Lutherin musiikin teologian pioneeritutkija TT Miikka Anttilan mielestä kristikunnan parhaat laulut ovat vielä tekemättä. Tuoreen tohtorin mukaan Lutherin sanoma musiikin suhteen meille on se, että kannattaa paneutua kirkon musiikin suunnitteluun.
– Se ei ole mikään läpihuutojuttu, Anttila sanoo.
Mitä Luther sitten ajattelisi aikamme liturgisista kokeiluista hevi- ja popmessuineen?
– Luther oli musiikkimiehiä, jolla oli vaativa maku. Epäilen, ettei hän olisi kauhean innoissaan tämän tyyppisistä, vaikka populaarikirjallisuudessa vilahtaakin kapakka-argumentti (että Luther olisi säveltänyt virsiään juomalaulujen sävelille). Sitähän Luther ei tehnyt, se on epähistoriallinen väite, huomauttaa Tervakoskella kappalaisena työskentelevä Anttila.
Anttilan mukaan Lutherilla olikin tarkat vaatimukset kristilliselle musiikille. Pöytäpuheista kriteerejä löytyy neljä.
– Ensiksi on kommunikatiivisuus, ymmärrettävyys. Sitä voidaan pitää kommenttina taidetta taiteen vuoksi -tyyppiseen kirkkomusiikkiin. Musiikin ei tarvitse olla helppoa mutta kuitenkin ymmärrettävää. Toiseksi vapaus esimerkiksi improvisaatioon. Kolmanneksi hyvän musiikin pitää olla miellyttävää. Musiikki ei voi olla liian kaunista. Neljäs kriteeri on iloisuus ja luovuus, Anttila listaa.
– Parhaat laulut on vielä tekemättä. Meillä on lupa ja melkein velvoitus tehdä uusia lauluja. Kaikkia keinoja voi löytää evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Siinä mielessä kaikki musiikin ilmaisukeinot on otettava evankeliumin palvelukseen.
– Toivon, että alkuperäinen luterilaisuus, hillitön hyväntuulisuus, pääsisi esiin. Maailma on hyvä, ja kaikesta voi nauttia ja olla iloinen. Tämä luterilaisuuden ajatus on syntynyt keskellä hirveää ahdistusta keskiajalla, jolloin ihmisiä kuoli sairauksiin kuin kärpäsiä. Ihmishenki oli halpa. Tämä on hyvä muistaa, kun kysytään, miten voit julistaa elämäniloista uskoa maailmassa, jossa on hirmutekoja ja tsunameita. Myös Raamatun sanoma on syntynyt aikana, jolloin ihmiselämä oli aika kamalaa nykymittapuussa tarkasteltuna, Anttila tähdentää.
TEKSTI: Samuli Siikavirta
Lue koko artikkeli Sanansaattaja -lehden uusimmasta numerosta 38. tai Sleyn verkkosivuilta TÄSTÄ