Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen: ”Lapsen etu on tärkein”

 

Lasten asia on lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkariselle sydämen kutsumus.

Vuodesta 2019 lapsiasiavaltuutettuna toiminut Elina Pekkarinen on itse lama-ajan lapsi. Nyt hän ottaa vahvasti kantaa keskusteluun lasten ja nuorten lisääntyneestä väkivallasta, lapsiperheköyhyydestä ja sen vaikutuksista nuorten elämään.

Omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan Elina Pekkarinen vietti Helsingissä 1990-luvulla, jolloin Suomea koetteli lama.

– Lapsuudenmuistoni liittyvät Keski-Töölöön. Minulla oli kaksi siskoa ja yksi veli, isä, äiti sekä Misukka-kissa. Kesät vietettiin Pusulassa. Olin musiikkiluokalla ja harrastin pianonsoittoa. Olin myös ”heppahullu”, mutta ratsastus oli kallis harrastus monilapsiselle perheelle, Elina kertoo.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

– Ensimmäinen työpaikkani oli siivoojana Ruotsin laivalla. Kun lama alkoi vaikuttaa, ihmisiä irtisanottiin. Perheemme muutti isän työn vuoksi Ranskaan. Kun tulimme takaisin, äiti jäi työttömäksi.

Oman opiskelualan etsintää

Vuonna 1995 Elina alkoi opiskella Helsingin yliopistossa soveltavia eläintieteitä.

– Olin maa- ja metsätalouden puolella, ja pääaineeni oli riistaeläintiede, vaikka en ollut koskaan harrastanut metsästystä. Olin ollut koulussa hyvä biologiassa.

Vuonna 1998 Elina vaihtoi kuitenkin alaa.

– Olin mennyt naimisiin nuoruudenrakkauteni kanssa ja odotin esikoistamme. Eläintiede ei tuntunutkaan sopivalta alalta, ja niin minusta tuli sosiaalitieteilijä, kertoo Elina. Ura johti jatko-opintoihin, ja vuonna 2010 hän väitteli tohtoriksi nuorisorikollisuudesta.

Nuorten todellisuus tutuksi sosiaalityössä

Lapsiasiavaltuutettuna Elina Pekkarinen käyttää näkyvästi arvo- ja sananvaltaansa eri medioissa. Hänen asiantuntijuutensa ei kuitenkaan perustu pelkästään tutkittuun tietoon. Hän on tehnyt pitkän uran sosiaalityöntekijänä hoitokodeissa ja sosiaalipalvelutoimistoissa sekä tutkijana Nuorisotutkimusseura ry:ssä. Työn kautta myös nuorisorikollisuuden lisääntyminen ja raaistuminen on tullut tutuksi.

– Väitöskirjassani tarkastelin nuorisorikollisuuden historiaa 1940-luvulta tähän päivään. Sodan jälkeen oli kaupunginosajengien välisiä joukkotappeluja. 1990-luvulla lasten ja nuorten väkivaltaiset kuolemantapaukset lisääntyivät. 2000-luvulla somalipojat tappelivat Helsingissä, mutta se saatiin rauhoitettua vahvalla yhteistyöllä.

– Nykyään törkeät väkivallanteot ovat yleistyneet samoin kuin alle 15-vuotiaiden tekemät rikokset. Niissä käytetään teräaseita, kohdistetaan väkivaltaa jo vahingoittuneeseen uhriin, tekoja kuvataan ja niitä levitetään netissä. Myös niiden katselu on lisääntynyt, vaikka valtaosaa se puistattavat.

”Kasvatus on sitä, että lasta kohdellaan hyvin.”

Tarvitaan puuttumista ja välittämistä

Elina Pekkarisen mielestä nuorisorikollisuutta ei voi estää, ellei jokaisen lapsen takana ole aikuista, joka puuttuu ja välittää.

