Piispainkokous arvioi ensi viikolla, kelpaako ELY kirkon lähetysjärjestöksi

 

Evankelisen lähetysyhdistyksen (ELY) juuret ulottuvat kirkolliskokouksen vuoden 1986 päätökseen, jolloin pappisvirka avattiin naisille. Elyläiset ottivat päätökseen myönteisen kannan toisin kuin evankelisen herätysliikkeen konservatiivisempi siipi, jonka haltuun emoyhdistys Sley jäi. Kuva Helsingin tuomiokirkosta maaliskuulta vuonna 1988. Kuva: Kirkon kuvapankki

Ensi viikolla Helsinkiin kokoontuvat piispat ottavat kokouksessaan kantaa siihen, tuleeko evankelisen herätysliikkeen konservatiitivemmasta siivestä irtaantuneesta ELY:stä muodostaa kirkon virallinen lähetysjärjestö.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piipainkokous kokoontuu Helsingissä ensi keskiviikkona. Asialistalla on Evankelisen lähetysyhdistyksen (ELY) hakemus kirkon viralliseksi lähetysjärjestöksi.

Piispainkokouksen pääsihteerin Kari Kopperin mukaan piispojen on määrä käydä asiasta lähetekeskustelu, jonka jälkeen Kirkon lähetystyön toimikunnalta pyydetään piispojen näkemyksistä erillinen asiantuntijalausunto.

Wycliffe neliöb. 1.-31.10.

Kuulemisen jälkeen asia palaa uudeleen piispainkokoukselle, joka päättää kirkolliskokoukselle tehtävästä esityksestä. Lopullisen päätöksen asiasta tekee kirkolliskokous, joskin piispojen kannan arvioidaan olevan päätöksen kannalta merkittävä.

Evankelis-luterilaisella kirkolla on tällä hetkellä seitsemän virallista lähetysjärjestöä, joista yksi on Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley). ELY irtautui Sleystä omaksi yhdistyksekseen vuonna 2008.

ELY ry:n juuret ulottuvat Suomen ev.lut. kirkon kirkolliskokouksen 1986 tekemään päätökseen avata pappisvirka naisille. Evankelisen herätysliikkeen emoyhdistys Sley otti naispappeuteen torjuvan kannan, kun elyläiset puolestaan asettuivat naispappeuskysymyksessä kirkon valtavirran kannalle.

Kiista naispappeuskysymyksestä repi evankelista herätysliikettä voimakkaasti parin vuosikymmenen ajan ennen liikkeen jakautumista kahdeksi toisistaan erilliseksi yhdistykseksi.