Syyriasta Libanoniin paennut kurdiperhe oppii yhdessä televisio-ohjelmista

 

Syyriasta Libanoniin paennut kurdiperhe isä-Adnan, Rita (16 v), Abro (9 v), äiti-Yaldis ja Habib (14 v) seuraavat Minun kouluni -opetusohjelmia yhdessä. Kuva SAT-7

Kurdipariskunta Yaldis ja Adnan pakenivat kolmen lapsensa kanssa Syyrian Alepposta Libanoniin vuonna 2011. Siellä he tutustuivat ensimmäistä kertaa satelliittitelevisiojärjestö SAT-7:n tekemiin Minun kouluni -opetusohjelmiin.

Syyskuun alussa SAT-7 aloittaa uuden kokonaan koulutusohjelmille omistetun kanavan, SAT-7 Academyn. Suomen Lähetysseura tukee uuden kanavan toimintaa.

Yaldis, 35, ja hänen miehensä Adnan, 45, tulevat hyvin vaatimattomista oloista, eivätkä he ole juuri saaneet koulutusta. Libanoniin paettuaan he ilmoittivat kolme lastaan paikalliseen kouluun, jossa lapsilla oli kuitenkin suuria oppimis- ja sopeutumisvaikeuksia. Mitään tukiopetusta heille ei ollut tarjolla.

Kalajoen Krist. opisto Neliöb. 8.-21.4.

– En yksinkertaisesti pysynyt opettajien ja muun luokan perässä, eivätkä veljenikään. Tunsin oloni todella surkeaksi ja pelkäsin olevani pettymys vanhemmilleni, nyt 16-vuotias Rita kertoo.

– Kun näimme, miten vaikeaa lapsillamme oli, meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa heidät pois koulusta, Yaldis-äiti sanoo liikuttuneena.

Sitten he löysivät erään järjestön ylläpitämän koulutuskeskuksen, jossa lasten oli mahdollista saada tukiopetusta ja jossa huomioitiin heidän henkilökohtaiset tarpeensa ja oppimiskykynsä.

– Keskus antoi meille toivoa paremmasta tulevaisuudesta. En halua lasteni kärsivän huonosta koulutuksesta, kuten me vanhemmat, Yaldis kertoo.

Vanhemmat oppivat lasten kanssa

SAT-7 astui perheen elämään keskuksessa englantia opettavan ja lasten rakastaman Grace Najjarin kautta. Hän opettaa englantia myös televisiossa Minun kouluni -ohjelmassa.

– Kun tulin yhtenä päivänä kotiin, näin lasteni odottavan innokkaasti Minun kouluni -ohjelman alkavan. ”Äiti, katso! Meidän opettajamme on televisiossa”, lapset riemuitsivat. Minäkin olin kiinnostunut näkemään, minkälaisesta ohjelmasta oli kyse. Siitä asti sekä me vanhemmat että lapset olemme katsoneet ohjelmaa säännöllisesti ja keskustelemme ohjelmantekijöiden ja muiden katsojien kanssa sosiaalisessa mediassa, Yaldis kertoo.

Huomionarvoista on, että opetusohjelmat ovat antaneet myös Yaldisille ja Adnanille mahdollisuuden oppia lastensa kanssa ja he ovat saaneet välineitä tukea lapsiaan näiden opinnoissa.

– Opetusohjelmien seuraamisesta on tullut perheen yhteinen harrastus, mutta niiden avulla myös minun ja mieheni luku- ja laskutaito ovat parantuneet, Yaldis iloitsee.

Satelliittitelevisio tuo koulun pakolaisleirille

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella yli 21 miljoonaa lasta on vaarassa jäädä ilman koulutusta. Varsinaisten konfliktialueiden ulkopuolellakin suuri määrä lapsia jää ilman koulutusta köyhyyden takia tai siksi, että he ovat tyttöjä. Monesti myös koulujen taso on huono, opettajat heikosti koulutettuja ja opetusmenetelmät tehottomia.

– Näistä lapsista on nopeasti tulossa menetetty sukupolvi, joka on erityisen altis ääriliikkeiden rekrytoinnille, väkivaltaisille mielenilmaisuille ja syrjäytymiselle. Ne maat, jotka ovat ottaneet vastaan suuren määrän pakolaisia, eivät pysty tarjoamaan kaikille pakolaislapsille opetusta omissa kouluissaan, toteaa SAT-7:n kanavajohtaja Rita Elmounayer.

SAT-7 on lähettänyt Minun kouluni -opetusohjelmia toukokuusta 2015 lähtien. Ohjelmien tarkoitus on valmistaa pikkulapsia oikeaa koulua varten ja auttaa heitä saamaan koulutusta tilanteissa, joissa lapsilla ei ole mahdollisuutta käydä koulua muun muassa perheen pakolaisuuden tai varattomuuden takia.

Minun kouluni -ohjelmia seuraa viikoittain 1,3 miljoonaa katsojaa. Ohjelmat ovat saaneet runsaasti myönteistä katsojapalautetta niin lapsilta kuin vanhemmilta eri uskonnollisista taustoista.

Syyskuun 1. alkaen opetusohjelmat siirtyvät uudelle, pelkästään opetusohjelmille omistetulle SAT-7 Academy -kanavalle. Luvassa on lisää ohjelma-aikaa, aineita ja oppitunteja kaikille kuudelle alakouluikäluokalle.