Kylä, johon kirkko ei ole tervetullut

 

Kaksikymmentä kylää Guineassa solmi kauan sitten liiton luvaten auttaa toisiaan sekä palvella vain yhtä jumalaa nimeltä N’Ghafouyi. Kylän, josta tulisi hänen kotinsa, pitäisi todistaa uskollisuutensa uhraamalla kaikki.

Vain yksi kylä, Lokpoou, suostui tähän. Valtava tulipalo tuhosi sen. Sen tyttäret ja pojat menettivät kaiken: eläimet, sadon, talot ja vanhempansa. Jumala asettui kylään. Nyt hänen pappinsa Gnakaye vaipuu silloin tällöin transsiin välittääkseen jumalansa ohjeita ihmisille.

Uskoon tulleilla kyläläisillä on ollut tapana käydä kirkossa muualla. Viisi vuotta sitten muutama heistä perusti kuitenkin kylään solun. Joukkoon liittyi myös muita ihmisiä. Aluksi kaikki menikin hyvin. He kokoontuivat sunnuntaisin lukemaan Raamattua, rukoilemaan ja laulamaan.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Vuonna 2018 noin kolmekymmentä kristittyä oli kokoontunut kylään. Puolet heistä oli lähikylistä. Yhtäkkiä he kuulivat nuorten miesten huutavan: ”Sulkekaa ovet ja ikkunat! N’Ghafouyi tulee!” Jokainen läsnäolija tiesi täsmälleen, mitä se merkitsi. Kaikki kylän jumalaan liittyvä on salaista, ja vain asiaan vihkiytyneet miehet saavat osallistua rituaaleihin. Siksi muiden on pysyttävä sisällä, suljettava ovet ja ikkunat sekä odotettava noiden uskonnollisten rituaalien päättymistä – siis odottaa paluuta normaaliin arkielämään.

Kristityt sulkivat ovet ja alkoivat rukoilla. Silloin he kuulivat huutoa talon ulkopuolelta. Avattuaan ikkunan he näkivät joukon nuorukaisia. Nämä kivittivät taloa ja repivät alas sitä ympäröivää aitaa. He olivat vihaisia ja huusivat, että uskovien pitää tulla ulos.

Kristityt kävelivät rauhallisesti talon pihalle. Siellä mellakoijat erottivat miehet naisista ja lapsista ja alkoivat hakata näitä. He riisuivat pastori Elien nöyryyttääkseen häntä, sitoivat hänen kätensä hänen selkänsä taakse ja hakkasivat häntä. Pastori näkee edelleen painajaisia tapahtumasta ja tärisee vain ajatellessaankin sitä.

Tieto väkivallasta levisi nopeasti, ja kristittyjen henki pelastui, koska poliisi ja valtion turvallisuuspalvelu puuttuivat asiaan. Uskovat kuitenkin häädettiin kylästä. He menettivät toimeentulonsa. Kuullessaan asiasta Open Doors riensi apuun. Ympäröivien kylien kristityt olivat tuolloin jo alkaneet auttaa karkotettuja. Open Doorsin edustajat tukivat karkotettuja huolehtimalla heidän päivittäisistä tarpeistaan, mutta myös rukoilemalla ja olemalla läsnä.

Paikallisviranomaiset yrittivät ratkaista ongelman, mutta heidät vastaanotettiin vihamielisesti. Yhden vierailun aikana kylän uskonnollinen johtaja nöyryytti maaherraa julkisesti kehottamalla tätä istumaan ja olemaan hiljaa. Gnakaye ei saanut tästä mitään rangaistusta. Noitatohtoreita pelätään paljon. Heitä pelkäävät sekä kristityt että muslimit, niin poliisit kuin viranomaisetkin. Open Doorsin edustajat ovat kuulleet, että noitatohtorit voivat lähettää käärmeitä tai mehiläisiä tappamaan ihmisiä.

Viiden kuukauden kuluttua paikallisviranomaiset onnistuivat suostuttelemaan Lokpooun johtajat myöntymään kristittyjen paluuseen. Heidän piti ensin pyytää anteeksi kristinuskon harjoittamista kylässä. Heidän piti luvata, etteivät he enää tuo sinne Jeesusta ja heidän oli luvattava jättää Raamattunsa muualle.

Open Doors halusi tukea Lokpooun kristittyjä tapaamalla kylän johtajat. He ilmoittivat asiasta viranomaisille. Matkalla kylään he tapasivat monia tanssivia ja laulavia kristittyjä, jotka rukoilivat tapaamisen puolesta. Lokpoou näytti siltä kuin kaikki muutkin kylät savitaloineen ja pikku kauppoineen. Kukaan ei kuitenkaan hymyillyt eikä puhunut. Heidät vietiin ikkunattomaan huoneeseen kyläläisten kokoontuessa talon ympärille tuijottamaan heitä. Heidän istuuduttuaan kyläpäällikkö liittyi heidän seuraansa ja selitti, miten kylän vanhimpien tapaaminen sujuisi.

Open Doorsin edustajat kävelivät ohjeiden mukaan kylän halki suurelle aukiolle, jonka keskellä kasvoi puu. Aukion toisessa reunassa oli talo, jossa oli katettu veranta. Kiivettyään portaita ylös verannalle he näkivät neljän vanhan miehen istuvan siellä. Nämä hymyilivät ja kättelivät heitä sanomatta sanaakaan. Open Doorsin ryhmä siirtyi vastapäisen talon kuistille kuten oli neuvottu. Tuolloin yksi neljästä vanhasta miehestä käveli alas verannalta ja toivotti heidät tervetulleiksi. Se oli Gnakaye, jolla oli yllään vihreät sortsit ja vanha T-paita.

”Meille kerrottiin, että tulisitte”, Gnakaye sanoi. ”Mutta ei ole selvää, miksi. Toivomme teidän kertovan, keitä olette ja miksi tulitte.” Open Doorsin puolesta puhuva mies käveli alas kentälle ja vastasi: ”He ovat kristittyjä Guineasta ja ulkomailta. He ovat tulleet tänne kuultuaan, että kristityillä on ollut ongelmia kylässä. He saapuivat ystävinä kiittääkseen siitä, että kristityt saivat palata. He kertovat, että Guinean ja koko maailman kristityt rakastavat Lokpooun asukkaita.”

Ryhmän valmistautuessa jo lähtemään pois vanhat miehet saapuivat kylään heidän perässään.  Gnakaye kommentoi: “Olemme tyytyväisiä sanoihinne. Haluamme kuitenkin tietää, olivatko ne vierailunne todellinen tarkoitus.” Vieraat vakuuttivat asian olevan näin. Gnakaye teki silloin selväksi, ettei yksikään kristillinen kirkkokunta ole tervetullut hänen kyläänsä. Ilmapiiri pysyi kuitenkin turvallisena, ja keskustelu jatkui. Yksi Open Doorsin edustajista sai jopa kävellä kylässä ja jutella ihmisille. Kylän nuoret miehet halusivat valokuvaan hänen kanssaan. Se oli historiallista.

Open Doors toivoo voivansa auttaa lähikylien kristittyjä luomaan paremman suhteen N’Ghafouyin maan johtajiin, että he kenties eräänä päivänä voisivat kertoa näille myös Jeesuksesta. Jo nyt jotkut pastori Elien perheen Lokpooussa asuvista jäsenistä ovat tulleet uskoon. Kristityt kokoontuvat kylässä jälleen, vaikkakin hyvin matalalla profiililla.

Lähde.

Tutustu lisää Guinean tilanteeseen.

 
Lahjoita A