Tuomaspappi Pirjo Kantala: ”Olen saanut olla messuissa Jumalan hoidettavana”

 

Tuomasmessu alkaa ja loppuu kulkueeseen. Helsingin Mikael Agricolan kirkon messut keräävät joka viikko paikalle paljon väkeä. Kuva: Markku Pihlaja.

Pirjo Kantala on ollut mukana Tuomasmessuissa sen alkuajoista, 1980-luvun lopulta, asti. Hän kertoo saaneensa olla elämänsä kriisien keskellä messuissa ”Jumalan suuressa sylissä lepäämässä”.

Tuomasmessun 30-vuotista taivalta juhlitaan Helsingissä 6.- 8.4. Ensimmäistä Tuomasmessua vietettiin Helsingin Mikael Agricolan kirkossa 10.4.1988. Konsepti levisi nopeasti muualle Suomeen ja ympäri maailmaa. Tuomasmessun taustayhdistys on Tuomasyhteisö ry.

Tuomasmessua luonnehditaan Tuomasmessu.fi -sivustolla ”avaran hengellisyyden luterilaiseksi messuksi, jossa yhdistyvät arkiseen elämään liittyvät kysymykset ja rukoukset, vanhan kirkon traditio sekä mukaansatempaavat tuomaslaulut ja virret”. Tuomasmessu rohkaisee ihmisiä anteeksiantoon ja sovintoon. Messusta on pyritty tekemään matalan kynnyksen paikka kaikille, jotka kaipaavat yhteyttä Jumalan tai toisten ihmisten kanssa.

IK-opisto vuosisop.,vko3-4, neliöb,MJa

Pirjo Kantala on toiminut Helsingin Tuomasmessuissa vapaaehtoisena pappina vuodesta 2000 alkaen. Viimeiset kymmenen vuotta hän on työskennellyt Tuomaspappina, joka vastaa messujen teologisesta linjasta, jatkuvuudesta ja taloudesta yhdessä hallituksen kanssa. Kantala alkoi käydä Tuomasmessuissa 1980-luvun lopulla.

– Olin aluksi lähinnä kuuntelijana penkissä. Pidin kovasti Tuomasmessusta musiikkeineen päivineen. Se resonoi nuoren aikuisen hengelliseen kaipaukseen. Kävimme perheenä mukana silloin tällöin, lapseni kastettiin Tuomasmessussa ja minut konfirmoitiin siellä, Kantala kertoo.

Uudenlaista jumalanpalvelusyhteisöä kaivattiin 1980-luvulla

Tuomasmessulehden (2/2018) mukaan Miikka Ruokanen ja Olli Valtonen laativat lokakuussa 1987 kirjeen, jonka he lähettivät muutamalle kymmenelle ystävälleen. Kirjoittajat sanoivat tavanneensa pääkaupungissa ”yhä useammin ihmisiä, jotka kertovat etsivänsä seurakuntaa, hengellistä yhteisöä, johon kuulua.” Kirjoittajat tulkitsivat kyseessä olevan nimenomaan jumalanpalvelusyhteisön kaipuun:  ”Hyvin suunniteltuna, maallikkoja aktivoivana ja tuoreita aineksia sisältävänä jumalanpalvelus on syvimmällä tavalla sekä evankelioiva että uskovia ruokkiva tapahtuma”, he kirjoittivat kirjeessään.

Perustettiin teologeista ja maallikoista koostunut ryhmä, jonka työn tuloksena Tuomasmessu syntyi. Anna-Maija Raittila keksi nimetä uuden messun Tuomasmessuksi epäilevän opetuslapsi Tuomaan mukaan. Messu sai vaikutteita muun muassa Taizéesta, evankelikaaleilta, karismaatikoilta ja ortodokseilta. Viimeksimainituilta on lähtöisin rukousjakso, jossa ihmiset saavat liikkua vapaasti kirkkotilassa kirjoittamassa rukouslappuja tai rukoilemassa rukousavustajien kanssa.

Hiljattain Helsinki Mission toiminnanjohtajan tehtävästä eläköityneen Olli Valtosen mukaan Tuomasmessun tehtävänä on ollut alusta asti toimia kirkon ”laboratoriona”. Hän ja Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Miikka Ruokanen muistelevat Tuomasmessulehdessä (2/2018), että esimerkiksi vahva maallikkovastuu messun suunnittelussa ja toteutuksessa, alku- ja loppukulkueet, yksityinen ja yhteinen rippi, esirukouslaput, mahdollisuus henkilökohtaiseen esirukoukseen, joulu- ja pääsiäisyön messut sekä monipuolisempi musiikki ovat olleet Tuomasmessusta alkunsa saaneita kokeiluja, joista osasta on myöhemmin tullut kirkon valtavirtaa.

