Päätoimittaja Sari Savela tuo kesäblogisarjassaan tuokiokuvia ja tunnelmia toimittajamatkalta Tansaniasta. Perinteisesti vammaisten ihmisten asema on ollut Tansaniassa huono. Heidät on suljettu neljän seinän sisälle, eikä heillä ole ollut samoja ihmisoikeuksia kuin muilla. Mutta vammaisten elämä on alkanut parantua, kun tietoa ja asenteenmuokkaustyötä heidän oikeuksistaan ja tarpeistaan on viety eteenpäin.
Arushassa vierailemme luterilaisen kirkon ylläpitämässä Seluanin sairaalassa ja tutustumme Lähetysseuran tukemaan hankkeeseen, joka tähtää vammaisten naisten ja lasten oikeuksien parantamiseen.
Vammaisilla ihmisillä ei ole ollut ihmisoikeuksia Tansaniassa. Vuonna 1993 perustettiin vammaisjärjestöjen kattojärjestö Shivyawata, jossa on nykyään mukana useita vammaisjärjestöjä. Yksi niistä on albinojärjestö. Tansaniassa albinismin kanssa eläviä ihmisiä pidetään vammaisina.
– Kun yhdistyimme, valtio alkoi ymmärtää, että vammaisille kuuluu samat oikeudet kuin muille ihmisille, albinismin kanssa elävä Happiness Koisianga kertoo järjestön toiminnan vaikutuksista.
Hän kuvailee vammaisten oikeuksien parantamishanketta suureksi siunaukseksi. Sitä kautta vammaiset ihmiset ovat alkaneet ymmärtää oikeuksiaan ja saaneet voimaa vastustaa väkivaltaa.
Happinessin mukaan kaikille naisille tehdään väkivaltaa, mutta erityisesti vammaisille ja se alkaa heti syntymän jälkeen.
Perinteisesti vammaisuus koetaan yhteisöissä taakaksi ja vammaisia ihmisiä pidetään piilossa. Vammaisten naisten oikeutta puolisoon ja perheeseen on myös kyseenalaistettu. Jopa sterilisaatioita on vanhempien tieten teetetty tyttölapsille ilman että tämä itse on ollut siitä tietoinen.
Kun hankkeessa alettiin kerätä tietoa vammaisista lapsista ja naisista, yllätyttiin, kuinka paljon heitä löytyi.
Hankkeen kautta on tehty paljon valistus- ja asenteenmuokkaustyötä. Tietoa vammaisten oikeuksista ja tarpeista on viety niin terveysviranomaisille kuin kyliin ja kouluihinkin. Yksi muuttuneista paikoista on Seluanin sairaala, joka nykyään osaa ottaa paremmin huomioon vammaisten ihmisten tarpeet. Se näkyy myös esimerkiksi rakennettuina ramppeina ja madallettuina palvelutiskeinä, jotta pyörätuolilla liikkuvia voidaan palvella paremmin.
Happiness Koisiangan mukaan sairaala palvelee vammaisia lapsia ja naisia kunnioittavasti ja kuunnellen. Muualla kokemus voi olla toisenlainen, kuin vammainen ihminen olisi vain ilmaa.
Happiness on kiitollinen myös siitä, että Tansaniassa toimiva kristillinen tv-kanava on vienyt vammaisten asiaa eteenpäin.
Seluanin sairaala Arushassa.
