Sydänlääkäri Matti Ketonen: ”En ole se, jonka ensioire on äkkilähtö”

 
vanhempi mies sisätiloissa istuu ja katsoo kohti

– Suorituskeskeinen kristillisyys on jonnin joutavaa, Jumala antaa lahjaksi uskon. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Se ei kuitenkaan tarkoita laittomuutta, Matti Ketonen sanoo. Kuva: Sari Savela

Matti Ketonen on laittanut lahjansa likoon ja palvellut lähes 50 vuotta sekä paikallisissa että valtakunnallisissa kirkon luottamustehtävissä. Jotta evankeliumi tavoittaisi sydämiä.

– Nuorena päätin, etten ikinä mene mukaan politiikkaan, koska se leimaa ja vaikeuttaa seurakunnallista vaikuttamistyötä, sanoo joensuulainen kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu Matti Ketonen.

Elämäntyönsä sydänlääkärinä Pohjois-Karjalan keskussairaalassa tehnyt Ketonen, 73, on ollut kirkollisissa luottamustehtävissä 46 vuotta. Mukaan kirkolliseen vaikuttamiseen häntä ajoi halu olla mukana siellä, missä kristinuskon sanomaa viedään eteenpäin.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Pohjois-Karjalaan hän muutti Etelä-Suomesta vastavihityn Pirjo-vaimonsa kanssa 1976, kun hän sai terveyskeskuslääkärin paikan Pyhäselän kunnasta. Jo siellä ollessaan hän teki vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Joensuuhun perhe muutti 1981.

Viime vuoden lopussa päättyneellä vaalikaudella Ketonen toimi Joensuun seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Kaikkiaan hän ehti toimia yhtymän puheenjohtajistossa eri tehtävissä yli 30 vuotta. Hiippakuntavaltuustossa hän on vaikuttanut kohta 20 vuotta ja kirkolliskokousedustajana on menossa viides kausi. Hän kuuluu myös kirkkohallituksen täysistunnon jäsenistöön. Mutta seurakuntavaaleissa 2022 hän ei enää asettunut ehdolle. Alun perin oli ajatus, että hän luopuisi ensin kunnallisesta vaikuttamisesta ja vasta sitten kirkollisista luottamustehtävistä, mutta lääkärinä hän halusi kuitenkin lähteä mukaan aluevaaleihin vaikuttamaan hyvinvointialueen asioihin ja tuli valituksi hyvällä äänimäärällä Kokoomuksen aluevaltuutetuksi. Kaupunginvaltuutettuna hänellä on menossa viides kausi.

Näköalapaikka

Kirkolliskokousedustajaksi pääsy oli aikoinaan Helsingistä Joensuuhun muuttaneelle Ketoselle iloinen yllätys, sillä hiippakunnittain edustajapaikkoja on tarjolla rajatusti.

– Koin kirkolliskokoukseen pääsyn isona asiana. Tunnistin kirkon arvokkuutta, kun ensimmäisen kerran astuin Turun tuomiokirkkoon kirkolliskokouksen avajaismessuun. Kirkolliskokous on myös näköalapaikka suomalaiseen kristillisyyteen. Siellä on kutakuinkin kaikki äänenpainot nähtävissä, Ketonen luonnehtii.

Hän kertoo oppineensa paljon kirkolliskokoustyöskentelyssä. Neljä ensimmäistä kautta hän oli kirkon oppiin keskittyvän perustevaliokunnan jäsen.

– Kirkolliskokous on kuin eduskunnan kopio, siellä varsinainen työ tapahtuu valiokunnissa.

Vuodet kirkolliskokousedustajana ovat tuoneet Ketoselle paljon verkostoja ja yhteyksiä. Piispat ovat tulleet tutuiksi ja ystäviä on eri puolilla Suomea. Erityisen lämpimästi hän muistelee emerituspiispa Eero Huovista, joka oli perustevaliokunnan puheenjohtaja Ketosen kirkolliskokousedustajuuden alkuaikoina.

– Hänen kanssaan tuli ajatuksen yhteyttä. Jari Jolkkonen on oman hiippakuntani piispa ja hyvin häntäkin komppaan, Ketonen toteaa.

Ketonen pitää etuoikeutena sitä, että on saanut nähdä kirkollista kenttää eri kanteilta.

– Asiat ovat kiinnostaneet ja olen halunnut olla mukana.

Lääketiede vai teologia?

Helsingissä syntynyt Ketonen kirjoitti ylioppilaaksi Lahdesta. Lukion jälkeen ammatinvalinta ei ollut hänelle mikään läpihuutojuttu, vaan hän mietti vakavasti muun muassa papin uraa.

