Kirjoittanut
Kirkkohallituksen asiantuntijan, Katri Suhosen, mielestä vammaiset kirkon työntekijät tuovat uskottavuutta sille, että kirkko on avoin ja evankeliumi kuuluu kaikille.
Katri Suhonen arvioi, että Suomessa on kolmisenkymmentä evankelis-luterilaista, vammaista pappia.
– Olen oppinut tuntemaan heitä työskennellessäni saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntijana kirkon keskushallinnossa 12 viime vuoden ajan. Tarkkaa lukumäärää ei ole saatavilla, sillä vammaisista papeista ei kerätä tilastotietoja.
Pappisvihkimykseen pyrkivä Suhonen liittyy tulevaisuudessa samaan joukkoon, sillä hänellä itsellään on käsivamma.
Yksi etappi oli tänä vuonna valmistunut pro gradu Itä-Suomen yliopistossa.
Keskeinen löydös Suhosen tutkimuksessa oli se, että vammaiset papit ovat helposti lähestyttäviä, pidettyjä pappeja.
– Heille seurakuntalaisten on helppoa puhua asioistaan, koska oletus on, että vammainen pappi ymmärtää erilaisia elämäntilanteita vammattomia paremmin. Se huokuu heistä jo ulospäin. Papin vammaisuus näyttää myös auttavan siinä, että seurakuntalainen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, myös omat vammansa.
Kirkon sisällä vammaisten pappien on kuitenkin toisinaan ollut haastavaa osoittaa olevansa hyviä työntekijöitä.
Vammaiset papit ovat kokeneet syrjintää niin rekrytoinnissa kuin vihkimystä haettaessa.
– Työpaikkahaastatteluissa heidän on pitänyt osata kertoa, kuinka toimisi jossakin työtilanteessa, vaikka ei olisi koskaan voinut sellaisessa olla.
Osa oli kohdannut syrjintää myös esimerkiksi niin, että papin työkykyä oli kyseenalaistettu ehdottamalla työkyvyn arviointia.
– Eräässä tapauksessa työkyvyn arviointipyynnöt selvitettiin ja todettiin myöhemmin laittomaksi. Myös esimies pyysi niitä anteeksi.
Juristi vahvistaa myös tapahtuman, josta vammainen pappi olisi voinut tehdä rikosilmoituksen.
Suhonen ja tutkimukseen osallistuneet ovat sitä mieltä, että kirkko olisi yhdenvertaisempi työpaikka, jos asenteisiin puututtaisiin.
– Esimerkiksi piispojen pitäisi uskoa, että kirkkoherrat voivat kiusata alaisiaan.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa riittääkin vielä tehtävää saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
– Tärkeintä on lisätä luottamushenkilöiden ja työntekijöiden tietoa vammaisuudesta ja saavutettavuudesta.
Suhosen mielestä papin vamma on arvokas niin kirkon toiminnalle kuin teologiallekin:
– Papin oma vammaisuus tuo Jumalan kuvana olemiseen rosoisuutta ja avaruutta. Ihmisen ei tarvitse olla täydellinen. Riittävän hyvä riittää. Armollisuus ja keskeneräisyys ovat näkyviä, kun seurakuntalaiset kohtaavat vammaisen papin.
Kirkkohallitus järjestää Vammainen pappi –webinaarin keskiviikkona 12.10. klo 13-15.
