Elämäntaito: Aatelisnaiset auttajina – kolme tarinaa siitä, miten ylhäiset syttyivät diakonialle

Kuudensadan sävellyksen mies täytti 60 vuotta

 

Lasse Heikkilä. Kuva: Anneli Kärki

Säveltäjänä ja multimuusikkona tunnettu tamperelainen Lasse Heikkilä täytti heinäkuussa 60 vuotta.

Teksti: Kirsi-Klaudia Kangas
Kuva: Anneli Kärki

Säveltäjänä ja multimuusikkona tunnettu tamperelainen Lasse Heikkilä täytti heinäkuussa 60 vuotta. Kokemus on opettanut hänelle, mikä on hyvään sävellykseen yhdistettyjen sanojen voima.

Kirkkorekry neliöb. 29.4.-12.5.

Koko ikänsä musiikin kanssa peuhannut säveltäjä Lasse Heikkilä taitaa nuottien ja erilaisten instrumenttien lisäksi musiikin tekemisen koko kirjon kuten sanoittamisen, sovittamisen, tuottamisen, miksaamisen ja opettamisen.

Monenlaisten musiikkikokeiluiden ja yhtyeiden kasaamisten jälkeen hän päätyi nuorukaisena keskittymään hengelliseen musiikkiin, jota onkin sitten syntynyt äärilaidalta toiselle. Jo lapsena hengellisen heräämisen kokenut Heikkilä tietää, mikä voima hyvällä sävellyksellä ja sanoituksella on. Moni kertoo päätyneensä uskonratkaisuun hengellisen musiikin innoittamana.

Musiikki on aina ollut Heikkilälle lahja, jonka avulla hän on kertonut itselleen tärkeistä asioista. Nuorena ja innokkaana muusikkona hän halusi julistaa suurille yleisöille, herättää huomiota ja viedä gospelia uusille areenoille.

”Kaikki kristityt eivät kuitenkaan sulattaneet tyyliäni, kuten esimerkiksi gospelrockia
esittänyttä Gospel Power -yhtyettäni tai Missa Concordiae -gospelmessua”,

Heikkilä muistelee.

Heikkilä on kiitollinen siitä, että on saanut musiikin siivittämänä matkustella ja viettää pidemmänkin aikaa esimerkiksi Australiassa ja Japanissa. Maailmalta saamiensa vaikutteiden vuoksi hän on ollut kristillistä musiikkia tekevänä säveltäjänä ja muusikkona monesti aikaansa edellä. Perinteiseen seurakuntamusiikkiin tottuneelle väelle siinä on ollut toisinaan nielemistä.

Heittäytymisen ilo

Heikkilä ymmärtää, miten tärkeää hänen on musiikin tekijänä pitää huolta omasta henkisestä, hengellisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan. Heikkilä kokee tärkeänä ruokkia mielikuvitustaan mahdollisimman puhtaalla ravinnolla.

”Haluan olla tarkkana, sillä saatan vasta aikojen kuluttua tajuta laittaneeni tiedostamattani
johonkin teokseeni aineksia omista kokemuksistani”,

säveltäjä kertoo.

Heikkilä heittäytyy yleensä kritiikittä ja ilolla luovaan prosessiin ja tallettaa syntyneen aihion työstämistä varten. Työhuoneen hyllyissä on sadoittain erilaisia teoksia odottamassa mahdollista jatkokäsittelyä. Yli kuusisataa sävellystä on vuosien varrella valmistunut ja nähnyt päivänvalon tavalla tai toisella.

”Olen heinäkuussa ohittanut kuudenkympin rajapyykin. Aikaisemmat täydet
vuosikymmenet ovat saaneet aikaan rajun kriisin, mutta tämä ei minkäänlaista,”

Heikkilä kertoo tyytyväisenä.

Hän on oppinut armahtamaan itseään monista tekemisistään ja osallistumisistaan, joihin aktiivinen mieli hänet helposti vetää. Hän on esimerkiksi jättänyt yhteiskunnallisia vastuitaan vähemmälle ja on luovuttanut perustamansa musiikkiteatteri Valkian toisiin käsiin. Myös lapsikuoroille tekemänsä Jippii-laulut elävät nyt maailmalla omaa elämäänsä mukautuen kunkin maan kulttuuriin.

Lasse Heikkilän arki sisältää Alfalla nähtävän Nyt lauletaan! -yhteislauluohjelmasarjan tekoa ja Tuomas-messun vetäjän tuuraamista. Tulossa on keikkojakin muun muassa uudelleen henkiin herätetyn Gospel Powerin kanssa. Hän teki loppuvuonna 2020 levyn Manna-Marian kanssa. Heikkilän ja Susan Yli-Knuuttilan yhteistyön tuloksena on synnytteillä loppuvuodesta levy. Myös Sailalta ilmestyy Heikkilän tuottama joululevy. Pentti Hietaselta tulee lokakuussa levy, jonka kaikki biisit ovat Heikkilän käsialaa.

