Kirkko: Pyhäinpäivä muistuttaa elämän rajallisuudesta

Lähetyshiippakunnan piispaksi vihittävä Soramies: Emme aio perustaa omaa kirkkoa

 

Risto Soramies vihitään lähetyshiippakunnan piispaksi huomenna. Kuva Vuokko Vänskä

– Meillä ei ole tarkoitusta perustaa omaa kirkkoa. Siitä meillä ei ole ohjelmaa, toteaa rovasti Risto Soramies.
Lauantaina toimitetaan Risto Soramiehen piispan virkaan vihkiminen Helsingissä Pyhän Sydämen kappelissa. Vihkimisen myötä Soramiehestä tulee maaliskuussa perustetun Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan ensimmäinen piispa.

Risto Soramies on käynyt neuvotteluja Tampereen hiippakunnan piispan Matti Revon kanssa. Soramies on Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappina Revon kaitsennassa.
– Meillä oli viime viikolla hyvin kohtelias ja korrekti tapaaminen. Piispa Repo kysyi pitkästä työurastani muslimityössä. Hän tiesi paljon Istanbulin luterilaisesta seurakunnasta.

Lähetyshiippakunnan piispaksi vihkimisen toimittaa väistyvä piispa Matti Väisänen apunaan piispa Thor Henrik With Norjasta sekä piispa Roland Gustafsson Ruotsista. Juhlaan osallistuu edustajia myös Saksasta, Englannista, Kanadasta ja Yhdysvalloista.

Risto Soramiehen mukaan piispa Matti Repo oli tapaamisessa ihmetellyt sitä, miksi piti perustaa lähetyshiippakunta.
– Minustakin olisi parempi, jos tällaista ei tarvitsisi tehdä, mutta miten me muuten toimisimme? Suomen kirkon piispat tietysti toivovat, että me antaisimme kaikessa periksi, Soramies toteaa.

IK-opisto neliöb. 21.10.-3.11.

Keskusteluissa sivuttiin myös pappisoikeuksia ja niiden menettämistä.

– Piispahan ei sitä yksin päätä, mutta todennäköistä on, että tuomiokapituli tekee saman päätöksen kuin Matti Väisäsen kohdalla, Soramies arvelee.

 

Virka on ratkaiseva

 

Risto Soramies on toiminut maallikkoliikkeenä tunnetun Kansanlähetyksen lähetystyössä noin neljäkymmentä vuotta. Miten on mahdollista, että maallikkoliikkeestä nousee piispoja? Myös Matti Väisänen toimi aikoinaan Kansanlähetyksen pääsihteerinä. Onko takki kääntynyt?

– En minä takkia ole kääntänyt. Olen edelleenkin Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaan sitä mieltä, että kaikki uskovat ovat pappeja, mutta ratkaisevaa on virka. Virka on Uudessa testamentissa ja tunnustuskirjoissa tärkeässä asemassa. Seurakuntia johtamaan on asetettu virkaan kutsuttu mies. Istanbulissa tämä sai mielessäni keskeisen merkityksen. Tärkeää on, että virka-asia on hoidettu, se tekee selväksi monia asioita. Virkaan kutsuttu pitää evankeliumista huolta, Soramies toteaa.