Maailma on täynnä erilaisia uskomuksia. Vuonna 325 laadittu Nikean uskontunnustus sanoittaa sen, mihin me kristityt yksin ja yhteisönä uskomme.
Uskomuksilla voidaan viitata esimerkiksi maailmanuskontoihin, kansanuskomuksiin, ei-uskonnollisiin ideologioihin tai erilaisten hengellisten liikkeiden näkemyksiin. Niiden eroja voidaan tarkastella eri näkökulmista, kuten teologisesta, historiallisesta ja uskon rakenteesta käsin.
Uskomusten teologisia eroja voivat olla esimerkiksi erilaiset jumalakäsitykset. Jeesus voidaan nähdä joko profeettana tai Jumalan Poikana. Usko voidaan kokea valaistumisena ja jumaluus energiana tai ihmisen sisäisenä potentiaalina. Pelastus voidaan saavuttaa joko kuuliaisuudella, hyvillä teoilla tai vain armosta.
Historiallisella kontekstilla tarkoitetaan, että uskomukset ovat syntyneet erilaisissa olosuhteissa, minkä seurauksena niiden painopisteet heijastavat näitä taustoja. Joillekuille uskonto merkitsee vastausta kärsimyksen ongelmaan, ja toisille siinä korostuu yhteisöllinen laki.
Uskontunnustuksella torjuttiin harhaoppeja
Kristinuskon syntymisen jälkeen jouduttiin ottamaan kantaa, miten muut uskomukset eroavat siitä, miten Raamattu määrittelee Jumalan, ihmisen tarkoituksen ja pelastuksen. Nikean uskontunnustus syntyi tähän tarpeeseen. Se määrittelee kristinuskon erityispiirteitä. Käsite kolmiyhteinen Jumala tarvittiin selventämään Kristuksen pelastustyön merkitystä. Sen mukaan Jeesus on Jumalan Poika, ”syntynyt Isästä ennen aikojen alkua”.
Nikean uskontunnustuksella torjuttiin harhaoppeja ja pyrittiin yhtenäistämään kristillistä oppia, ja sellaisena tämä 1700 vuotta sitten laadittu uskontunnustus on yhä ajankohtainen myös 2020-luvulla. Sen mukaan usko Jeesuksen sovitustyöhön tuo pelastuksen ja Pyhä Henki toimii kirkossa Sanan ja sakramenttien kautta.
Sekulaarit uskomukset eivät tuo sitä turvaa ja perustaa, jonka varassa ihminen pohjimmiltaan kestää ja jaksaa.
Nykyajan uskomukset tulevat ja menevät. Ne haastavat ihmisiä etsimään varmuutta erilaisista lähteistä. Sekulaarit näkemykset eivät kuitenkaan tuo sitä turvaa ja perustaa, jonka varassa ihminen pohjimmiltaan kestää ja jaksaa.
Tunnustaessamme uskomme muiden Jeesukseen uskovien kristittyjen kanssa se antaa meille useita keskeisiä asioita, jotka liittyvät uskon sisältöön, yhteisöllisyyteen ja hengelliseen elämään.
Nikean uskontunnustus liittää meidät samalla menneisiin aikakausiin ja kulttuureihin. Se on hyväksytty useimmissa kristillisissä kirkoissa, ja se esiintyy edelleen niiden liturgiassa. Näin se tuo jokaiseen messuun historiallista jatkuvuutta. Se antaa sanat, joilla voimme yksin ja yhteisönä tunnustaa:
Minä uskon!
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä toukokuussa 2025.
