Tutkimusten mukaan Eurooppa maallistuu – miten se vaikuttaa kirkkoon?

 

Kuva: Pixabay

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan Kimmo Ketolan mukaan hiljattain on saatu päätökseen useita laajoja kansainvälisiä tutkimushankkeita, joissa on arvioitu modernisaation vaikutuksista uskontoon.

Hankkeiden tuloksista näkyy, että eurooppa maallistuu. Esimerkiksi World Values Survey -aineiston mukaan vuonna 1981 yhdeksän Euroopan maan kansalaisista 86 prosenttia ilmoitti kuuluvansa johonkin uskontoon. Vuonna 2008 vastaava luku oli enää 66 prosenttia.

– Maallistumista voidaan mitata monella tasolla. Yhteiskunnan rakenteessa, uskonnollisten organisaatioiden tasolla, sekä yksilöiden uskonnollisuuden tasolla. Uskonnontutkijoiden kannalta tärkeimmät ovat juuri yksilötason muutokset uskonnollisuudessa: uskonnollisiin yhteisöihin kuuluminen vähenee, niiden tilaisuuksiin osallistuminen vähenee ja niiden opetuksiin uskominen heikkenee, Ketola kertoo.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Uskonnot kehittyvät eri tavoin eri maissa

Eri kulttuurialueilla uskontojen kehitys on aina ollut hyvin erilaista. Ketolan mukaan on esimerkiksi havaittu, että suuressa osassa islamilaista maailmaa nuorten ja vanhempien sukupolvien välillä ei ole samanlaista kuilua uskonnollisuudessa kuin Euroopassa.

– Tämä kertoo, että monissa islamilaisissa maissa uskonnollisuus ei ole vastaavanlaisessa laskusuunnassa kuin länsimaissa. Vastaavasti Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa uskonnollisuus lisääntyy, mutta siihen on osittain ollut vaikuttamassa kommunismin romahtaminen. Myös Afrikassa uskonnolliset yhteisöt ovat hyvin elinvoimaisia. Intiassa uskonnollisuus ei ole osoittamassa mitään heikkenemisen merkkejä.

Vaikka Eurooppa näyttää maallistuvan, myös Euroopan sisällä tapahtuu vaihtelua. Joissain maissa on tapahtunut selvää uskonnollisuuden heikkenemistä, kun taas toisissa uskonnollisuus on lisääntynyt.  Esimerkiksi Ranskassa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Suomessa uskonnollisuus on vähentynyt, kun taas Slovakiassa, Virossa, Venäjällä ja Ukrainassa se on lisääntynyt.

– Poliittiset ja ideologiset muutokset ovat yksi tärkeä tekijä, mikä selittää erityisesti Itä-Euroopassa tapahtuneita muutoksia. Muualla Euroopassa selitykset menevät vaikeammiksi. Oma käsitykseni on, että kyse on vuorovaikutusprosessista, jossa sekä yhteiskunnalliset muutokset että kirkkojen ja uskonnollisten toimijoiden oma yhteiskunnallinen panos ovat tärkeitä vaikuttavia tekijöitä, Ketola pohtii.

Uskontojen rooli yhteiskunnassa muuttuu

Ketolan mukaan maallistumista koskevat havainnot voidaan hyvin selittää kulttuurisena siirtymänä, jossa uskonnon merkitys osana yhteiskuntaa ja yksilöiden elämää on hakeutumassa uuteen paikkaan.

– Hyvä esimerkki on uskonnon muuttunut suhde valtaan ja auktoriteettirakenteisiin. Aikaisemmin kirkko oli suuressa osassa Eurooppaa keskeinen osa valtarakenteita ja sen rooliksi nähtiin moraalinen kasvatus ja jopa kurinpito. Uskonnon olemukseen ajatellaan kuuluvan kaikenlaisten sääntöjen ja normien sanelemisen ihmisille, mihin on sokeasti alistuttava. Uskonnolliset toimijat saattavat yhä ylikorostaa tällaisia asioita, mutta se vieraannuttaa yhä useampia, Ketola selittää.

Uskontojen yhteiskunnallinen rooli ja kulttuurinen merkitys ovat kuitenkin muuttuneet radikaalisti modernisaation myötä. Kun tietoa on helposti saatavilla, ihmiset ovat aikaisempaa omaehtoisempia, sekä entistä kriittisempiä auktoriteetteja kohtaan.

– Tällaisessa tilanteessa kirkko ei voi edellyttää ihmisiltä sokeaa auktoriteettiuskoa, vaan sen on suostuttava tasaveroiseksi keskustelukumppaniksi ihmisille ja perusteltava näkemyksensä ymmärrettävällä tavalla. Sen on myös tehtävä oma sanomansa uskottavaksi ja houkuttelevaksi tekojen ja toimintansa kautta.

Vaikutukset kirkkoon

Maallistuminen vaikuttaa kirkkoihin ja muihin uskonnollisiin yhteisöihin monella tavalla. Ennen pitkään jäsenmäärän ja osallistujamäärän pieneneminen vaikuttaa toimintaan ja talouteen.

– Ehkä tärkeämpää on kuitenkin se, että uskonnollisten yhteisöjen merkitys tulee yhä useammin haastetuksi julkisessa keskustelussa. Niiden asema ja niiden edustamat käsitykset eivät ole enää samalla tavalla itsestäänselvyyksiä kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.

Miten kirkon tulisi suhtautua maallistuvaan maailmaan?

– Maallistuminen ei ole kohtalo eikä luonnonlaki, vaan sen taustalla on joukko helpommin tai vaikeammin tunnistettavia syitä. Vasta kun syyt tunnistetaan, kirkoille avautuu näkymä siitä, miten asiaan tulisi suhtautua ja miten siihen voidaan vaikuttaa kirkon itseymmärryksen kannalta mielekkäällä tavalla, Ketola toteaa.