– Kasvatus on sitä, että lasta kohdellaan hyvin. Lapsia on autettava auttamaan muita, että heistä tulee hyviä ihmisiä. Niille lapsille, joilla on suuremman tuen tarve, on sitä annettava. Nykyään heidät työnnetään ulkokehälle ja heitä aletaan hyljeksiä. Sen sijaan, että ympärille koottaisiin vahva kasvattajaporukka, niin kuin lastensuojelussa tehdään.

Onnellisen maan oireilevat lapset

Vuonna 2023 Suomi rankattiin kuudetta kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi, mutta kaikki lapset ja nuoret eivät voi täällä hyvin.

– Suomessa lapset eivät sairasta kulkutauteja, meillä on maailman alhaisin lapsikuolleisuus, ja yleisesti ottaen ymmärrämme lapsen tarpeita entistä paremmin. Lapset syntyvät terveempinä, kun alkoholin haittavaikutukset odotusaikana tiedostetaan. Tiedämme myös, miten kuritusväkivalta vaikuttaa ja että rintaruokinta on tärkeää. Nyt huolen aiheena on lasten ja nuorten mielenterveys. Monet oireilevat ja ovat levottomia. Kun uni, ravinto ja liikunta saadaan kuntoon, ollaan jo pitkällä.

Yksi iso ongelma on lapsiperheköyhyys. Suomessa 120 000 lasta elää köyhyydessä, kun sitä mitataan suhteessa mediatuloihin eikä absoluuttiseen köyhyyteen, niin kuin köyhemmissä maissa.

– Suhteellinenkin köyhyys on kuormittavaa ja vaurioittavaa. Siinä tuntee jatkuvasti olevansa huonompiosainen suhteessa toisiin. Meillä on paljon matalapalkka-aloja. Noin 40 % köyhistä lapsiperheistä on työssäkäyviä, joiden tuloista valtaosa menee asumiskuluihin. Perheissä on myös monenlaisia terveysongelmia, Elina huomauttaa.

Suomea on totuttu pitämään maana, jossa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet opiskella ja pärjätä riippumatta perhetaustasta.

”Meillä ei pärjättäisi ilman seurakuntien ja hengellisten yhteisöjen tekemää työtä. Nyt olisi tuhannen taalan paikka kertoa nuorille, mitä usko, toivo ja rauha tuo ihmisille. ”

– Kansakoulu ja peruskoulu-uudistus loivat yhdenvertaiset mahdollisuudet erilaisista perhetaustoista tuleville. Meillä on ollut vahva ponnistamisen kulttuuri. Aiemmat ikäluokat ovat siinä onnistuneet, mutta nyt on tapahtunut katkos. On olemassa kulttuurisia ja rakenteellisia esteitä, joiden vuoksi moni lapsi, jolla olisi edellytyksiä, ei etene niin kuin aiemmin.

Hengellisten yhteisöjen tuki

Elina Pekkarinen on nostanut esiin sen, että samalla kun nuoret jonottavat erikoissairaanhoitoon, järjestöt ja ev-lut. seurakunnat tarjoavat matalan kynnyksen apua.

– Se on mittaamattoman arvokasta! Ei meillä pärjättäisi ilman seurakuntien ja hengellisten yhteisöjen tekemää työtä. Nyt olisi tuhannen taalan paikka kertoa nuorille, mitä usko, toivo ja rauha tuo ihmisille. Olisi tilaisuus kohdata nuoria, jotka ovat kiinnostuneita monista uushengellisistä liikkeistä. Toivon ja lohdun sanoma on nyt entistäkin tärkeäpää.

Lastensuojelulla autetaan kiinnittymään elämään

Lastensuojelu nousee julkisuuteen aina kielteisten esimerkkien yhteydessä, mutta lapsiasiavaltuutetulla on siitä myös hyvää sanottavaa.

