Viiden lapsen äiti Ida Bois sanoo, että feministinen naisen oman uran korostaminen on Raamatun kannalta vierasta. Siksi hän on valinnut pysyä vaimona kotona. Teologi-pastori Tanja Närhi ei löydä Raamatusta naiselle mallia miehen tuloilla elämiseen.
Keskiviikkona 7.5.2025 Radio Dein Viikon debatissa äitien päivän alla naiset puhuivat naisen paikasta. Mikä on naisen rooli äitinä perheessä, seurakunnassa ja yhteiskunnassa? Debatin juontaja Mari Turunen siteerasi keskustelun herätteeksi Helsingin Sanomien artikkelia, jossa kahta naista yhdisti haave kotivaimoudesta. Toinen lehden haastatelluista, 26-vuotias Irja Korhonen ei käy töissä, ja avomies hallinnoi molempien rahoja. Jos Korhonen haluaa kahville tai uuden puseron, hän pyytää käteistä mieheltään.
Dein studioon oli kutsuttu keskustelemaan reformoitu baptisti ja viiden lapsen äiti Ida Bois sekä helluntaiseurakuntien työntekijöitä kouluttava teologi-pastori Tanja Närhi.
Närhi sai kutsumuksensa siemenet jo vuonna 1987 Billy Grahamin missiotapahtumassa, jossa hän oivalsi, että hienointa elämässä olisi voida julistaa Jumalan sanaa. Niin on myös käynyt. Eri vaiheiden kautta Närhi opettaa ja varustaa nyt itse ihmisiä seurakuntatyöhön ja Jumalan työhön.
Bois on kasvanut uskovaisessa kodissa helluntaipastorin tyttärenä. Hän kertoo olleensa nuorena aika feministinen nainen, ja menestyneenä tyttö-skeittarina hän ajatteli aina, että miehellä ja naisella ei ole mitään eroa. Muusikkona hän vetosi seurakuntiin, että sinne tarvitaan enemmän naisesiintyjiä.
Avioliiton kriisipisteessä Boisille tuli puolisonsa kanssa eteen uskon uudistuminen.
– Silloin palattiin Raamattuun. Silloin meillä on tullut hyvin vahva vakaumus, protestanttinen sola scriptura -ajatus [yksin kirjoituksista], että Raamatun sana ohjaa kristityn elämää. Silloin myös on tullut hyvin vahvasti ajatus siitä, että Jumalalla on joku erityinen tarkoitus siitä, mitä on olla nainen.
Liberalisoituminen saa aikaan ääripään konservatiivisuutta
Tradwife-ilmiö (traditional wife, perinteinen vaimo, joka tietoisesti omaksuu perinteisen kotirouvan roolin usein konservatiivisista tai uskonnollisista syistä) ja kotiäitiyden ihannointini ovat nousseet viime vuosina voimakkaasti pinnalle sosiaalisessa mediassa ja nuorten naisten keskuudessa. Mistä tällainen kiinnostus kumpuaa?
Ida Bois kertoo olevansa todella kiinnostunut ilmiöstä, kuten myös monet hänen seuraajansa sosiaalisessa mediassa. Hän kuvaa yhteiskunnan tilaa heilurina, jossa liberalisoituminen, canceloinnit ja se, ettei tiedetä, mitä on mies ja nainen, saavat aikaan heilurin heilahtamisen myös toiseen ääripäähän. Siellä ollaan konservatiivisia, mistä Bois käyttää myös sanaa ”pukuleikki”. Kun pukeutuu tietyllä tavalla ja näyttää tietynlaiselta, varmasti sitten edustaa jotain.
”Ajatus siitä, että keskitynkin rakentamaan kotia, voi olla osalle pakopaikka – ei tarvitse stressata kaikista niistä paineista, mitä tuolla yhteiskunnassa meihin asetetaan.”
– Itse kuitenkin ajattelen, että raamatullinen naiseus on pikkaisen toinen asia sitten kuitenkin.
Tanja Närhi arvioi, että yksi syy ilmiöön voi olla myös yhteiskunnan muuttuminen vaativammaksi. Naisilla on täydet mahdollisuudet tehdä vaikka mitä, mutta joitakin voi ahdistaa tarve lähteä kilpailemaan urasta.
