Kirjoittanut
Lähetystyön tukemisesta on tullut kirkkopolitiikan väline, kun seurakunnat painostavat konservatiivisia järjestöjä muuttamaan opetustaan.
Ulkoistamiseen liittyy aina haasteita. Kun yritykset ja julkishallinnon organisaatiot keskittyvät ydintehtäviinsä ja ulkoistavat erilaisia tukitoimia, kuten siivousta tai ruokahuoltoa, on Suomen evankelis-luterilainen kirkko historiallisista ja jo kauan sitten unohtuneista syistä ulkoistanut lähetystyön. Tämä herättää aika ajoin keskustelua, sillä evankeliumin julistamisen katsotaan kuitenkin kuuluvan kirkon ydintehtäviin, antoihan Jeesus tähän Raamatussa selvän ohjeen: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.”
Kirkossa lähetystyötä toteuttaa kirkon seitsemän virallista lähetysjärjestöä. Näiden kanssa on solmittu lähetystyön perussopimus ja toimintaa rahoitetaan kirkkohallituksen määräämillä vuosittaisilla kolehdeilla sekä seurakuntien lähetysmäärärahoilla. Koska lähetysjärjestöjen historia on kietoutunut herätysliikkeiden historiaan, on lähetysmäärärahoista päättämisessä usein samalla kyse seurakunnan suhteesta herätysliikkeisiin ja niiden opetukseen, erityisesti naispappeuteen.
Lähetystyöstä ja kirkkopolitiikasta olivat Radio Dein Viikon debatissa keskustelemassa Medialähetys Sanansaattajien eli Sansan toiminnanjohtaja Juha Auvinen sekä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston puheenjohtaja Viivi Ali-Löytty.
– On tärkeää, että kiinnitetään huomiota oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Tuntuu kuitenkin siltä, että joskus nämä kysymykset menevät lähetystyön sisällön ja vaikuttavuuden edelle, sanoi Sansan toiminnanjohtaja Juha Auvinen.
”On tärkeää, että kiinnitetään huomiota oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Tuntuu kuitenkin siltä, että joskus nämä kysymykset menevät lähetystyön sisällön ja vaikuttavuuden edelle.”
Kun Helsingin seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto jakoi lähes kolmen miljoonan euron lähetysmäärärahojaan, yksi käytetty kriteeri oli järjestöjen suhde naispappeuteen ja homoseksuaalisuuteen. Järjestöjen suhdetta oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon selvitettiin kaikille virallisille lähetysjärjestöille lähetetyllä kyselyllä. Siihen saatujen vastausten perusteella konservatiivisempina pidettyjen järjestöjen, kuten Kansanlähetyksen, SLEY:n, SLEF:n ja Kylväjän lähetystyö jäi tälläkin kertaa vaille helsinkiläisten tukea.
– Kirkon antamissa suosituksissa on kolme perustelua, joita seurakunnat voisivat hyvin käyttää määrärahoista päättäessään. Yksi on yhteistyösuhde seurakunnan ja lähetysjärjestön välillä, toinen seurakunnan mahdollisuus vaikuttaa järjestön työhön ja kolmas lähetystyön vapaaehtoinen kannatus, muistutti Auvinen.
Miksi suositusta lähetysmäärärahojen jakamisesta ei Helsingissä noudateta?
– Koska piispainkokous on epäonnistunut tehtävässään valvoa lähetysjärjestöjä. On aika järkyttävää, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden huomioimista pitää yhä erikseen vaatia, kristillisiltä järjestöiltä, vastasi Viivi Ali-Löytty.
– Sopimuksissa sanotaan hyvin yksiselitteisesti, että järjestöjen on noudatettava kirkon opetusta ja tehtyjä päätöksiä. Järjestöt, joissa esimerkiksi naispappeutta ei hyväksytä, rikkovat tehtyä sopimusta. Koska piispankokous on hampaaton eikä puutu asiaan, valta pitää ottaa seurakuntiin ja tehdä itsenäisesti päätöksiä, sanoo Ali-Löytty.
”Toisin kuin piispainkokous, meillä yhtymässä myös valvotaan sopimuksen noudattamista.”
