Seurakuntasurffailua

 

Nuoret käyvät entistä enemmän useissa seurakunnissa ja sitoutuminen yhteen seurakuntaan saattaa olla hyvin löyhää. Kysymyksiin vastaa Sleyn nuorisotyön johtaja Juha Heinonen.

Millä tavalla seurakunnasta toiseen surffailu näkyy? Onko ilmiö uusi?

Kyllä nuoret liikkuvat tänä päivänä entistä enemmän yli seurakuntarajojen, mutta se ei silti ole kokonaan uusi ilmiö. Aikaisemminkin nuoria on kiinnostanut tietää, millaista toimintaa muualla on. Nykyään nuorten sitoutumisen aste omaan seurakuntaan on entistä kevyempi. Sisällölliset asiat eivät ole enää niin tärkeitä ja haetaan ehkä pinnallisemmin hyvää meininkiä. Seurakunnassa yhteisöllisyyden tärkeä merkitys tuntuu unohtuvan. Palvelemisen sijaan etsitään entistä enemmän itsekkäästi omaa hyvää fiilistä ja kokemusta. Se on vähän erikoista, koska toisaalta sosiaalisessa mediassa nuorten yhteisöllisyyden tarve korostuu koko ajan enemmän.

Mitä ilmiön taustalla on?

Kirkkokuntien raja-aidat ovat madaltuneet, mikä on pääasiassa positiivinen asia. Seurakunnissa on tapahtunut vähän sama kehitys kuin autoissa. 25 vuotta sitten autot olivat ihan erinäköisiä, nyt kaikki automerkit näyttävät melkein samalta. Toyotaa ja Mersua ei enää tahdo silmällä erottaa toisistaan. Seurakuntien sisällöllisistä eroista huolimatta ulkoiset merkit ovat aika samanlaisia. Nuoret ovat uteliaita ja tiedostavia, halutaan saada useasta seurakunnasta se paras pala elämään. Myös sitoutumiskammo on lisääntynyt. Tämä kova, ankara ja itsekeskeinen maailmamme ajaa meitä laittamaan oman etumme etusijalle ja tämä näkyy myös seurakunnassa.

Sansa syyskeräys neliöb

Teksti Susanna Hulkko | Kuva Chalermphon /123rf.com

Tämä juttu on tiivistelmä. Lue koko juttu osoitteessa nuotta.com!

 
Nuotta 2