”Marraskuussa saavat kantaesityksensä gospeloratorio Lakeuden valo ja Metsä elokuvakonsertin orkesteriversio, jonka tein Wasa Sinfoniettalle.”

Identiteetti hakusessa

Tärkeimmäksi tehtäväkseen Heikkilä kokee tällä hetkellä kouluikäisten lastensa kuljettamisen kodin, koulun ja harrastusten välillä. Koko perhe harrastaa musiikkia. Aivan ilman kipuiluja ei Lasse Heikkilä aikoinaan löytänyt omaa tietään.

”Olin laiha poika, jota kaverit eivät mielellään ottaneet joukkueisiinsa pelaamaan.
Kavereita kyllä löytyi sitten, kun hyppäsin pianon ääreen. Hankin hyväksyntää, ystäviä ja
myöhemmin tyttökavereitakin soittamalla”,

Heikkilä tunnustaa.

Täytettyään 30 vuotta mies alkoi tajuta identiteettinsä rakentuneen lapsuudesta lähtien musiikillisen osaamisen varaan. Suosittu muusikko matkasi puoleksi vuodeksi raamattukouluun Australiaan. Siellä häntä ei tuntenut kukaan.

”Halusin tietää, olisinko mitään tai kukaan ilman musiikkia. En kertonut Australiassa kenellekään, että osaan soittaa. Pian aloin löytää ystäviä, jotka pitivät minusta ihan vain itseni takia.”

Seuraavaksi nuorimies kävi vakavan keskustelun Jumalan kanssa. Hän ei ollutkaan enää varma haluaako työskennellä Suomessa, vaan oli valmis lähtemään vaikka lähetystyöntekijäksi. Paastottuaan kolme päivää Heikkilä sai vastauksen:

”Jumala kehotti minua tekemään sitä mitä haluan, kunhan tekisin sen Hänelle. Niin yksinkertaista se oli. En vielä kuitenkaan tiennyt missä muodossa työni jatkuisi.”

Suomalaisuuden alkulähteillä

Heikkiä palasi kotimaahan. Hän mietti mikä olisi hänelle mieluisinta tekemistä. Näytteleminen ja elokuvakin kiinnostivat, joten mies hakeutui opiskelemaan teatteria. Sen jälkeen seurasi vielä erilaisia musiikillisia kokeiluja, kunnes syntyi viidentoista supisuomalaisen laulun sarja. Se sai nimekseen Suomalainen Messu. Rakastettua teosta
esitetään yhä eri seurakunnissa ja erilaisin kokoonpanoin.

”Varsinkin Laulu Suomelle oli vaikea sävellystyö. Luulin sen myötä tekeväni taiteellisen itsemurhan. Olin opiskellut Sibelius-akatemiassa musiikin maisteriksi, mutta nyt olin synnyttämässä jotakin humppaa!”

Sitten seurasi sävellysten ja sanoitusten sarja, jota säveltäjä kutsuu nöyrästi profeetallisiksi. Hän ymmärtää niiden suosion perustuvan niiden innoituksen lähteeseen, Jeesukseen Kristukseen.

Heikkilä ei helposti osoita iloaan nauramalla, eikä kuulemma itkekään ihan joka vuosi, vaikka teettää kumpaakin musiikkinsa kuuntelijoilla. Hän tajuaa purkavansa tunteensa sanoiksi ja nuoteiksi huomaamattaankin.

”Lahjakkuutensa jokainen saa syntymässä, mutta sen kehittäminen ja käyttäminen on omassa vallassa. Musiikki on minulle väline, jolla teen Jumalan valtakuntaa näkyvämmäksi ja kuuluvammaksi tässä maailmassa,”

Lasse Heikkilä tiivistää elämänsä tärkeysjärjestystä.

Säveltäjä nauttii 60-vuotisjuhlakonsertin odotuksesta. Tampere-talolla syyskuun 26. päivä esiintyvät huippuartistit tulkitsevat hänen musiikkiaan, eikä maestron itse tarvitse muuta kuin istua ja kuunnella.

Faktaa:
Lasse Heikkilä on freelancer säveltäjä, muusikko, kirjoittaja, opettaja, yrittäjä ja perheenisä.
Kymmeniä erilaisia äänitteitä, joista Jippii-lauluja on käännetty ja äänitetty yli sadalle kielille.
Kymmenen nuottikirjaa ja lauluja kokoelmissa ja oppikirjoissa.
Musikaaleja: Suojatie, Simon Kyreneläinen, Joulun Sankari, Mostokin ihme, Ristinkantaja
Messuja: Missa Concordiae, Suomalainen Messu, Tunturimessu
Kirja: Elettyjä ajatuksia, Päivä 2003
www.lasse.net