Vaikea elämäntilanne sai japanilaisen Yukiko Tanakan kaipaamaan kirkkoon. Hän ei kuitenkaan uskaltanut astua kynnyksen yli, koska ajatteli, että kirkko on vain hyviä ihmisiä varten.
Rouva Yukiko Tanaka (nimi muutettu) on sitkeä nainen. Hänestä tuli avioeron myötä kahden pienen koululaisen yksinhuoltaja suuressa Tokion kaupungissa.
Nyt tyttäret ovat jo aikuisia, ja rouva Tanaka on muuttanut Länsi-Japaniin Takaokan kaupunkiin, josta hän matkustaa joka päivä monta tuntia töihin Awajin saarelle.
Uudessa kaupungissa hän huomasi kotinsa lähistöllä kirkon, mutta ei se silloin kiinnostanut.
Viime syksynä, kun elämässä tapahtui kauheita asioita, hän muisti rakennuksen.
– Minulla oli silloin vaikeaa. Tuntui, että olisi parempi kuolla. En tiennyt miten voisin jatkaa eteenpäin. Silloin mieleeni muistui kirkko.
Yukiko Tanaka kertoo tarinaansa Japanissa Kylväjän lähetystyöntekijälle Johanna Perendille.
Tanakan toivon kipinä sammui, kun hän muisti oman tilansa.
– Ajattelin, että kirkko on tarkoitettu vain hyville ihmisille, joten minä en todellakaan voi sinne mennä.
Lapset lukivat Raamattua
Vaikeudet saivat Yukiko Tanakan palaamaan mielessään lastensa kouluaikoihin. Hänen vanhin tyttärensä oli käynyt katolista yläkoulua ja nuorempi tytär protestanttista lukiota Hokkaidolla.
– Molemmat tytöt olivat opiskelleet koulussa Raamattua, mutta minä en tuntenut sitä ollenkaan, eikä se minua silloin kiinnostanut.
Nuorempi tytär lähti myöhemmin vaihto-opiskelijaksi Yhdysvaltoihin, alkoi käydä siellä seurakunnassa ja sai kasteen.
Nykyisin tytär asuu miehensä kanssa Japanissa, ja molemmat ovat kastettuja kristittyjä.
”Aloin ajatella, että ehkä voin vielä elää.”
Yukiko Tanaka piti itseään kuitenkin kelvottomana astumaan kirkon kynnyksen yli.
– Mutta kun minulla ei ollut mitään muutakaan, mihin turvautua, rohkaisin mieleni.
Yllätys oli suuri, kun vastassa ei ollutkaan ylenkatsetta vaan hymyileviä kasvoja.
– Kuuntelin pastori Fukaota, joka julisti minulle minun syntini anteeksi. En tiedä miksi, mutta kyyneleet virtasivat poskillani. Silloin aloin ajatella, että ehkä minä voin vielä elää.
Radion kautta kirjekurssille
Puhe syntien anteeksiantamisesta oli kuitenkin niin uutta ja outoa, ettei siihen ollut helppo uskoa.
– Mietin, voiko se olla totta. Halusin kuulla lisää ja aloin käydä jumalanpalveluksessa joka sunnuntai.
Tanaka löysi radiosta luterilaisen opetusohjelman, joka tarjosi ilmaisen Uuden testamentin ja raamattukirjekurssin.
– Ilmoittauduin heti ja aloin opiskella Raamattua. Se on ollut pelastus. Hymy on palannut kasvoilleni, ja kiitän Jumalaa joka päivä ensimmäisenä aamulla ja pitkin päivää.
”Jeesus nousi kuolleista. Se on valtavaa!”
Varsinkin luomiskertomus on koskettanut Yukiko Tanakaa.
– Aiemmin ajattelin, että luomiskertomus on vain tarina, mutta kun opiskelin Raamattua, ymmärsin, että se on totta.
Tanaka on löytänyt Raamatusta monta muutakin elämää kannattelevaa kertomusta.
– Jeesus on noussut kuolleista, ja tämä oli Jumalan suunnitelma alusta saakka. Se on valtavaa! Kun ymmärsin tämän, halusin vain ylistää Jumalaa.
Iloa bussissa
Yukiko Tanaka viettää suurimman osan ajastaan työpaikalla Awajin saarella ja työmatkabussissa.
– Aamulla katselen Awajin saaren sillalla kaunista taivasta ja merta ja ajattelen, että nämäkin on Jumala tehnyt. Se tekee minut iloiseksi.
Iloiseksi tekee myös se, että Jumala hyväksyy köyhät ja heikot.
– Ilman häntä en voisi elää. Jumala on elämäni tuki ja turva.
Viime jouluna vietetyn kastejuhlan alla Tanaka alkoi kuitenkin uudelleen empiä. Hänen oli vaikea uskoa, että hänen kaltaisensa ihminen voisi tulla kristityksi.
– Mutta juuri siksi, että olen syntinen ja monin tavoin köyhä, tarvitsen Jeesusta. Ymmärsin, että minun pitää ottaa kaste, että pääsen Jumalan valtakuntaan.
Lopulta Yukiko Tanaka rauhoittui ja alkoi odottaa kastetta niin innokkaasti, ettei saanut juhlaa edeltävänä yönä nukutuksi.
– Nyt olen Jumalan lapsi, Jeesus on kanssani ja Pyhä Henki asuu sydämessäni.
Tukena kiinalainen työtoveri
Työpäivän päätyttyä Yukiko Tanaka ehtii katsella hetken tähtitaivasta ja kiittää menneestä päivästä ennen kuin hän nousee bussiin, joka vie hänet kotiin nukkumaan.
– Jos minulla on aikaa, opiskelen päivisin Raamattua. Viime aikoina olen lukenut paljon Vuorisaarnaa.
Innostuksestaan huolimatta hänen ei ole ollut helppo kertoa työtovereilleen, että hänestä on tullut kristitty.
– Kun ennen joulua kerroin työkavereilleni, että opiskelen Raamattua ja haluan tulla kristityksi, jotkut alkoivat vieroksua minua.
Tanakalla on onneksi yksi kristitty työtoveri, kiinalainen nainen. Tämä oli mukana kastejuhlassakin.
– Hänen kanssaan voin jutella, mutta minulla ei oikein ole rohkeutta puhua uskosta muille.
”Jos ihmiset ymmärtäisivät, että on iankaikkinen elämä, he voisivat elää rauhassa.”
Hyvän sanoman jakaminen on hänen mielestään silti tärkeää.
– Jos ihmiset ymmärtäisivät, että on iankaikkinen elämä, he voisivat elää rauhassa, mutta miten ihmisiä voisi saada kirkkoon? Kristittyjen määrä Japanissa laskee. Minullekin kirkon kynnys oli korkea, mutta juuri tällaisen elämässään haaksirikkoutuneen kannattaa sinne tulla.
Yukiko Tanaka kantaa huolta erityisesti masentuneista ihmisistä ja toivoo, että seurakunnat onnistuisivat tavoittamaan heitä.
– Jotkut ajattelevat, että kaikki uskonnot ovat samanlaisia, mutta kristinusko on erilainen, Jeesus on erilainen! Minua harmittaa eniten se, että en vastaanottanut Jeesusta jo kauan sitten!
Teksti: Johanna Perendi ja Danielle Miettinen
