Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Petri Välimäki: ”Kantakaa toistenne kuormia”

 

Kuva: Mikael Tammilehto

Perheniemen opiston rehtori Petri Välimäki on tutkinut masennusta, kirjoittanut ja luennoinut siitä ja kokenut sen henkilökohtaisesti. Hän painottaa, että meidän tehtävämme kristittyinä on kulkea kärsivien lähimmäistemme rinnalla.

Masennusta voi sanoa suomalaiseksi kansantaudiksi. Se on Suomessa useimmin työkyvyttömyyseläkkeen perusteena ja erikoissairaanhoidon käyntien syynä. Maassamme yli 400 000 henkilöä saa Kelan korvausta masennuslääkkeistä. Lisäksi masentuneen lähipiiriin kuuluvia ihmisiä on noin 500 000, kertoo kirjailija-pastori Petri Välimäki. Hän on liike-elämässä toimiessaan itsekin läpikäynyt syvän masennuksen. Se muutti hänen uransa suunnan.

Välimäen kutsumukseksi tuli toimia särkyneitten ihmisten vierelläkulkijana. Hän on pappi ja palveli aikaisemmin valtakunnallisen Kriisipalvelun toiminnanjohtajana. Välimäki on toiminut myös luennoitsijana, kirjoittanut lukuisia sielunhoidollisia teoksia ja tehnyt radio- ja televisio-ohjelmia. Perheniemen evankelisen opiston rehtorina hän on toiminut lähes kymmenen vuotta.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Pitkään jatkunut masennus vaatii hoitoa

Lähes kaikki kärsivät lievästä ja ohimenevästä masennuksesta jossakin elämänsä vaiheessa. Masennus voi olla kuitenkin myös pitkäaikainen ja vakava sairaus. Petri Välimäen mukaan masennuksen yksi selkeä tuntomerkki on se, että masentuneen mieli on maassa lähes riippumatta siitä, minkälaisia asioita hänen elämässään tapahtuu. Tavallisesti ilahdumme iloisista uutisista ja petymme, kun joku esimerkiksi sanoo ikävästi, mutta masentuneen kohdalla tällaista tunnetilojen vaihtelua ei yleensä tapahdu.

Masennus voidaan luokitella lievään, keskivaikeaan, vaikeaan ja psykoottiseen masennukseen. Yleisintä on se, että masennus on reaktio johonkin akuuttiin kriisiin, kuten työttömäksi jäämiseen tai läheisen kuolemaan. Lyhytaikainen masentuminen ja sureminen on normaalia ja jopa välttämätöntä kriisin kohdatessa. Jos surutyö jää tekemättä ja asiat käsittelemättä, voi juuri se johtaa myöhemmin masentumiseen. Surulla on oma tärkeä tehtävänsä. Siksi on hyvä erottaa suru ja masennus toisistaan. Surulla on jokin kohde, ihminen tietää, ketä hän kaipaa ja suree. Masentunut saattaa kokea epämääräistä pahaa oloa osaamatta sanoa, mistä se aiheutuu.

Masennus voi johtua myös psyykkisistä traumoista tai biologisista tekijöistä, kuten hormoneista tai aivojen välittäjäaineista. Sen voi aiheuttaa myös sairaus, esimerkiksi maanis-depressiivisyys, johon kuuluvat voimakkaat mielialojen vaihtelut. Masennukseen saattaa liittyä uupumusta ja unihäiriöitä. Masentunut on myös usein ylikriittinen itseään kohtaan – hän kokee epäonnistuvansa kaikessa. Tästä voi seurata kierre, jossa masentuneen oma negatiivinen kokemus vaikuttaa hänen suorituksiinsa ja tämä edelleen vahvistaa mielikuvaa siitä, ettei hän onnistu missään.

Välimäki kehottaa masentunutta etsimään apua viimeistään siinä vaiheessa, kun hänen mielialansa on jatkunut pitkään matalana. Toinen hälyttävä merkki on se, jos hän ei enää jaksa ylläpitää sosiaalisia suhteita ja uhkaa eristäytyä kotiinsa.

Yksilön tilanne määrittää, minkälaista apua hän tarvitsee

Petri Välimäki korostaa, että jokaisen kokemus masennuksesta on erilainen. Tämä on tärkeä huomioida mietittäessä sitä, minkälaista apua ihminen tarvitsee. Jos on kyse syvästä masennuksesta, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai psykoottisista oireista, lääkäriin hakeutuminen ja lääkehoito ovat aina tarpeen. Mikäli ihminen kärsii psyyykkisistä traumoista ja hänellä on neuroottisia oireita, voimakkaita pelkotiloja tai syyllisyyttä ja häpeää, analyyttinen tai muut kokonaistilanteeseen soveltuva psykoterapia voi olla hyvä ratkaisu.