– Ajatus siitä, että keskitynkin rakentamaan kotia – ja toki suurin osa meistä naisista tykkää rakentaa kotia ja olla kotona ja se on ihana juttu – se voi olla myös osalle semmoinen pakopaikka, että nyt mä keskityn vain olemaan kotona ja laittamaan tämän nätisti ja ei tarvitse stressata kaikista niistä paineista, mitä tuolla yhteiskunnassa meihin asetetaan, Närhi arvelee.
Suojeleeko kotikoulu lapsia pahalta maailmalta?
Mari Turunen on huomannut, että kotiäitiyteen saattavat liittyä myös kotikoulut ja oppina kalvinismi.
Ida Bois sanoo, että Amerikassa tradwife-liikkeen isoimmat nimet ovat mormoneja ja kuuluvin äänitorvi on katolinen kirkko, jossa ehkäisyasiat sekä naisen ja miehen roolit ovat selkeimpiä. Maan valtavassa reformoidussa liikkeessä tuntuu enemmän hänen mukaansa nousevan se, että palataan Raamattuun.
– Suomessa meidän liike on tällä hetkellä tosi pieni, ja tunnen sen tosi hyvin ja tiedostan sen, että meillä on kotikouluperheitä, mutta meillä on myös ihan kouluperheitä. Meidän lapset on koulussa, Bois kertoo omasta perheestään.
Hän on huomannut, että kristikunnassa mannerlaatat liikkuvat. Ihmisiä siirtyy nyt luterilaisesta kirkosta katoliseen kirkkoon ja ortodoksiseen kirkkoon. Sitten taas vapaissa suunnissa reformoitu baptismi tarjoaa juurevamman vaihtoehdon siihen, että monet vapaat suunnat ovat liberalisoituneet.
”Meillä on kotikouluperheitä, mutta meillä on myös ihan kouluperheitä.”
Myös Närhi oli miehensä kanssa innostunut kotikoululiikkeestä, kun heidän lapsensa olivat pieniä. He törmäsivät amerikkalaiseen kirjallisuuteen ja olivat vaikuttuneita siitä, että voivat itse kasvattaa omat lapsensa, ja yhteiskunnan hapatus ei sitten tule näihin vaikuttamaan.
– Suunniteltiin meidän elämää siihen suuntaan, että jään kotiin ja koulutan meidän lapset.
Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun perheen nuorin lapsi kuoli ja tilanne aiheutti valtavan kriisin.
– Siihen asti olin ajatellut, että pystyn suojelemaan lapseni, että otan heidät tänne kotiin ja paha maailma ei heihin pysty vaikuttamaan. Ja sitten tajusin, että en pysty millään suojelemaan lapsiani kärsimykseltä. Pohdin elämän arvot uudestaan, ja lopulta en löytänyt enää mitään motivaatiota jatkaa kotikoulussa, Närhi kertoo. Hän toteaa, että tavallinen koulu on ollut heille hyvä ratkaisu.
Äitiys on arvokkaampaa kuin eläkekertymä
Ida Bois korostaa sitä, että maailman historiassa ja Raamatun kannalta feministinen viesti naisen oman uran korostamisesta on vierasta. Raamattu tähdentää perhekunta- ja yhteisöajattelua. Nainen voi rakentaa yhteyttä ja rakkautta hyvään mieheen eikä vain epäillä häntä.
Mutta kotiäitiyteen liittyy kuitenkin talous ja esimerkiksi eläkekertymä. Turunen kysyy Boisilta, miten asia järjestetty hänen kohdallaan. Oletko sitä ajatellut?
– Olen, ja ajattelen, että todennäköisesti kellään ei meidän yhteiskunnassa kohta ole eläkettä tällä mallilla. Mutta mä näen sen niin arvokkaana, että saan olla lasten kanssa kotona, että olen jopa valmis luopumaan siitä. Ja mulla on myös hyvä mies, joka tekee meille yhteisiä säästöjä, ja meillä on omia systeemejä, Bois kertoo.
