Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Onko seurakunnan vessan kunnolla väliä?

 

Hyvät seurakuntatilat toivottavat kävijän tervetulleeksi, Olavi Hakola Porvoon helluntaiseurakunnasta sanoo. Seurakuntien sisustusta suunnitellessa halutaan nyt yhdistää juhlavuus ja käytännöllisyys. Kuva: Anssi Tiittanen

Muunneltavuus on päivän sana seurakuntarakennuksissa.

Pehmeä valaistus, lämpimät värisävyt, sisustusesineet.

Seurakuntarakennusten remontteja – ja varsinkin uusien rakennusten suunnittelua – ohjaavat nyt aivan eri kriteerit kuin muutama vuosikymmen sitten, kun rukoushuoneet rakennettiin pääasiassa talkoovoimin ainakin vapaakristillisissä seurakunnissa.

IK-opisto Neliöb. 20.5.-2.6.

Seurakuntarakennuksiin halutaan nyt valoa, avaruutta ja ”hengailutilaa”.

Porvoon helluntaiseurakunnassa on totuteltu viime vuosina saamaan positiivista palautetta yllättävästä asiasta: hienoista vessoista. Seurakunnan pitkäaikaista, hiljattain väistynyttä puheenjohtajaa Olavi Hakolaa vessojen suosio naurattaa. Toisaalta Hakolan mukaan remontin yhteydessä saatiin sitä, mitä lähdettiin hakemaankin.

– Ihmiset valitsevat nykyään ravintoloitakin sen mukaan, minkälaiset käymälät niissä on. Meilläkin haluttiin sisustamisratkaisuilla tehdä tiloista houkuttelevampia ja viihtyisämpiä.

Porvoossa remontti ei rajoittunut vessoihin. Koko rukoushuone on käynyt kymmenen viime vuoden aikana läpi suuren muutoksen näkymättömästä talotekniikasta pintoihin asti, ja projekti jatkuu vielä vuosia.

Aula salin jälkeen tärkein

Sisustussuunnittelija Kati Punju puhuu luonnonvalon merkityksestä. Seurakuntasali voisi ihanteellisimmillaan olla vaalea ja avara, maltillisilla värisävyillä höystettynä.

– Nyt käyttäisin vaaleaa lilaa ja saven eri sävyjä. Tilojen olisi kuitenkin hyvä olla muunneltavissa ja ajanmukaistettavissa.

Sisustusteknikko Lea Hursti on niin ikään sitä mieltä, että tilat ”tulisi voida päivittää” aika ajoin. Siksi liian betonoidut ratkaisut ovat harvoin toimivia.

– Aulan tulisi olla iso ja avara. Se toivottaa tervetulleeksi ja siihen on helppo siirtyä kokouksen jälkeen juttelemaan ja vaikkapa juomaan kahvia, Hursti opastaa.

Hän pitää haasteellisena sitä, että seurakunnassa tulisi viihtyä monenlaisia ihmisiä.

– Ei salia voi suunnitella vain naisille ja laittaa kukkia joka paikkaan. Salia käyttävät myös miehet, nuoret ja eri kulttuureista tulevat muut ihmiset.

Kati Punju sanoo, että jos hän saisi nyt suunnitella seurakunnan salin alusta alkaen, siinä voisi olla esimerkiksi korkeat ristikkoikkunat, hienot ja mukavat tuolit ja vaikkapa suuria kattokruunuja.

– Salihan symboloi seurakuntaa Kristuksen morsiamena. Sen on oltava juhlavassa kunnossa.