Mitä Muroma sanoisi kirkosta nyt? – Suomen Raamattuopiston perustajan kuolemasta 50 vuotta

 

Urho Muroma työpöytänsä ääressä. Kuva: Suomen Raamattuopiston arkisto.

Urho Muromalla oli voimakas suhde kirkkoon. 1950-luvulla hän harkitsi jopa kirkosta eroamista ja otti voimakkaasti kantaa sen asioihin.

Suomen Raamattuopiston perustajan, rovasti Urho Muroman kuolemasta tulee juhannuksena kuluneeksi 50 vuotta. Opiston taustasäätiö perustettiin vuonna 1939, juuri toisen maailmansodan kynnyksellä. Sodan päättyessä vuonna 1945 toiminta päästiin aloittamaan nykyisessä keskuspaikassa Kauniaisissa.

Muroma oli itsekin papin poika, mutta vasta norjalaisen saarnaajan Albert Lunden myötä hän koki ratkaisevan hengellisen murroksen. Hänen isänsä oli pyytänyt 22-vuotiasta poikaansa käymään kuuntelemassa Lundea Johanneksenkirkossa.

Dei Neliöb. 4.-7.3.

Itsenäisyyden alkuvuosikymmenten evankelista

Voimakkaan hengellisen kokemuksen myötä Urho Muroma vaihtoi oikeustieteen opinnot teologian opintoihin. Hänet vihittiin papiksi samana vuonna kuin Suomi itsenäistyi eli 1917.

– Hänellä on niin voimakas herätyskokemus, että se leimasi koko hänen elämäänsä. Hänellä oli vahva kutsumus ja hän oli 1920-1930 -luvuilla merkittävimpiä suomalaisia julistajia.  Raamattuopisto oli ehkä näkyvin jälki hänen julistustoiminnastaan, kertoo Muroman elämänkerran kirjoittanut Timo Junkkaala.

Junkkaala on julkaissut Urho Muroma: herätyssaarnaaja -kirjan vuonna 1990, jolloin Muroman syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta. Timo Junkkaala oli ennen eläköitymistään Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtaja ja Perussanoma Oy:n toimitusjohtaja.

Elämä-lehti on osa Muroman perintöä

Muroma perusti 1920-luvulla Herää Valvomaan -lehden syntyneen hengellisen liikkeen yhdyssiteeksi. Lehden nykyinen nimi on Elämä ja sitä julkaisee Suomen Raamattuopiston kustannusyhtiö Perussanoma. Viime vuonna Perussanoma julkaisi myös Muroman sanomaa sisältävän kirjan Pelastuksen perustus.

– Herää valvomaan -lehti alkoi ilmestyä vuodesta 1929 alkaen, ja siitä muodostui hengellisen liikkeen hoitamisväylä. Sen tilaajamäärä jatkoi nousuaan Muroman koko toiminta-ajan, ja hänen kuolemansa aikoihin lehden tilaajamäärä oli noussut jo 40 000:een, Junkkaala kertoo.

Muroma otti kantaa kirkon asioihin

Urho Muromalla oli voimakas suhde evankelis-luterilaiseen kirkkoon. 1950-luvulla hän harkitsi jopa kirkosta eroamista ja hän otti voimakkaasti kantaa kirkon asioihin.

– Muroma oli hyvin aktiivinen kannanottaja. Lehdessään hänellä oli Pientä puhetta -palsta, jossa hän terävästi kommentoi ajankohtaisia asioita.

Muroma koki, että kirkon toiminnan pitäisi perustua vielä selkeämmin Raamattuun ja sen opetukseen. Kuvainnollisesti sanoen Muroma ehkä ”kääntyisi haudassaan” kirkon nykytilanteen vuoksi.

– Hän olisi huolissaan kirkon tilanteesta, ja Raamatun pohjalta hän varmasti haluaisi ottaa voimakkaasti kantaa siihen, mitä kirkossa nyt tapahtuu. Hän koki selkeästi, että kirkon pitäisi arvostaa herätyskristillisyyttä enemmän, Junkkaala arvioi.

Suomen Raamattuopisto muistaa Muromaa tänä vuonna muun muassa elokuun lopun Hengellisten syventymispäivien aikaan Helsingissä. Muroma on haudattu perinteikkäälle Hietaniemen hautausmaalle.

Hengellisiä syventymispäiviä vietetään Muromalle tärkeässä Johanneksenkirkossa ja sen ympäristössä 25.-28. elokuuta. Lauantaina järjestetään läheisellä koululla Kirkko näinä päivinä -paneeli, jossa ovat paikalla muiden muassa Timo Junkkaala ja Suomen Raamattuopiston nykyinen toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen.

 
Artikkelibanneri perussanoma