”Sleyhyn pitää syntyä, Kansanlähetykseen voi myös liittyä”, ”Muroman kasteoppi erottaa viidesläiset edelleen evankelisista”, ja muita kärjistyksiä. Herätysliikkeet tekevät yhä tiiviimpää yhteistyötä, mutta onko niillä edelleen merkittäviä opillisia tai painotuksellisia eroavaisuuksia? Tätä pohdittiin Karkun opiston kirkkosalissa ennen Valtakunnallista Evankeliumijuhlaa järjestetyssä seminaarissa.
– Meidän nuorisopappimme edusti meidän nuorten mielestä pinnallista kansanlähetysläistä teologiaa. Siksi me eräänä jouluna ostimme hänelle lahjaksi Tunnustuskirjat. Hän näytti arvostavan niitä, sanoi Sleyn lähetysjohtaja ja Sanansaattajan päätoimittaja Ville Auvinen muutama tunti ennen Karkun evankeliumijuhlan avajaisia järjestetyssä Herätysliikkeet 2025 -seminaarissa Karkun opiston kirkkosalissa.
Auvisen ja Kansanlähetyksen toiminnanjohtaja Daniel Nummelan ohjelmanumeron aiheeksi oli annettu Tämä on erilaista. Tarkoituksena oli keskustella siitä, mitä eroavaisuuksia herätysliikkeissä edelleen on, ja ovatko erot vuosien saatossa hälvenneet.
Auvisen ensimmäinen kosketus Kansanlähetykseen tapahtui rippikoulun jälkeen omassa kotiseurakunnassa Turun Mikaelissa. Siinä missä evankelisen teologian opiskelijan vetämässä raamattupiirissä käytiin läpi Raamattua, Augsburgin tunnustusta ja Waltherin Lakia ja evankeliumia, samaan aikaan seurakuntatalon alakerrassa kokoontuneet kansanlähetysläiset ylistivät, puhuivat kielillä ja evankelioivat kadulla.
– Meillä mentiin tosi syvälle teologiaan ja siitä näkökulmasta Kansanlähetyksen toiminta näytti teinipojasta pinnalliselta, Auvinen selittää.
Sittemmin Auvinen kertoo muuttaneensa käsitystään viidesläisestä teologiasta.
– Sain käsiini Kansanlähetyksen julkilausuman kirkon virasta. Totesin, että se on paljon jykevämpää virkateologiaa kuin mitä Sley on koskaan julkaissut.
Kun Auvinen toimi STI:n pääsihteerinä, häntä kutsuttiin puhujaksi Kansanlähetyksen tilaisuuksiin ja saarnaamaan liikkeen messuihin. Hänen pääsihteerikaudellaan aloitettiin lisäksi Sleyn ja Kansanlähetyksen yhteiset iltamessut.
– Kun niitä suunniteltiin ja mietittiin esimerkiksi messuliturgiaa, Kansanlähetyksen puolelta oli yksi toive: ei ristikulkuetta. He ehkä pitivät sitä liian korkeakirkollisena. Päätimme yhdessä, että ei tehdä tästä kynnyskysymystä.
Halveksitaanko Kansanlähetyksessä kastetta?
”Sleyhyn pitää syntyä, Kansanlähetykseen voi myös liittyä”, Daniel Nummela heitti ilmaan yleisen kärjistyksen.
– Sleyssä on sen pitkän historian aikana ollut vahvoja sukuja, ja on edelleen. Ajattelen, että se on pikemminkin osoitus Jumalan siunauksesta: uudetkin sukupolvet ovat halunneet olla mukana siinä omassa herätysliikkeessä.
Hänen mukaansa viidesläisyyden haava kiteytyy vanhaan sanontaan, että Suomen suurin herätysliike on ”entiset viidesläiset”. Moni jättää liikkeen eikä jälkipolvi välttämättä jaa vanhempiensa vakaumusta.
– Osittain se toki johtuu meidän evankeliseen liikkeeseen verrattuna lyhyestä historiasta. Kansanlähetys täyttää parin vuoden päästä 60 vuotta ja jos on ollut mukana alusta lähtien, nyt on ehkä kolmas sukupolvi menossa.
Entäs sitten se evankelisuuden ja viidesläisyyden merkittävin kiistakysymys: viidennen liikkeen isän, Urho Muroman, kastenäkemys, joka poikkeaa perinteisestä luterilaisesta esimerkiksi siinä, että se kieltää uudestisyntymisen kasteessa?
Daniel Nummelan mukaan ennakkoluuloja on ollut puolin ja toisin: Sleyssä on saatettu ajatella, että Kansanlähetyksessä halveksitaan kastetta ja korostetaan ihmisen omaa uskonratkaisua, ja Kansanlähetyksessä puolestaan, että Sleyssä opetetaan, että kaikki kastetut pelastuvat.
– Jos katsotaan, mitä Kansanlähetyksessä on 1970-luvulta alkaen opetettu kasteesta, niin ei se minun mielestäni kovin paljon eroa siitä, mitä me tänä päivänä opetamme ihan virallisestikin.
