Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Sote-uudistus voi tehdä väestön terveydenhuollosta monimutkaista

 

Valtioneuvoston julkaisema kaavio kuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon uusia rakenteita. Kaoottinen esitys on herättänyt sosiaalisessa mediassa hilpeyttä.

– Erittäin vaikea sanoa, onko uudistus hyvä vai huono juttu, summaa Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön ylilääkäri Pekka Puustinen.

Puustinen on vetovastuussa hyvinvoinnin- ja terveydenedistämisestä Pohjois-Savon Sote-uudistuksessa. Hän on toiminut terveyskeskuslääkärinä erityisesti lasten ja nuorten parissa. Viime vuodet Puustinen on hoitanut hallinnollisia tehtäviä kunta- ja maakuntatasolla.

Lisäksi Puustinen toimii avustavana pastorina Lähetyshiippakunnan Kuopion seurakunnassa.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

– Luterilaisen regimenttiopin valossa minun on vaikea nähdä, että Sote-uudistuksen kokonaisuuteen olisi olemassa jokin kristillinen kanta.

Puustisen mukaan kristillistä on suorittaa uudistus ”lainsäädännön tarjoamissa raameissa mahdollisimman hyvin ja kaikkia ihmisiä tasapuolisesti kohtelevana”.

Hän näkee uudistuksessa paitsi mahdollisuuksia myös riskejä. Suurissa kaupungeissa kunta on tähän asti hoitanut ja maksanut kaikki palvelut. Tulevassa uudistuksessa osa palveluista jää kunnalle, osa siirtyy maakuntahallinnon piiriin ja osa yksityisiin tai julkisiin Sote-keskuksiin.

– Esimerkiksi omalääkäri on Sote-keskuksessa, koulupsykologin tarjoaa kunta ja kouluterveydenhuollosta vastaa maakunta. Tämä saattaa tehdä hoitoprosessista hoidettavan kannalta monimutkaisen.

– Miten tämä kaikki hallitaan, ettei lapsi tai nuori joudu sokkeloon ja väliinputoajaksi, Puustinen kysyy.

Sote-uudistus on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus, jossa julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä 18 maakunnalle 1.1.2020. Uudistus on saanut kritiikkiä oppositiopuolueilta ja eri alojen asiantuntijoilta. Sitä on moitittu muun muassa keskeneräisyydestä, tiukasta aikataulusta ja eriarvoisuuden lisääntymisestä. Toisaalta sitä on myös kiitetty valinnanvapauden lisääntymisestä – tarkoituksena on, että asiakas voi valita valinnanvapauden piiriin kuuluvissa palveluissa maakunnan yhtiön, yksityisen tai järjestön palvelun välillä. Asiakasmaksu olisi vakio tuottajasta riippumatta.