Sisäinen motivaatio ja oikea asenne vievät tavoitteeseen

 

– Emme voi kasvaa näkymme mukaisesti, jos rakenteet eivät ole kunnossa, Tampereen vapaakirkkoseurakunnan 2020-näkyä luotsaava Outi Kortevaara sanoo.

– Vaikka näyssämme puhutaan lapsista ja nuorista, se koskettaa kaikkia. Lasten kautta saamme yhteyden myös vanhempiin ja isovanhempiin, Outi Kortevaara kertoo.

Tampereen vapaakirkkoseurakunnalla on rohkea näky, että vuoteen 2020 mennessä seurakunnan toiminnassa on mukana 2020 lasta ja nuorta. Kasvua nykyiseen olisi reippaasti, sillä vuoden 2014 tilaston mukaan seurakunnassa oli tuolloin 1003 jäsentä kaikki ikäluokat yhteenlaskettuna. Tosin toiminnassa mukana olevia lienee ollut paljon runsaammin. Seurakunnassa on käytössä yhteisjohtajuuden malli, jossa seurakunnan hengellisistä asioista vastaa seurakunnan johtaja Kari Kähäri, mutta operatiivisesta- ja henkilöjohtamisesta diplomi-insinööri Outi Kortevaara.

Outi Kortevaara on kasvanut Vapaakirkossa, asunut lähetystyöntekijävanhempiensa kanssa ulkomailla ja työskennellyt liike-elämässä. Hän kokee, että koulutus- ja työelämätausta on hyvä pohja nähdä seurakuntatyö tuoreesti ja tuoda uutta ajattelua työn organisointiin.

Perheniemi neliöb. 5.-18.12. MJa

Katse on käännettävä itsestä muihin

Joskus pelätään, että yritysmaailmasta otetut käytännöt tekevät seurakuntatyöstä epähengellistä. Outi Kortevaara on eri mieltä vaikka myöntääkin, ettei kaikkia yrityselämän malleja pidä tuoda hengelliseen työhön. Mutta kun yhdistetään yritysmaailman ja seurakuntaelämän parhaimmat puolet, hengellinen kehittyminen hyötyy.

– Muutos on välttämätöntä, mutta on turhaa keksiä pyörää uudelleen. Miksi ei voida käyttää hyväksi koettuja malleja ja materiaaleja, jotka ovat Internetin kautta helposti saatavilla. Voisimme oppia myös toisten kokemuksista, niin ettei tarvitse lyödä omaa päätä seinään, Outi pohtii.

Toiseksi Outi toivoo, ettei evankeliointi-sana linkittyisi vain evankeliointitapahtumaan, traktaattien jakamiseen tai muuhun yksittäiseen ponnistukseen. Hän toivoisi kaikissa seurakuntalaisissa syttyvän palavaa intoa ja halua tavoittaa ulkopuolisia myös siellä, missä he ovat. Ettei ajateltaisi, että toimintaa pitää olla vain omille lapsille ja nuorille tai että riittää, kun itse käymme kirkossa.

– Missä tahansa seurakunnassa on vaarana, että käperrytään omaan piiriin. On tärkeää että tuemme hengellistä kasvua ja opetuslapseuttamista, mutta vaa’an pitää olla tasapainossa. Toisessa vaakakupissa on uusien ihmisten tavoittaminen; se ei saa unohtua.

– Tämä on minulle iso asia. Tämä näkyy asenteissamme ja ajattelussamme. Kun katse kääntyy ulospäin, tulee hätä muista.

On kyettävä näkemään laajasti

Vapaaehtoisten rekrytoiminen, huolto, tukeminen, kouluttaminen ja löytyminen oikeille paikoille innostaa Outi Kortevaaraa. Oleellisen tärkeää on ohjata vapaaehtoiset niille paikoille, jotka Jumala on heille tarkoittanut ja jotka vastaavat kunkin lahjoja. Tämän rakenteen vahvistaminen ja kehittäminen on ehdottoman välttämätöntä, jotta työ kantaisi hedelmää.

– Nykyisin sitouttaminen on oma haasteensa. Kalenterit ovat täynnä etenkin isossa kaupungissa kuten Tampereella, jossa lapsilla on harrastuksia monta kertaa viikossa, ja lisäksi vanhemmilla omansa.

Miten ihmiset sitten saadaan antamaan aikaansa Tampereella ja Pirkanmaan alueella 2020-hankkeeseen? Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta sisäinen motivoituminen siihen tarvitaan. Ja on löydyttävä pitkäjänteisyyttä ja pysyvyyttä.

­Se kuitenkin on varmaa, että palkattujen työntekijöiden voimin näky ei toteudu. Yksi ihminen ei voi tehdä määräänsä enempää. Ja Outi Kortevaara muistuttaa, että Jumalalla on paljon annettavaa. Joskus henkisellä, hengellisellä tai käytännön tasolla voi kuitenkin olla esteitä meissä itsessämme. Ehkä organisaatiot, toimintamallit ja muut käytännön asiat eivät ole tarpeeksi hyvällä mallilla, että voitaisiin ottaa runsaasti uusia ihmisiä vastaan. Onkin kyse oikeista asenteista, halusta oppia ja uudistua sekä kyvystä nähdä laajasti.  Muutos on aina mahdollisuus.

Teksti: Merja Pitkänen
Kuva: Outi Kortevaaran kotialbumi