Ihmisiä ja ilmiöitä: Pastori Matti Hernesaho: ”Jeesus ei ole teinipojille mikään vitsi” Hyvät: Arabien parissa lähetystyötä tekevä Aaron Ibrahim kertoo miten tehdä vaikutus muslimeihin: ”Elä niin kuin opetat”

Kuppikunnista valtakuntaan

 

Suomen teologisen opiston rehtori Simo Lintinen vaalii Raamatun tuntemusta mutta välttää oikeaoppisuutta. – On vaikea uskoa, että kukaan inhimillinen ihminen olisi löytänyt koko totuuden. Kuva: Elina Rautio

Suomen teologisen opiston rehtori Simo Lintinen tarjoaa kristityille heimolaisuuden vastakohdaksi asennetta, joka iloitsee Jumalan valtakunnan moninaisuudesta.

Vaikka Suomen teologisen opiston rehtori Simo Lintinen näkee seurakunta- ja kirkkokuntarakenteet lähes välttämättöminä, kuppikuntaisuus on hänestä haitallista evankeliumin leviämiselle.

– Heimolaisuutta leimaa asenne, jossa uskova määrittelee sen mitä hän on jostain vähemmästä kuin Kristuksesta itsestään ja hänen seuraamisestaan. Nykypäivän seurakuntaelämässä oikeaoppisuus voi ilmetä esimerkiksi seurakuntakulttuurin ja musiikkityylin hengellistämisenä ja pyrkimyksenä yhtenäistää jumalanpalvelustavat.

KRS Krito 10.-23.6.

Vapaakirkon omistaman oppilaitoksen johtajan mielestä uskonpuhdistus antoi lisäpontta heimolaisuudelle. Luther ei varmaankaan aavistanut, että samalla kun roomalais-katolisen kirkon Raamatun yläpuolelle asettuva arvovalta murrettiin, syntyi uusia ongelmia.

– Kun Raamattua alettiin painaa, kuka tahansa pystyi lukemaan sitä. Mahdollisuus erilaisten kuppikuntien ja korostusten syntymiseen kasvoi, ja alkoi syntyä erilaisia kirkkokuntia.

Tämän jälkeen lukuisat kristityt ja teologit ovat sanoneet lukevansa Raamattua ”niin kuin se on kirjoitettu” – ja tulleet erilaisiin johtopäätöksiin.

– Alkuseurakunnalle riitti uskontunnustukseksi se, että Jeesus on Herra, muu oli vaihtotavaraa. Jeesuksen herraus toteutui Pyhän Hengen todellisen vaikutuksen kautta. Oli yksi usko, yksi Herra ja yksi kaste. Tärkeää ei ollut kasteen muoto vaan uusi elämä Kristuksessa.

Vastavoimaksi ”valtakunta-asenne”

Lintisen määrittelemän heimolaisuuden vastakohta, ”valtakunta-asenne”, tarkoittaa sitä, että kristillisen uskon keskus säilyy kirkkaana, mutta reuna-alueilla löytyy laajaa hyväksymistä ja toisen näkemysten kunnioittamista.

– Valtakunta-asenne näkee kokonaisuuden. Se hyväksyy moninaisuuden ja näkee sen rikkautena. Seurakunnassa se tarkoittaa aitoa iloa erilaisuudesta, jonka Pyhä Henki synnyttää jakaen kullekin armoaan niin kuin tahtoo, Lintinen selventää.

Tämä Paavalin edustama yhteyteen haastava malli edellyttää Jumalan valtakunnan ytimen ymmärtämistä sekä kykyä erottaa muoto ja sisältö toisistaan.

Eri kirkkokunnista muodostuvalla Jumalan kansalla on yhteinen tehtävä: tarjota Kristuksen antamaa elämää elämänjanoisille nykyihmisille.

– Valtakunta-asenne etsii ajanmukaista olemisen kulttuuria kyetäkseen vaikuttamaan omassa ajassa. Se haastaa dynaamisiin suhteisiin, jolloin seurakuntakoti on syvien ihmissuhteiden muodostama yhteys – ei vain paikka, johon kokoonnutaan. Seurakunta on kaikkialla siellä, missä Kristus on läsnä Henkensä kautta.

 

Haastattelu on julkaistu kokonaisuudessaan Ristin Voiton numerossa 23/2015.

 

Aiheet