapaaehtoinen tehtävään koulutettu pari. He kokevat saaneensa apua oman parisuhteensa ongelmiin ja haluavat vuorostaan tarjota vertaistukea sitä kaipaavalle. Tukiparin tärkeimmät tehtävät ovat kuunteleminen, rohkaiseminen ja toivon herättäminen. 120 eri puolilla Suomea asuvan tukiparin avulla yhdistys pystyi tarjoamaan tukea kaikille avunhakijoille viikon sisällä pyynnön vastaanottamisesta.

Yli puolet vastanneista koki, että tukiparitoimintaan osallistuminen lisäsi heidän vuorovaikutustaitojaan. Suurin muutos tapahtui vaikeista asioista puhumisessa sekä puolison kuuntelemisessa. Yli puolet vastanneista kertoi tukisuhteen auttaneen ongelmien tunnistamisessa ja tuoneen positiivista muutosta koettuun henkiseen läheisyyteen.  Merkittävä osa pareista koki luottamuksen lisääntyneen.

Tukiparitoiminnan myötä parisuhteen laatu tutkitusti parani. Toimiva parisuhde tuki puolisoita arjen jaksamisessa. Koko perheen vuorovaikutus parani vanhempien vuorovaikutustaitojen lisääntymisen myötä. Moni pari kertoi tukiparin auttaneen erokriisin ratkaisemisessa. Tällä koettiin olevan pitkässä juoksussa myönteisiä vaikutuksia perheissä elävien lasten elämään.

Kahdeksan kymmenestä koki toivon lisääntyneen tukipariprosessin aikana. Toiveikkaimpia olivat ne parit, joiden ongelmat olivat kestäneet alle vuoden. Eniten toivo lisääntyi niiden parien kohdalla, jotka olivat kohdanneet uskottomuutta, uupumusta ja mielenterveysongelmia.

STT