Piispa Seppo Häkkinen lataa viimeisessä journalistisessa piispantarkastuksessa: Kirkon työntekijöille on opetettava kohtaamista

 

Seppo Häkkinen on toiminut Mikkelin hiippakunnan piispana vuodesta 2009 lähtien. Hän jää eläkkeelle 1. syyskuuta 2023 alkaen. Radio Deissä suoritettiin piispalle journalistinen lopputarkastus. Minkälainen näkymä kirkosta jää Häkkiselle?

Radio Dein ja Kotimaa-lehden Piispan kyselytunnilla vierailee kuukausittain yksi evankelis-luterilaisen piispoista kerrallaan. Tällä kertaa tentattava piispa saapuu Mikkelin hiippakunnasta, johon kuuluvat Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Kymenlaakson ja Päijät-Hämeen maakunnat ja niiden 36 seurakuntaa.

Suomen harmain hiippakunta on juuri Mikkelin hiippakunta, jossa väestö ikääntyy ja vähenee voimakkaimmin. Mitä pian eläköityvä Häkkinen ajattelee tästä?

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

– Meillä kuolee huomattavasti paljon enemmän kuin kastetaan. Valitettavasti me olemme ykkönen tässä, jos hiippakuntia vertailee keskenään. Tämä on se suurin [syy], mikä vähentää jäsenmääriä. Tästä seuraa se, että talous kiristyy.

– Ikärakenteesta seuraa se, että seurakuntien toimintamuotojen tulevaisuus muuttuu. Esimerkiksi kasvatustyöhän ei niin paljoa voimavaroja tarvitse laittaa. Sen sijaan diakoniatyön tarve, vanhusten yksinäisyys ja moni muu tällainen asia lisääntyy. Sen lisäksi harvaan asutuilla alueilla tulee omat kysymyksensä, [kuten] miten seurakunta on niissä läsnä. Tämä on Mikkelin hiippakunnan suurimpia kysymyksiä.

Meidän pitäisi kohdata ihmisiä paljon paremmin kuin nyt. Ei niin, että yritämme kutsua kohtaamaan instituutiota. Ihminen ei kaipaa virastoa vaan hän tarvitsee kodin.

Kirkosta eroaminen ja ihmisten kohtaaminen

Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului väestöstä vuoden 2022 lopulla 65,1 prosenttia, kun vuotta aiemmin määrä oli 1,4 prosenttiyksikköä suurempi. Vajaat 70 prosenttia kirkosta eronneista kertoo merkittäväksi syykseen ratkaisulleen sen, ettei kirkolla ole instituutiona itselle mitään merkitystä. Uskontokulttuurissa on tapahtunut muutoksia ja sukupolvissa arvomuutoksia.

Kirkkohallitus julkaisee neljän vuoden välein Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuutta luotaavan selonteon Siunauksen signaalit. Viimeisimmässä selonteossa on nostettu ajanmerkkejä kuvaaviksi teemoiksi muun muassa arjen kristillisyyden, kokeilevan hengellisyyden ja kestävän elämäntavan.

Mihin asiaan pitäisi piispa Häkkisen mukaan satsata kirkossa?

– Kiteyttäisin sen yhteen sanaan ja se on kohtaaminen. Meidän pitäisi kohdata ihmisiä paljon aidommin tai paremmin kuin nyt. Ei niin, että yritämme heitä kutsua jonnekin ja sillä tavalla kohtaamaan instituutiota. Ihminen ei kaipaa virastoa vaan hän tarvitsee kodin. Kohtaaminen ei ole vain ihmisten välistä kohtaamista vaan Jumalan kohtaamista.

Järjestökentästä voisimme saada hyvää tukea mutta myös yrityselämästä, jossa on nimenomaan satsattu siihen, miten ihmisiä kohdataan

Pitäisikö kohtaamisestakin opettaa kirkon työntekijöitä?

– Pitäisi! Nyt pääsemme yhteen sellaiseen [aiheeseen], mistä minä olen paasannut pitkään. Siis meillähän ei ole kirkon työntekijöiden peruskoulutuksessa eikä henkilöstön jatko- ja täydennyskoulutuksessa tähän aiheeseen [koulutusta]. Me tarvitsisimme tämän tapaista koulutusta meidän työntekijäkunnalle.