– Jos minulla olisi ollut laulutaitoa, olisin mennyt teologiseen, Ketonen arvelee.

Armeijassa kypsyi päätös hakea lääketieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan.

Nuori Ketonen aloitti lääketieteen opinnot, mutta hengellinen löytö vuonna 1972 sai hänet jälleen epäröimään, olisiko sittenkin teologia se oikea polku. Ketonen oivalsi tuolloin jotain olennaista tutkiessaan galatalaiskirjettä.

– Ymmärsin lain uudesta näkökulmasta. Noin viikon ajan luin galatalaiskirjettä ja muuta Uutta testamenttia ja ymmärsin, että Kristus on lain loppu. Se oli rationaalisena löytönä minulle käänteentekevä.

Nyt 50 vuotta myöhemmin Ketonen on edelleen samaa mieltä silloisen oivalluksen kanssa.

– Jos olisin ymmärtänyt sen kolme vuotta aikaisemmin, minusta olisi todennäköisesti tullut laulutaidoton pappi.

– Olin lähellä vaihtaa teologiseen. Juttelin siitä isäni kanssa, joka sanoi, että kannattaisiko ensin suorittaa yksi tutkinto loppuun ja vaihtaa sitten.

Kun teologinen tiedekunta tuli Joensuuhun 2001, Ketonen mietti jälleen teologian opintojen aloittamista.

– Kirjoittauduin yliopistoon ja yhden syksyn kävin siellä. Mutta sitten totesin, että minusta voi tulla teologian maisteri, mutta ei enää pappia, olin liian vanha vihittäväksi. Päätin jatkaa maallikkona. Tiettyjä asioita ymmärrän syvällisesti, vaikka en olekaan teologi.

Armon askeleita

Sysäyksen kristityn tielle kristillishumanistisessa kodissa kasvanut Ketonen sai rippileirillä, missä hän löysi uskon. Kaverit havaitsivat hänessä muutoksen ja kyselivät, oliko hän tullut uskoon, kun hän puhui eri tavalla kuin ennen.

Toinen tärkeä etappi uskon tiellä oli jumalanpalvelus Kansan Raamattuseuran Vivamossa 1970-luvun alussa. Siellä Jesajan kirjan kohta: ”Rangaistus oli hänen päällään, että meillä rauha olisi” lävisti miehen sisikunnan.

– Koin messussa Jumalan pyhyyttä. Jeesus ei ollut turhaan ristillä, vaan hän kuoli, jotta me saisimme rauhan.

Kolmas merkittävä vaihe uskonelämässä oli, kun Ketonen tutki galatalaiskirjettä 1972 ja löysi armon ja vapautui lain alta.

– Suorituskeskeinen kristillisyys on jonnin joutavaa, Jumala antaa lahjaksi uskon. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Se ei kuitenkaan tarkoita laittomuutta.

Matti Ketonen muistuttaa, ettei ihminen pysty lakia koskaan täysin toteuttamaan, mutta Kristus meissä voi sen täyttää.

Siinä meillä on oppimista, että osaisimme välittää evankeliumia eri tavoin.

– Olen kerran elämässäni muuttanut ajatteluani hengellisesti, se oli silloin, kun hylkäsin lakihenkisen kristillisyyden.

Neljäs hengellistä elämää ravisuttanut seikka sattui nelisen vuotta sitten.

Takaisin elämään

– Olin menossa kirkkovenesoutuun, kun sain sydänkohtauksen. Jouduin suoraan toimenpidepöydälle. En ollut se joka viides, jonka ensimmäinen oire, on äkkilähtö. En myöskään ollut se joka toinen, joka menehtyy sydänperäiseen shokkiin kaikesta hoidosta huolimatta, sydänlääkäri Ketonen toteaa kiitollisena.

Mies saatiin pelastettua takaisin elämään. Sairaalan sydänvalvomossa Ketonen koki näyksi tulkitsemansa ilmestyksen.

– Muistan sen selvästi vielä tänä päivänä.

Ilmestyksessä hän koki, kuinka armo virtasi hänen ylitseen, eikä hänellä itsellään ollut mitään roolia siinä. Näky yllätti hänet. Galatalaiskirjeen tutkiminen oli aikoinaan perustunut järkiperäiseen ajatteluun, mutta armon virtaamisessa hänellä ei ollut mitään osaa.

– Teologisessa ajattelussa olen nykyään armokeskeisempi. Usko on paljon syvällisempi asia kuin meidän ratkaisumme. Kaikista minun omista ratkaisuistani huolimatta se kestää.