”Ajatus siitä, että nainen jättäytyy kokonaan miehen elätettäväksi, niin siinä on mun mielestä tosi iso riski.”
– Jos poliittisesti ajatellaan, toivoisin esimerkiksi perheen verotussysteemejä ja muita, että perheet voisivat aidosti valita, että jos äiti haluaa olla kotona, niin siitä ei sakotettaisi nyt äitiä. Mutta tällä hetkellähän sun on pakko elää yksilökeskeisesti, meidän on pakko ajatella irrallisena meidän perhettä, Bois sanoo.
Myös Närhi pitää hienona, että äidit voivat olla kotona, kun lapset ovat pieniä. Äiti on hänen mukaansa paras hoitaja vähintään siihen kolmanteen vuoteen asti.
– Mutta ehkä ajatus siitä, että nainen jättäytyy kokonaan miehen elätettäväksi, niin siinä on mun mielestä tosi iso riski. Meillä ei ole mitään takeita siitä, että se mies on elossa ensi viikolla. Jos olet täysin jonkun toisen varassa, niin mielestäni se tuo kyllä paljon turvattomuutta. Ja sitten toisaalta en myöskään näe, että Raamatussa meillä olisi mallia siihen miehen tuloilla elämiseen, Närhi perustelee.
Lähetyskäsky on annettu myös naisille
Entä nainen seurakunnassa? Missä naisen kutsumus ja rooli kristittynä on?
Tanja Närhi ajattelee, että naiselle on annettu sama lähetyskäsky kuin miehillekin: mennä ja tehdä opetuslapsia, opettaa ja kastaa. Sitä ei annettu vain miehille vaan myös naisille. Hänen mukaansa naisille on annettu samat armolahjat ja Pyhän hengen voima kuin miehillekin.
Hänen mukaansa nainen voi myös johtaa seurakuntaa, jos hänellä on siihen tarvittavat lahjat ja kyvyt.
Närhi kertoo, että varsinkin helluntailiikkeen alkuaikoina todettiin, että jos Pyhä henki on antanut lahjat, niin ihmisille annetaan virkoja ja tehtäviä. Siksi naiset saivat alussa olla perustamassa seurakuntia ja toimia vapaasti miesten rinnalla. Vasta 1950-luvulta lähtien ruvettiin karsimaan naisen tehtäviä.
”Ehkä ei kannata evankelioida koko maailmaa, vaan aloittaa siitä omasta perheestä.”
Miten Ida Bois näkee naisen paikan seurakunnassa?
Hän on samaa mieltä siitä, että lähetyskäsky on yhteinen. Hänen mukaansa Pyhä henki ei kuitenkaan puhu Raamatun sanaa vastaan, ja 2000 vuotta kirkko on ollut hyvin selkeä ennen feminismiä siitä, mitä Raamattu opettaa pastorin roolista. Sen vuoksi naisia ei hänen mukaansa kutsuta tiettyihin rooleihin, mutta evankeliointiin todellakin.
Bois korostaa sitä, että jos naisella on perhe, biologia ja faktat puhuvat sen puolesta, että äiti on paras hoitaja. On väärin, jos vaippavuosien aikaan äiti haluaa rakentaa uraa.
– En sano, että se on syntiä, on erilaisia tilanteita, mutta jos sä olet äiti, niin se on ilmiselvä kutsu. Ajattelen, että ehkä ei kannata evankelioida koko maailmaa, vaan aloittaa siitä omasta perheestä.
Bois näkee, että tietyt roolit on naiselta seurakunnassa suljettu. Hän kokee, että hänellä on seurakunnassa tietynlainen opettamisen lahja, mutta pastorin virkaan tai sunnuntaiaamuna seisomaan nousuun ja opettamaan seurakunnassa se ei riitä.
Onko nainen ehyt ja olemassa ilman miestä? Miten Jeesuksen tulon viivästyminen vaikutti helluntailaisten oppiin ja naisten asemaan? Nainen kelpaa, jos miehiä ei huvita. Mistä on kyse? Kuuntele Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 10.5. klo 11 tai vaikka heti Dei Plus -palvelusta.