– Parhaimmillaan lastensuojelu pelastaa lapsen epäinhimillisistä olosuhteista ja tarjoaa eväät hyvään elämään. Vuonna 1987 tehdyn tutkimuksen mukaan puolet lastensuojelun asiakkaista kiinnittyi elämään, vaikka heidät oli pienenä sijoitettu. He olivat päässeet varhain hyvään sijaishoitoon, perhe- tai lastenkotiin. Ne, joilla oli vaikeuksia kiinnittyä yhteiskuntaan, olivat olleet teini-ikäisinä laitoshuollossa, ja paikat olivat vaihtuneet usein. Silti sielläkin on paljon upeita selviytymistarinoita, tietää Elina.

Lastensuojelulakia on uudistettu yli 20 kertaa. Alun perin ajateltiin, että avohuoltoa lisäämällä estetään ongelmia ja samalla haastettiin neuvolat ja koulu.

– Vuonna 2014 siirryttiin painottamaan lastensuojelun avohuollon sijaan sosiaalihuollon puolta. Nyt on perheitä, jotka jonottavat lastensuojelun tukea, vaikka sitä tulisi saada välittömästi.

Elinan mielestä sekä lastensuojelun avohuoltoa että sijaishuoltoa tulee kehittää. Per-heille on tarjottava myös ongelmia ehkäisevää tukea.

– Lastensuojelulaki on ainoa laki, jota käytetään perheiden rikkomiseen. Suojelun pitäisi olla äärimmäisen sensitiivistä, avointa ja oikeudenmukaista. Pitäisi ymmärtää, että on erilaisia perheitä.

Rajat digilaitteiden käytölle

Lapset elävät yhä enemmän digimaailmassa ja ovat myös hybridivaikuttamisen kohteena. Nuorten älypuhelimen käytöstäkin ollaan huolissaan.

– Suomessa älylaitteet annetaan lapsille hyvin varhain. Puhelin ei kuitenkaan vastaa lapsen tarpeisiin, ja teini-iässä sen välityksellä saadaan haitallisia malleja.

Elina peräänkuuluttaa aikuisten vastuuta. – Mitä pienempi lapsi, sen selkeämmät tulisi olla säännöt laitteiden käytölle.

Laitoksessa joudutaan joskus rajoittamaan älypuhelimen käyttöä lapsen suojelemiseksi.

– Mitä enemmän nuorella on ikää, sitä enemmän on kunnioitettava hänen yksityisyyttään. Jos on tiedossa, että lapsi solmii suhteita itseään vanhempiin, on vankat perusteet rajoittaa puhelimen käyttöä tai ottaa se haltuun. Pitäisi käyttää rohkeammin niitä keinoja, joita laki sallii, mutta aina parempi, jos voidaan sopia säännöistä yhdessä.

Elinan mukaan lastensuojelulain 4 pykälä on erinomainen mittari, jolla voi mitata lapsen edun toteutumista.

– Siinä mainitaan ravinto, koulutus, turvallisuus, koskemattomuus jne. Jokaisella lapsella on oltava vähintään yksi kasvattaja, mutta mitä useampia turvallisia aikuisia hänellä on, sen parempi. On tieteellisesti todistettu, että ihminen voi kiinnittyä moneen henkilöön. Hoivasuhteen voi hoitaa joku muukin kuin biologinen vanhempi.

”Lapsille ei ole paljon valtaa annettu.”

Oma äitiys tärkein, työ kutsumus

Elina on itse kolmen aikuisen pojan äiti ja myös isoäiti 1,5-vuotialle tytölle.

– Äitiys on suuri lahja. Henkilökohtaisesti se on ollut vaativin tehtäväni, ja siihen on liittynyt myös huolta ja surua. Se on sitä elämän makua, kun lähimmäisen asiat muuttuvat omiksi. Silloin saa elää monta elämää yhdellä kertaa.

Elina pitää itseään etuoikeutettuna, koska on saanut elää keskellä isoa yhteisöä, joka on kannustanut. Työstään lapsiasiavaltuutettuna hän toteaa:

– Tämä on kutsumustehtävä. Tosiasiassa lapsille ei ole paljon valtaa annettu.

 

Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti-lehdessä marraskuussa 2023-