Nummela ajattelee, että molemmissa liikkeissä arvostetaan kastetta ja opetetaan, että pelastukseen tarvitaan kasteen lisäksi myös usko.
– Toki Kansanlähetyksestä voi edelleen löytyä joitain maallikkojulistajia, jotka opettavat oikeastikin sillä tavoin, että siinä voi kaste joutua halveksituksi, hän myöntää.
Maallikkopaimenuus aiheuttaa kipua
Daniel Nummelan mukaan moni ajattelee, että Kansanlähetyksessä opetetaan paimenvirasta Raamatun mukaan, mutta ”sillä ei ole mitään merkitystä liikkeen toiminnan kannalta”. Sleyssä taas voi yleisen käsityksen mukaan olla töissä vain, mikäli kieltäytyy kaikesta hengellisestä yhteistyöstä naispappien kanssa.
– Molemmat ovat kärjistyksiä, mutta molemmissa on silti totuuden siemen.
Nummela kertoo, että kun hän tuli nykyiseen tehtäväänsä, eräs piispa sanoi hänelle, että ”tehän aina puhutte kovasti, mutta lopulta kuitenkin myönnytte kaikkeen”.
– Sanoin, että ehkä näin on joskus ollut, mutta enää ei ole.
– Kansanlähetys kestää kyllä sen, että se pitäytyy omaan opetukseensa myös käytännössä, mutta sitä se ei kestä, jos se lähtee liukumaan toiseen suuntaan, miltä ehkä jossain vaiheessa näytti.
Nummela arvelee, että Sleyssä lähes kaikki papit kieltäytyvät jumalanpalveluksissa alttariyhteistyöstä naispappien kanssa.
– Kansanlähetyksessä, kuten varmaan Raamattuopistossakin, ehkä noin puolet.
Kansanlähetystä pidetään maallikkoliikkeenä, Sleytä taas virkapappeutta korostavana järjestönä.
– Molempien liikkeiden alkuperäinen korostus on silti maallikkoudessa ja yleisessä pappeudessa.
Sleyhyn on palkattu enemmän pappeja, koska siellä päätös panostaa jumalanpalvelusyhteisöihin on tehty vuosia aiemmin kuin Kansanlähetyksessä.
– Meilläkin asia oli kyllä strategiassa jo vuonna 2008, mutta sitä ei ole jostain syystä viety käytäntöön kuin vain paikoin.
– Kansanlähetykseen on lisäksi syntynyt historian kuluessa, en tiedä milloin, tietynlainen maallikkopaimenuuden kategoria, joka on teologisesti aika ongelmallinen ja erikoinen omasta mielestäni.
Maallikkopaimenuus tarkoittaa, että joku henkilö on asetettu käytännössä paimeneksi, mutta ilman pappisvihkimystä.
– Tällaisesta aiheutuu kipua sekä yksittäisille ihmisille että meille liikkeenä.
Katse kohti tulevaisuutta!
Viimeisten vuosien aikana liikkeet ovat lähentyneet entisestään.
Ville Auvinen kertoi itse ymmärtäneensä, että melko syväkin ero viidennen liikkeen ja Sleyn välillä oli mennyttä siinä kohtaa, kun Kansanlähetyksen Uudenmaan piirin työntekijäksi palkattiin Koskenniemi. Teologian maisteri Antti Koskenniemi, tunnetun evankelisen suvun kasvatti, toimi Kansanlähetyksen työntekijänä vuosien ajan ennen kuin siirtyi kolme vuotta sitten Sleyn raamattukoulutuksen koordinaattoriksi.
Daniel Nummelan mukaan jakolinjat eivät enää kulje niinkään liikkeiden välillä kuin niiden sisällä. Eri sukupolviin kuuluvat kristityt suhtautuvat eri tavalla esimerkiksi yhteistyöhön toisten liikkeiden kanssa. Myös suhde evankelis-luterilaiseen kirkkoon on vanhemmalla sukupolvella tiiviimpi.
– Me alle 50-vuotiaat liikumme liikkeiden välillä emmekä näe näitä raja-aitoja enää samalla tavalla kuin mitä aiemmin on nähty, Nummela sanoo.
Hänellä on viesti herätysliikkeiden vanhemmalle sukupolvelle.
– Haluan haastaa kaikkia niitä, joille kirkkokysymys on vaikea, ajattelemaan, että meidän pitäisi katsoa 20–30 vuoden päähän. Se, mitä kirkossa nyt tapahtuu, on aika lailla ilmeistä ja peruuttamatonta.
Nummelan mukaan yhteisen tulevaisuuden luomiseen tarvitaan sekä vanhempaa että nuorempaa sukupolvea.
– Opilliset kysymykset liikkeiden välillä pystymme kyllä ratkaisemaan. Ne eivät ole enää esteenä.
TEKSTI JA KUVA: Essi Tuomala
