Kirkon Ulkomaanavun yhteydessä toimiva Uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkosto pyrkii etsimään tapoja väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisemiseen Suomessa. Verkoston järjestämä opintomatka Yhdysvaltoihin perehdytti eri uskonnollisten yhteisöjen edustajia ja viranomaisia kansainvälisesti radikalisoitumisen ehkäisemisessä toimiviksi todettuihin malleihin.
Opintomatka Yhdysvaltoihin järjestettiin 13.-21.4. Matkalle osallistui kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden edustajia sekä viranomaisia ja asiantuntijoita. Matkan aikana uskonnollisten yhteisöjen edustajat sekä viranomaiset pääsivät tutustumaan kansainvälisesti hyviksi havaittuihin malleihin väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemiseksi Minnesotassa ja Washingtonissa.
Rauhanvälitysverkoston sihteeristön johtaja Aaro Rytkönen kuvailee matkaa onnistuneeksi.
Hän kertoo matkan näyttäneen hyvin laajalti yhteisölähtöistä työtä, jota maahanmuuttajayhteisöt tekevät Yhdysvalloissa väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemiseksi.
-Saimme mukaamme positiivisia kokemuksia, mutta myös sellaisia asioita, joita emme toivoisi Suomessa nähtävän, hän kertoo.
Yhteistyö uskonnollisten yhteisöjen ja viranomaisten välillä todella tärkeää
Toimintamalleista ja käytännöistä Yhdysvalloissa saatiin ideoita myös Suomessa tehtävään työhön. Rytkönen näkee itse muutaman käytännön pystyvän toimimaan myös Suomessa tehokkaasti ja vetoavasti.
– Ensimmäinen on viranomaisten ja paikallisten yhteisöjen sekä kaikkien relevanttien tahojen säännölliset kokoontumiset niin sanotusti pyöreän pöydän äärelle keskustelemaan hyvin käytännönläheisistä asioista. Niistä asioista, jotka ehkä painavat vähemmistöyhteisöjä. Yhdysvalloissa yhteisöt ovat yhdessä pystyneet ehkäisemään rikollisuutta ja terroritekoja tehokkaammin, kuin viranomaiset. Yksi syy siihen on ollut se, että on ollut luontainen keskusteluyhteys näiden yhteisöjen ja poliisin sekä viranomaisten välillä. Tällaisen käytännön soisin toimivan myös Suomessa, Rytkönen avaa.
Toinen toimintamalli, jonka Rytkönen näkee toimivana ja tärkeänä käytäntönä on Yhdysvalloissa käyttöön otettu niin sanottu ”rinta rinnan” -malli. Sen tarkoituksena on edistää uskonnollisten yhteisöjen välistä yhteistyötä.
– Malli kehittyi Yhdysvalloissa vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen, jolloin Yhdysvalloissa syntyi todella vahva islaminuskon vastainen toiminta sekä epäluuloisuus kaikkia sen edustajia kohtaan. Silloin kristilliset seurakunnat, juutalaisyhteisöt sekä muslimiyhteisöt kokoontuivat yhteen asian tiimoilta. Kun vaikka kristitty puhuu muslimien puolesta, se on monessa kontekstissa paljon vakuuttavampaa, kuin että muslimi puhuu muslimien puolesta ja toisinpäin, Rytkönen selittää. – Jos mietimme nykyistä ilmapiiriä Suomessa ja Euroopassa, niin me huomaamme tarvitsevamme uskontojen välistä yhteistyötä toinen toisemme puolustamisessa. Yhteistyön nostaminen uudelle tasolle Suomessa olisi ajankohtainen toiveeni.
Syrjäytyminen saattaa ajaa väkivaltaiseen radikalisoitumiseen
Yksi väkivaltaisen radikalisoitumisen elementeistä on uskontopohjainen radikalisoituminen. Onko sellaista havaittavissa myös kristillisissä piireissä?
Rytkönen ei ole törmännyt Suomessa väkivaltaiseen radikalisoitumiseen kristillisissä piireissä. Yhdysvalloissa muun muassa aborttiklinikoihin kohdistuneet pommitukset kuitenkin kielivät tällaisestakin liikehdinnästä. Maailmanlaajuisesti myös kristillistä arvopohjaa käytetään väärin.
– Kristillisyydessä on todella vahvana perinteenä, että me olemme radikaaleja. Jeesus oli todella radikaali. Radikalisoituminen ei siis ole välttämättä pahasta, se on voimassa olevien rakenteiden ja systeemien kyseenalaistamista ja halua muuttaa niitä. Olivathan äiti Teresa ja Martti Lutherkin radikaaleja. Mutta jos käyttää päämääriensä ajamiseen väkivaltaa, niin silloin heilahdetaan aivan väärälle puolelle tässä asiassa, Rytkönen pohtii.
Suomessa väkivaltaista radikalisoitumista pahimmillaan olivat Rytkösen mukaan viime itsenäisyyspäivänä Helsingissä tapahtuneet mellakat.
– Nuoret, jotka kokevat olevansa ulkona yhteiskunnasta, tahtovat tällaisilla teoilla saada äänensä kuuluviin.
Rytkönen toivoo, että nuorille onnistuttaisiin näyttämään hyviä ja oikeita kanavia viedä omaa viestiään eteenpäin.
Rytkösen kysymys kuuluukin:
– Miten me saamme kaikki nuoret ja nuoret aikuiset Suomessa tuntemaan, että he ovat osa yhteiskuntaa, heidän äänensä kuullaan ja että heidät otetaan vakavasti?