Ketonen muistuttaa, ettemme voi yhtään ihmistä saattaa uskoon omilla teologisilla järkeilyillä.

– Jumala on se, joka uskon synnyttää, mutta hän käyttää meitä.

– Siinä meillä on oppimista, että osaisimme välittää evankeliumia eri tavoin, ettei olisi vain yksi tapa.

Kolme vakavaa sairautta

– En halua hypettää sydänkohtauksellani, mutta Jumala salli sen ja pelasti siitä. Tällä haavaa koen, että elämäni on muuttunut osin tarinaksi.

Sydänkohtauksen vuoksi hoidettavana ollut Ketonen sai parin päivän sisällä tietää läheistensä kuolettavista sairauksista. Ollessaan sydänvalvonnassa hänen viidestä lapsestaan nuorin, tytär Wilhelmiina, sai tietää todetun rintasyöpänsä hoitosuunnitelmista. Tytär parani syövästä ja marraskuun lopussa 2022 vietettiin tyttärentyttären kastejuhlaa Helsingissä.

– Se on kaikkea muuta kuin itsestään selvä asia, toteaa kiitollinen isoisä.

Tyttären lisäksi huonoja uutisia toi myös Ketosen sisko, joka kertoi sairaalassa olevalle veljelleen sairastavansa nielusyöpää. Siskon syöpää hoidettiin ja hän selvisi siitä.

– Ensin minä, sitten tytär ja sisko. Kaikille kolmella oli kuolettava tauti ja kaikki selvisivät hengissä.

Ketonen kertoo merkillisestä tapahtumasta, kun hän oli päässyt sairaalasta kotiin. Tervapääsky oli lentänyt parvekkeelle ja jäänyt jumiin parvekelasituksen ja terassin väliin.

– Otin sen käteen ja päästin vapauteen. Juuri sinä päivänä tytär oli saanut lopullisen tiedon hoidoista. Koimme silloin vaimoni kanssa linnun lentoon lähdön ikään kuin viestinä, että Wilhelmiina lähti lentämään vapauteen.

Yksi kysymys hallitsee

Kirkolliskokousedustajana Ketosella on vielä reilu vuosi kautta jäljellä. Hänen mukaansa kirkolliskokoustyöskentelyssä näkyy voimakkaana tasa-arvoisen avioliittokäsityksen ajaminen.

– Tulkaa kaikki -liike yrittää tavalla ja toisella tehdä esityksiä. Se häiritsee ja vie voimavaroja vähän liikaa. Debattia käydään ja se on hyvä, mutta mikä on lopputulos, se jää nähtäväksi.

Palataan vielä seurakuntavaaleihin. Kysyn Ketoselta, millaisia ajatuksia marraskuun lopussa 2022 pidettyjen seurakuntavaalien tulos hänessä herättää.

– Se oli odotettua, että Tulkaa kaikki -liike vahvisti asemiaan, joskaan ei niin paljon kuin saattoi ajatella.

Ketonen näkee ongelmallisena, että liike on keskittynyt liiaksi yhteen asiaan, joka kristillisessä viitekehyksessä on kuitenkin toissijainen seikka.

– Oma ajatukseni on, että luottamushenkilöiden ja kristittyjen tulee lähteä siitä, mikä on kirkon tunnustus, ilman sitä kirkko ja seurakunnat eivät pärjää. Tunnustus identifioi kirkon.

– Tällä hetkellä olisin ennemmin valmis luopumaan vihkioikeudesta kuin että kirkko alkaisi vihkiä erilaisia parisuhteen muotoja.

Matti Ketonen arvelee, että vaikka tasa-arvoinen avioliittokäsitys hyväksyttäisiin kirkossa, jäsenmäärä tuskin lähtisi kasvuun, vaan voi käydä päinvastoin. Hän pitää myös ongelmallisena, jos tehdään päätöksiä, jotka eivät ole sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa, jota tosin aina tulkitaan.

– En halua tuomita ketään, mutta toivon, että kirkko säilyttäisi perinteisen avioliittokäsityksen, joka on luonnonmukainen miehen ja naisen välinen liitto.

Vaikka Matti Ketonen onkin luopunut paikallistason kirkollisista luottamustehtävistä, hän arvelee, että haluaa vielä olla viemässä evankeliumia eteenpäin toisenlaisissa tehtävissä. Aika näyttää, mitä polkuja avautuu.

*

Artikkeli on julkaistu Elämä-lehdess 2/2023