Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Näyttelijä Andrew Garfield rakastui Jeesukseen valmistautuessaan papin rooliinsa Silence-elokuvassa

 

Oikealla isä Rodriguesia näyttelevä Andrew Garfield ja vasemmalla isä Garupea näyttelevä Adam Driver. Kerry Brown/Paramount Pictures

Kristittyjen vainoja 1600-luvun Japanissa kuvaava Silence sai aikaan pääosaa näyttelevässä Andrew Garfieldissa hengellisen murroksen.

Andrew Garfield tuli suuremman yleisön tietoisuuteen The Amazing Spider-Man– elokuvien nimisankarina ja on sittemmin tehnyt pääroolin Mel Gibsonin elokuvassa Hacksaw Ridge – aseeton sotilas.

Garfieldin hengellinen matka alkoi, kun hän halusi valmistautua perusteellisesti jesuiittapappi isä Rodriguesin rooliin elokuvassa Silence. Garfield harjoitutti itseään vuoden verran jesuiittapapin johdolla kuin olisi itsekin pappisvihkimykseen tähtäävä jesuiitta. ”Minä ja Rodrigues kuljimme rinnakkain. Näin pystyin antamaan tarinan tapahtumien vaikuttaa minuun tavalla, jolla nuori, kunnianhimoinen, älykäs, selväsanainen ja oppinut jesuiitta reagoisi, jos hänet tiputettaisiin keskelle kristillisen sodan eturintamaa”, hän selittää.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Ignatiuksen hengelliset harjoitukset saivat rakastumaan Jeesukseen

Valmistautumisen aikana Andrew Garfield lähetettiin retriittiin Walesiin yhdessä isä Garupea näyttelevän Adam Driverin kanssa. Siellä hän suoritti Ignatius de Loyolan kuuluisat ”Hengelliset harjoitukset”.

Jesuiittasääntökunnan perustaja Loyolan Hengelliset harjoitukset ovat retriittimäinen kokonaisuus, jossa seurataan Jeesuksen elämänvaiheita ja jonka avulla ihmisen on tarkoitus pyrkiä kasvamaan suhteessaan Jumalaan. Hengellisissä harjoituksissa visualisoidaan Jeesuksen elämään liittyviä tapahtumia kertomus ja evankeliumi kerrallaan ja eläydytään niissä esiintyvien henkilöiden rooleihin.

Hengelliset harjoitukset tekivät Garfieldiin vaikutuksen: ”Harjoituksissa oli monia asioita, jotka muuttivat minua ja jotka näyttivät minulle kuka minä olin…ja missä uskon Jumalan haluavan minun olevan”, hän kertoo. Hän kuvailee olleensa aiemmin ”panteisti, agnostikko, joskus ateisti ja pikkuisen juutalainen, mutta useimmiten hämmentynyt”.

”Minulla ei ollut suhdetta (Jeesukseen) etukäteen”, hän kertoo. ”Hän oli vain kristinuskon nokkamies.” Kuvausten alkamiseen mennessä Garfield oli omien sanojensa mukaan ihastunut Jeesuksen opetuksiin ja täynnä kaipausta Jumalan sanan levittämiseen.

”Se, mikä oli todella helppoa, oli rakastuminen tähän henkilöön, rakastuminen Jeesukseen Kristukseen. Se oli kaikkein yllättävintä”, Garfield kuvailee prosessiaan. Harjoitusten läpikäyminen vaikutti Garfieldiin jopa enemmän kuin itse elokuvan tekeminen: ”Jos en olisi tehnyt elokuvaa, se olisi sopinut minulle. Mutta jos minun pitäisi valita, niin kokemus, jota en haluaisi uhrata olisi Harjoitusten läpikäyminen. Se antaa minulle niin paljon lohdutusta.”

Apua riittämättömyyden tunteeseen

Garfield kertoo halunneensa tuoda Jeesukselle ja Hengellisiin harjoituksiin oman riittämättömyyden tunteensa. ”Riittämättömyyden haavan. Haavan, jonka ovat jättäneet tunteet, joiden mukaan se, mitä minulla on tarjottavana ei ole koskaan tarpeeksi”, hän kuvailee.

Garfield saikin Harjoituksista itsevarmuutta näyttelijänä. Hän oivalsi, että roolin vuoksi tehtyjen  uhraustenkin jälkeen löytyy aina joku, joka ei pidä hänestä. Kokonaisen vuoden pyhittäminen Jumalalle, jokapäiväinen rukoileminen, puolen vuoden selibaatti, oman Jumalalta tulleen kutsun täyttäminen ja sielun auki repiminen eivät riitä miellyttämään kaikkia.”On mahtavaa armoa saada nähdä se. Ja on suuri lohtu tietää, että miten kovaa teenkin töitä, on aina joku, joka ei pidä minusta. On ainakin yksi ihminen, jonka mielestä olen arvoton. Se on mahtavaa!” Garfield vakuuttaa.

Halu palvella nöyränä ja haavoittuvaisenakin

Uusien ajatusten mukaan eläminen ei kuitenkaan ole helppoa: ”Tämä on minun vilpitön rukoukseni”, Garfield sanoo ja jatkaa: ”Rukoilen, että olen vapaampi antamaan itseni haavoittuvaisena…Jumalan palvelemiseksi, suuremman hyvän palvelemiseksi, rakkauden palvelemiseksi, jumalallisen palvelemiseksi. Uskon, että tämän Jumala haluaa näyttää minulle. Se satuttaa, kun tuntee itsensä väärinymmärretyksi tai näkymättömäksi, mutta odotan, että se sattuu vähemmän, jotta kykenen tarjoamaan itseni muille haavoittuvaisenakin.”

Kristuksen syntymään liittyvän meditaation yhteydessä Garfield kuvitteli itsensä Loyolan ohjeiden mukaan kätilöksi Jeesuksen synnytykseen. Suuren vaikutuksen teki tunne itsestä nöyränä palvelijana. ”Kunpa voisin aina tuntea niin”, hän sanoo. Garfield liittää nöyryyden ihanteen ammattiinsa. Hän haluaisi pystyä tekemään tarinankertomisesta tavan palvella ja olla samalla mahdollisimman nöyrä.

Garfield valittelee, että vaikka Harjoitukset pakottivat hänet ”polvilleen”, häntä seuraavat voimakkaan kokemuksen jälkeenkin yhä samat haasteet. ”Elokuvan tekeminen tuntui todella syvällä, syvemmällä kuin mikään toinen taiteellinen kokemukseni, mutta se ei ollut yhtä syvällistä kuin Harjoituksiin liittyvä kokemus”, hän kertoo. ”Ja nyt elokuva on tulossa ensi-iltaan ja olen palannut tähän Pinnallis-landiaan. Ja yritän sovittaa asiat yhteen”, hän selittää paluustaan Hollywoodiin.

Martin Scorsesen ohjaama Silence on nähtävissä elokuvateattereissa.

Andrew Garfieldiä haastattelivat America Magazine, The Guardian sekä Hollywood Reporter.