– Meillä on liikaa sellaista virastomaista tai virkamiesmäistä kohtaamista. Tässä varmasti järjestökentästä voisimme saada hyvää tukea mutta myös yrityselämästä, jossa on nimenomaan satsattu siihen, miten ihmisiä kohdataan [ja] että heille jää sellainen tunne, että heidät on kohdattu.

”Valtiokirkon” piispan viimeinen saarna päättäjille

Mikkelin piispa Seppo Häkkinen saarnaa Helsingin tuomiokirkossa valtiopäivien ekumeenisessa avajaisjumalanpalveluksessa 13.4.2023. Mikä on piispan viesti uusille kansanedustajille?

– Haluaisin muistuttaa uusia päättäjiä, että sillä on oma arvonsa, että valtiopäivät alkaa jumalanpalveluksella. Se on vahva viesti siitä, että ei ainoastaan luterilainen kirkko vaan kaikki kristilliset kirkot viikoittain haluaa rukouksessa muistuttaa meidän yhteiskunnan päättäjiä. Se on tosi vahva viesti.

– Omassa saarnassani nostan esille myös oman 40 vuoden kokemuksella sen, mitä on olla julkisessa tehtävässä ja kuinka siihen tulee helposti riittämättömyyden kokemus; pystynkö täyttämään sen luottamuksen, joka minulle on osoitettu ja [haluan myös] nostaa esille sen, että Jumala kantaa kaikissa tilanteissa.

– On se kyllä aika upea juttu, että valtiopäivät avataan pääsiäisviikolla. Mikä voi olla parempaa, kun ajatellaan, että maailman pahuus ja epätoivo tahtoo niin helposti vallata mielen, niin me aloitamme valtiopäivät pääsiäisviikolla, jossa koko kristillinen kirkko julistaa, että pahan vallat, synti, paha ja kuolema on lopullisesti voitettu ja meillä on tulevaisuus ja meillä on toivo?

Kirkolliskokouksesta tulikin turha?

Kirkolliskokous on evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Se on siis ikään kuin kirkon oma eduskunta. Seppo Häkkisen toimiessa piispana kysymys sateenkaariparien vihkimisestä on ollut kestoteemana niin piispainkokouksissa kuin kirkolliskokouksessa. Kysymys on aiheuttanut epäselvyyttä ja kitkaa niin käytännössä kuin teoriassa. Samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta ei ole tehty vieläkään heille puoltavaa päätöstä kirkolliskokouksessa. Tästä huolimatta moni seurakunta on saattanut avata ovensa sateenkaariparien vihkimiseen eikä pappien löytäminenkään ole enää vaikeaa.

Mitä Häkkinen ajattelee siitä, että kirkolliskokouksen asema on tällä tavalla osoitettu ”turhaksi”?

– Jos kirkolliskokous jotain päättää, niin sen mukaanhan meillä mennään. Näin minä olen omaa hiippakuntaani ohjeistanut. Piispa kukin hiippakunnassaan on pappien ja seurakuntien ylin kaitsija. Minun tehtäväni on omassa hiippakunnassani huolehtia siitä, että siellä eletään sen mukaan, mitä kirkossa on päätetty ja mitä kirkolliskokous on säätänyt.

– Ei siitä muuten mitään tule, että me alamme toimimaan anarkistisesti, että ”tämä asia sopii minulle, tuo päätös ei sovi minulle ja tuon asian kanssa voisi vähän miettiä.”

Piispan kyselytunnilla journalisteina olivat 12.4.2023 Kotimaa medioiden päätoimittaja Freija Özcan, Sana-lehden päätoimittaja Ilkka Enkenberg ja Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan julkaiseman Polku-lehden päätoimittaja ja viestintäasiantuntija Krista Eskelinen sekä Radio Deistä Ariel Neulaniemi, joka myös moderoi kyselytuntia. Minkä Häkkinen kokee merkittävämmäksi asiaksi, jonka hän on saanut piispana toimiessaan aikaan ja mikä taas jäi saamatta aikaan? 

Kuuntele Piispan kyselytunti täältä!

 
Dei, aamuvirkut, artikkeliban 7.2.- (2/2)