Sopraano Vilja Riutamaa on elokuussa hullu nainen herätysjuhlilla

– En halua uskossani enkä ammatissanikaan elää toisten odotusten mukaan, sanoo oopperalaulaja Vilja Riutamaa. Kuva: Erja Taura-Jokinen

Berliinin taideyliopistosta kesän kynnyksellä valmistunut Vilja Riutamaa laulaa evankelista Kalevi Lehtisestä kertovassa musiikkinäytelmässä, jota esitetään elokuussa Oronmyllyn kesäteatterissa Parikkalassa.

Oopperalaulaja Vilja Riutamaalle käsikirjoittaja, näyttelijä ja ohjaaja Arto Myllärinen on tuttu neljän vuoden ajalta.

– Yhteistyömme alkoi, kun olin Marian roolissa Simon Kyreneläinen -suurmusikaalissa vuonna 2014.

Tänä kesänä Myllärinen ohjaa mm. evankelista Kalevi Lehtisen elämästä kertovan Joutsenet laskeutuvat -musiikkinäytelmän, jossa hän itse näyttelee Kalevi Lehtistä.

Viljan rooli on esittää näytelmässä hullua naista herätysjuhlilla.

Erityistä virettä tuo se, että Vilja tahtoisi tulevaisuudessa evankelistaksi.

– Se on arka unelmani ja kutsuni, joka on täsmentymättä. Pitää vielä vain kasvaa, kolkuttaa ja etsiä.

 

Rehellisyyttä ja romantiikkaa

Kalevi Lehtisestä kertovaa musiikkinäytelmää esitetään elokuussa Oronmyllyn kesäteatterissa Parikkalassa.

– Käsikirjoituksen pohjana ovat olleet haastattelut, joita olen käynyt tekemässä Saksaa ja Kroatiaa myöten. Lehtisen ensimmäinen vaimo Eine menehtyi syöpään. Hän löysi kuitenkin uuden rakkauden, Leenan, jonka kanssa avioitui. Leena ja Lehtisen lapset ovat olleet vahvasti mukana tukemassa ja avustamassa näytelmän teossa, Myllärinen sanoo Uutisvuoksi-lehden haastattelussa.

– Näytelmä on hyvin puhutteleva. Rehellinen, kaunis, romanttinen ja siinä on myös paljon huumoria. Lisäksi kuullaan kahdeksan uutta laulua, jotka on säveltänyt Lasse Heikkilä.

 

”Pistin kampoihin”

Vilja Riutamaa on kulkenut polveilevan matkan esiintyväksi taiteilijaksi.

– Vartuin uskovaisessa, musiikillisessa perheessä. Äitini piti tiukasti kiinni siitä, että jokainen meistä neljästä lapsesta saa vankan taidon soittaa haluamaansa instrumenttia. Minä tartuin viuluun.

Koti oli täynnä laulua tenori-isän ansiosta.

– Itse en voinut kuvitella, että kehtaisin koskaan esiintyä yleisön edessä. Pistin kampoihin, kun minun odotettiin sisarusteni tavoin lähtevän Sibelius-lukioon. Valitsin helsinkiläisen Torkkelin kuvataidelukion.

Sen jälkeen hän hakeutui vuoden mittaiselle musiikkiteatterilinjalle paimiolaiseen kansanopistoon.

– Koin siellä opiskelevien kanssa syvää yhteyttä. Tunsin päässeeni kaltaisteni herkkien ihmisten joukkoon. Siinä seurassa rohkaistuin, eikä esiintyminen tuntunut enää niin vaikealta.

Vuonna 2013 Vilja valmistui laulunopettajaksi Turun Taideakatemian musiikkipedagogi-koulutuksesta, jonka jälkeen hän lauloi vuoden verran Kansallisoopperassa.

 

Odotuksia kovempi koulu

Saksan pääkaupunki, Berliini, veti puoleensa kahdesta syystä.

– Olin rakastunut siellä asuvaan mieheen. Lisäksi tunsin taideyliopistosta professorin, jonka oppiin tahdoin päästä.

Berliinin vuosista tuli kovempi koulu kuin hän osasi odottaa.

– Kärsin suurkaupungin hälinästä, kiireestä ja melusta, vaikka ihmiset olivatkin ihanan välittömiä ja vilpittömiä. En tullut tärkeän opettajan kanssa toimeen, ja hän uhkasi erottaa minut. Läheinen ihmissuhteeni kariutui.

– Siinä tilanteessa rukoilin, että Jumala voisi antaa minulle jotain, josta voisin sydämessäni iloita.

Sitten Vilja valittiin italialaisen Claudio Monteverdin L’incoronazione di Poppea –oopperan sopraanorooliin, josta myös tuli hänen loistavat arviot saanut lopputyönsä. Henkilövalintaan oli vaikuttanut vieraampi näyttämötaiteen opettaja, joka oli nähnyt suomalaisen lahjakkuuden.

Toinenkin yllätys tapahtui. Vilja kohtasi Berliinissä, taidenäyttelyn avajaisissa, suomalaismiehen. Musiikki oli vahva, yhdistävä tekijä.

Ensimmäisessä kahdenkeskisessä tapaamisessa ei sanoja ensimmäiseksi käytetty, kun kummatkin alkoivat improvisoida paikalla olevilla soittimilla.

– Se oli hyvin erityinen hetki.

Pari avioitui heinäkuussa Vantaan Pyhän Laurin kirkossa.