Tällä kertaa Medialähetys Sanansaattajat sai kuitenkin eräänlaisen synninpäästön ja pääsi vuosien tauon jälkeen osalliseksi Helsingin seurakuntien tuesta. Juha Auvisen mukaan kyse ei ole suurista muutoksista järjestössä vaan siitä, miten Sansan antamia vastauksissa on tulkittu.
– Sansan palveluksessa on vuodesta 1997 alkaen ollut naispappeja ja avioliitosta kirkko on päättänyt toistaiseksi, että se on miehen ja naisen välinen liitto. Sansa ei perusteiltaan ole muuttunut, mutta olemme tulleet tietoisemmiksi joistakin asioista, jotka liittyvät toimintaan kirkon lähetysjärjestönä. Seurakuntayhtymän tärkeinä pitämät oikeudenmukaisuuteen, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset ovat Sansallekin tärkeitä, muotoili Auvinen.
Viivi Ali-Löytty muistuttaa myös, ettei sopimusta seurakuntayhtymän kanssa vielä ole allekirjoitettu ja järjestöt ovat muutenkin tarkkailussa.
– Toisin kuin piispainkokous, meillä yhtymässä myös valvotaan tämän sopimuksen noudattamista. Hallinnolliset paperit, joissa sanotaan tasa-arvon olevan tärkeää, eivät riitä. Tasa-arvon pitää näkyä myös järjestön toiminnassa ja opetuksessa, Ali-Löytty korosti.
Opetuksesta Ali-Löytyllä oli erikseen Sansalta kysyttävääkin. Helsingin seurakuntayhtymälle antamansa selvityksen mukaan Sansa ei salli sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää tai häirintää. Ali-Löytty nosti esiin Sansan tuottaman, Raamattu kannesta kanteen -ohjelman, jonka raamattuopetuksesta on vastannut pastori Jukka Norvanto.
– Tässä on opetettu, että homoseksuaalisuus on esimerkki pahuudesta, jota ilman Jumalaa elävä ihminen harjoittaa ja vie hänet tuhoon. Aika rankkaa tekstiä, vai mitä, kysyi Ali-Löytty.
”Raamatun sana sinänsä ei ole muuttunut miksikään. Se, miten Raamattua selitetään, varmasti kaipaa päivitystä.”
– Ensinnäkin se on valmistunut lähes kaksikymmentä vuotta sitten ja nyt opetus sanoitettaisiin toisin, vastasi Auvinen.
– Raamatun sana sinänsä ei ole muuttunut miksikään. Se, miten Raamattua selitetään, varmasti kaipaa päivitystä. Kyseistä ohjelmasarjaa on tehty 1400 jaksoa ja vain yhdessä niistä käsitellään tätä kyseistä roomalaiskirjeen kohtaa. Tänään raamatunselitys kuitenkin sanoitettaisiin toisin, korosti Auvinen.
Miksi keskustelussa lähetystyön rahoituksesta edes pohditaan sitä, millaista raamattuopetusta järjestö Suomen sisällä antaa?
– Jos lähetysjärjestöt eivät voi sitoutua kirkon yhteisiin linjauksiin tasa-arvosta, täältä viedään maailmalle maailmankuvaa, jota kirkon jäsenet eivät Suomessa allekirjoita. Vallan kysymykset ovat tärkeitä myös lähetystyössä. Kun on kyse esimerkiksi yhteiskunnista, joissa ei vielä olla yhtä pitkällä tasa-arvokysymyksissä kuin täällä, emme voi olla kehityksen jarruna vaan meidän on kannustettavana esimerkkinä.
Juha Auvinen kuitenkin toivoo, että seurakunnissa kiinnitettäisiin enemmän huomiota itse lähetystyön sisältöön.
– Me vaikutamme työssämme yhteistyökumppaneittemme toimintaan tasa-arvon hyväksi, Auvinen korosti.
– Meillä mediasisältöjen tuottajina on yhä enemmän naisia ja työskentelemme myös sen eteen, että ihmisiä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti riippumatta siitä, millainen ihminen on kyseessä, Auvinen korosti.
Sansan työ tasa-arvon puolesta oli ollut myös Viivi Ali-Löytylle syy puolustaa kirkkoneuvostossa sille esitettyä rahoitusta.
Jaetaanko lähetysmäärärahat kristillisesti vai tasan? Kuuntele Radio Dein Viikon debatti [Radio Dei]
