”Rukousvastauksia saa se, joka tutkii Jumalan tahtoa”

Peter ja Janet Payne. Kuva Danielle Miettinen

Jeesuksen lupaukset rukouksen voimasta ovat niin suuria, että niitä on vaikea ottaa todesta. Yhdysvaltalainen filosofian tohtori Peter Payne tarjosi maanantaina Aalto-yliopiston opiskelijoille tulkintamalleja lupausten ymmärtämiseksi.

Tilaisuuden järjestivät tekniikan opiskelijoiden kristillinen yhdistys Ristin Kilta ja Veritas Forum.

Paynen ydinsanoma oli, että pyytäessään rukoilijalta uskoa, Jumala antaa sen hänelle itse.

Payne tekee apologiaan keskittyvää opiskelijatyötä Yhdysvalloissa ja Euroopassa Credible Christianity -instituutin kautta.

”Kaikki on mahdollista”

Uudessa testamentissa on paljon lupauksia rukouksen voimasta. Kun ihminen uskoo saaneensa, hänen pyyntöönsä vastataan (Mark. 11:22-24), eikä mikään ole opetuslapsille mahdotonta (Matt 17:20).

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo (Mark. 9:23) ja opetuslapset saavat kaiken, mitä he pyytävät Jeesuksen nimessä (Joh. 14:13-14).

Jotkut selittävät lupaukset niin, että ne koskivat vain apostoleita, joilla oli erityinen asema jatkaa Jeesuksen työtä tämän ylösnousemuksen jälkeen. Paynen mukaan tekstit eivät kuitenkaan tue tällaista käsitystä.

Ovatko Jeesuksen lupaukset sitten kuin tyhjiä shekkejä? Kuka tahansa voi lunastaa niillä Jumalan pankkitililtä miten paljon tahansa, kunhan hänellä on kylliksi uskoa?

Payne totesi, että Jumalaa voi verrata hyvään vanhempaan, joka ei anna lapselleen sellaista, mikä vahingoittaa tätä, vaikka lapsi pyytäisi. Siksi on turvallista rukoilla.

Kasvaessaan kristitty kypsyy etsimään rukouselämässään Jumalan valtakuntaa ja hänen rakkautensa Jumalan sanaan syvenee. Kasvun myötä rukoukset myös muuttuvat yhä enemmän Jumalan tahdon mukaisiksi.

Epäilykset kasvattavat

Jaakob sanoo kirjeessään (1:5-8), että kristityn tulee anoa uskossa, ollenkaan epäilemättä. Voiko kukaan toteuttaa tällaista käskyä?

Paynen mukaan Jaakob ei tarkoita epävarmuutta jonkun yksittäisen kysymyksen suhteen, vaan uskon ja luottamuksen puutetta suhteessa Jumalaan ylipäänsä.

Myöhemmin Jaakob toteaa, että juuri koettelemukset, joihin epäilykset voi lukea mukaan, kasvattavat uskon juuria ja vahvistavat sydäntä.

Uskon määrä ei ole rukousten kuulemisessa olennaista, vaan uskon kohde, Peter Payne totesi. Sinapinsiemenen verran riittää, ja jopa parkaisu: ”Auta minun epäuskoani!”

– Kristuksen mahdollisuudet ovat loputtomat pienenkin uskon kautta.

Heprealaiskirjeen uskon sankareiden joukosta löytyy myös epävarma ja pelokas Gideon. Hänen taisteluvoittonsa ei johtunut varmuuden tunteesta vaan siitä, että hän otti Jumalan käskemät askeleet.

– Gideon pyysi Jumalalta vahvistusta merkkien kautta, koska oli epävarma ja pelokas. Mutta sitten hän lähti. 

Performanssi Baalin profeettojen kanssa

Raamatussa on kuvattu ihmisiä, jotka ovat uskoneet Jumalan tekevän ihmeellisiä asioita, ja he ovat uskaltaneet julistaa tulevista tapahtumista muillekin. Tällainen usko ei voi koskaan syntyä ihmisen voimalla, vaan se on aina Jumalan teko, Payne sanoi.

Profeetta Elia järjesti kummallisen performanssin Baalin profeettojen kanssa (1. Kun. 18), jossa taivaasta langennut tuli kulutti Elian likomäräksi kastellun polttouhrin.

Ihme osoitti, että Elian Jumala oli elävä ja voimakas. Elia ei ollut keksinyt kilpailua Baalin profeettojen kanssa omasta päästään, vaan hän oli tehnyt kaiken Jumalan käskystä.

Elia ei luottanut uskoonsa eikä profeetan asemaansa, vaan siihen, että Jumala oli ilmoittanut tahtonsa.

Paynen mukaan rukousvastausten saaminen liittyykin siis Jumalan tahdon tutkimiseen.

Jumala voi antaa Henkensä kautta ihmiselle vakuuttuneisuuden siitä, mitä hän aikoo tehdä. Tälle vakuuttuneisuudelle on oltava avoin ja pyydettävä sen toteutumista. Jumala kunnioittaa rukousta, jossa hänen voimaansa ja toimintaansa luotetaan.

Aiheet