Kriisityön ammattilainen tuo esiin, että erityisesti akuutin kriisin jälkeen on tärkeintä, että ihminen saa puhua ja tulla kuulluksi. Jotta yksilöä voidaan auttaa ja tukea hänen tilanteessaan, ainoa mahdollisuus on pysähtyä kuuntelemaan. Raamatussa, Jobin kirjassa Job sanoo: ”kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä minä puhun. Sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte”.

Masentuneen rinnalla kulkiessaan auttajien tulee kuitenkin pitää huoli siitä, etteivät he itse uuvu. Heidän kannattaa rajata apunsa esimerkiksi tietyssä paikassa ja tiettynä kellonaikana tapahtuvaksi. Avun laatu paranee, kun sillä on terveet rajat. Auttaja jaksaa tällöin todennäköisesti keskittyä paremmin autettavaansa ja antaa apua pidempään.

Masentunut tarvitsee usein rohkaisua myös siinä, että jaksaa hakeutua esimerkiksi sielunhoitoon, toipumista edesauttavaan ryhmään tai lääkäriin. Myös kriisi- ja kasvuryhmässä ihmisen täytyy ensin saada tulla kuulluksi. Vasta sen jälkeen voidaan ruveta miettimään, mitä hänen tilanteensa helpottamiseksi voidaan tehdä. Vertaistuella on suuri merkitys toipumisprosessissa. Välimäki kertoo itsekin saaneensa paljon apua kriisiryhmästä.

Terveellisillä elämäntavoilla on keskeinen rooli sekä masennuksen ennaltaehkäisyssä että sen hoidossa. Välimäki rohkaisee masentunutta liikkumaan säännöllisesti. Liikunta voi olla esimerkiksi reipasta kävelyä tai uintia. Sen määrää ja tehoa voi lisätä voimavarojen lisääntyessä. Terveellinen ruokavalio on tärkeä tekijä toipumisessa. Välimäki kertoo lihoneensa huomattavasti ollessaan masentunut. Laihdutuskuureista ei ollut apua. Vasta kun hän alkoi etenemään pienin askelin jättäen ensin ruokavaliostaan pois kaikkein rasvaisimpia tuotteita, paino alkoi pudota. Pysyvän elämänmuutoksen aikaansaamiseksi on hänen mielestään parempi tehdä yksi pieni muutos kerrallaan ja saada sitä kautta onnistumisen kokemuksia kuin yrittää likkaa ja kokea pettymyksiä.

Masennuksen ehkäisyssä ja hoidossa sosiaalisilla suhteilla, harrastuksilla ja seurakuntayhteydellä voi myös olla keskeinen merkitys. Välimäki suosittelee, että masentunut tekee asioita, jotka ovat aiemmin tuottaneet hänelle mielihyvää, vaikka niistä ei masennuksen keskellä jaksaisikaan innostua. Hän rohkaisee menemään messuun ja ehtoolliselle, jossa saa olla Jumalan hoidettavana.

Raamattu tarjoaa rohkaisua masentuneelle

Petri Välimäki korostaa, että kaikkein syvin apu ihmiselle löytyy Jumalan armosta ja rakkaudesta.

– Masentuneen ihmisen on tärkeää saada tietää, että Jumala rakastaa jokaista ja Jeesuksen sovitus ristillä riittää kaikkein heikoimmallekin Häneen turvaavalle ihmiselle. Tämä on ollut perustus, josta käsin olen saanut pienin askelin alkaa tervehtyä. (Joh. 10:9, 27-30, Room. 10:13)

Välimäki näkee, että Jumala ymmärtää meitä silloinkin, kun tuntuu siltä, ettei kukaan ymmärrä kärsimyksiämme. Hän ei milloinkaan hylkää meitä.

– Jeesus on Hyvä Paimen, joka sanoo: ”Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa. Minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta.” (Hes. 34:11-12 + 16)

Rehtori painottaa, että kaikkein suurimmat kärsimykset läpikäynyt Kristus pystyy ymmärtämään meidän tuskiamme ja ahdistuksiamme.

– ”Sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. (Hebr. 2:18)”

– ”Ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. (Hebr. 4:15-16)”

Välimäki tuo esiin, että Raamatun sana saattaa kuitenkin tuntua teorialta, jos ihminen ei pysty kokemaan Jumalan rakkautta. Toisen ihmisen aidon huolenpidon kautta hän voi tuntea, että hänestä välitetään. Silloin myös Jumalan armo saattaa tulla hänelle uudella tavalla todelliseksi.

– ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” (Gal. 6:2).

Lukemista aiheesta:

Välimäki, Petri: Masennuksesta voi toipua. Suuntaviivoja haavoittuneen tunne-elämän tervehtymiseen (2012).

Välimäki, Petri: Särkyneen toivo. Raamatun suuntaviivoja masennuksesta eheyteen ja ahdistuksesta iloon”(2003).

Masentuneen itsehoito-opas: www.mielenterveystalo.fi

Juttu on julkaistu Elämä-lehdessä.

 

Aiheet