Miikka Ruokanen tuo esiin, että Tuomasmessuissa on syntynyt monia innovaatioita. Yksi niistä oli jumalanpalvelustilan vieminen ulos kirkosta. Vuosituhannen vaihtumisen aikoihin rakennettiin alttareita muun muassa moniin ostoskeskuksiin. Valtonen kertoo, että Akateeminen kirjakauppa siunattiin ja Tehtaankadun poliisisurmien jälkeen lähdettiin kulkueena Tuomasmessusta juuri siihen kadunkulmaan, missä murhat olivat tapahtuneet. Tuomasmessussa keksitään uusia ideoita edelleenkin. Yksi tuore keksintö on Soppasunnuntai, jolloin kaikki saavat tulla kirkkoon tekemään ja syömään keittoa ennen Tuomasmessua.

”Minä rakastan sinua, sinä saat anteeksi, ruoka on valmista”

Tuomaspappi Pirjo Kantala vertaa Tuomasmessussa käymistä kylpyyn – molempien jälkeen hänellä on puhdas ja virkistynyt olo. Tämä kokemus on säilynyt Kantalalla läpi vuosien, vaikka naisen paikka messussa on vaihtunut penkissä istujasta papin rooliin.

– Oman elämäni kriisien yhteydessä olen saanut olla Tuomasmessussa Jumalan hoidettavana, suuressa sylissä lepäämässä. Sama kokemus minulla oli jo kauan sitten istuessani nuorena äitinä parvella ja sitten myöhemmin kuorissa papin tehtävissä. Messun jälkeen minulla on ollut sellainen olo kuin olisi ollut virkistävässä kylvyssä – siunattu  olo.

Tuomaspappina Kantalalle ovat jääneet erityisesti mieleen hetket, kun uusia rukous- ja ehtoollisavustajia on siunattu tehtäväänsä.

– Näiden ihmisten kanssa olen saanut jakaa kappaleen matkaa. Tunnen heitä kohtaan syvää kiitollisuutta ja lämpöä, kun he antavat aikaansa toisten rinnalla kulkemiseen.

Tuomasmessu julkisti huhtikuun alussa uudet arvonsa, jotka ovat uudistuminen, yhteisyys, elämänmakuisuus ja vastuullinen elämäntapa. Uudistuminen on Kantalan mukaan sitä, että messun tekijät ovat valppaita, aitoja ja avoimia ihmisten kaipaukselle. He ovat myös valmiita muuttamaan asioita tarpeen vaatiessa sekä itse uudistumaan. Yhteisyydellä viitataan siihen, että kaikki otetaan mukaan tekemään messua. Kyse on yhteisöllisyydestä ja yhteishengestä. Elämänmakuisuus on messun toteuttamista ystävyyden hengessä, iloiten ja toinen toisensa ja messuvieraat huomioiden. Vastuullisella elämäntavalla Tuomasyhteisö tarkoittaa ”vastuullisuutta suhteessa luomakuntaan, toiseen ihmiseen ja Jumalaan.”

– Messussa nämä arvot näkyvät siinä, että kuljemme ihmisten rinnalla heidän elämänsä vaikeissa vaiheissa. Sanoitamme rukouksia ja saarnoja ja jopa liturgiaa kielellä, joka on tuttua ja liittyy arkiseen elämäämme. Vastuu luomakunnasta on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta saarnojen ja yhteisten rukousten kautta voimme muistuttaa siitä.

Pirjo Kantala tiivistää Tuomasmessun sanoman muutamaan tärkeään lauseeseen.

– Olen kuullut, että ihmiselle tärkeimmät lauseet – ne  jotka hän haluaa kuulla yhä uudestaan – ovat: ”Rakastan sinua, sinä saat anteeksi, ruoka on valmista”.

Tuomasmessu juhlii 30-vuotista taivaltaan juhlamessulla Helsingin Mikael Agricolan kirkossa sunnuntaina 8.4. klo 18 alkaen. Messussa saarnaa piispa Teemu Laajasalo. Agricolan kirkossa järjestetään myös juhlakonsertti perjantaina 6.4. klo 19. Konsertissa esiintyvät muun muassa Petri Laaksonen, Maria Ylipää, Johanna Rusanen-Kartano ja Grex Musicus-kuoro.