”Kentälle ei enää pääse ilman lähettäjärengasta” – seurakuntien lähetysomavaraisuus heikentynyt

 

Pohjois-Karjalasta maailmalle suunnanneet Samuli (oik.) ja Marika Rydenfelt (ylh. vas.) työskentelevät Ugandassa kehitysyhteistyössä. – Kannatusasiamme ovat luonnistuneet hyvin, Samuli Rydenfelt kertoo. Kuvassa myös lapset Joonatan, Olivia, Milja ja Sofia. (Hannu Happonen)

Nuoret aikuiset opettelevat kommunikoimaan omaa lähetysnäkyään muille. Yhä useamman lähetin takana on myös yrityksiä.

Nykyisin vain muutamat helluntaiseurakunnat kykenevät lähettämään lähetystyöntekijöitä yksin, Fidan seurakuntayhteyksien päällikkö Juha Lehtonen arvioi. 

Helluntaiseurakuntien omavaraisuus lähetystyöntekijöiden lähettämisessä on madaltunut 2000-luvulla. Paitsi että lähettien määrä on laskenut, lähtijän on oltava valmis myös tekemään mahdollisesti vuosia työtä löytääkseen itselleen kannattajarenkaan. 

Par.Aviol. Neliöb.14.5.-9.6. MJa

Kannatus ei myöskään enää aina muodostu vain seurakunnista, vaan mukana on yhä useammin aktiivisia yksityishenkilöitä ja yrityksiä. 

 

Tilanne ei ole aivan uusi. 

– Silloinkin kun Lehtosen perhe lähti Boliviaan vuonna 1992, kiersimme ympäri Etelä-Suomea keräämässä kannatuksia eli pitämässä kokouksia, Juha Lehtonen kuvailee omaa lapsuudenperhettään. 

Se, miten lähetystyöntekijä lopulta saa seurakunnat tukijoikseen, on Lehtosen mukaan ”aina vähän yksilöllinen tarina. Monesti lähetysnäky on saatu tartutettua oman seurakunnan väkeen ja lähettämisasia on esillä vapaamuotoisissa vastuuhenkilöiden tapaamisissa. 

 Usein lähetin työnantajaseurakunnan pastori tekee töitä sen eteen, että saadaan muita seurakuntia mukaan kannatuksiin. Mutta kaikissa tapauksissa niin historiassa kuin nykyäänkin lähetystyöntekijöiden oma rooli kannatusten keräämisessä on keskeinen. 

Juha Lehtosen mukaan nuoret aikuiset osaavat jo nähdä lähtemisen vaativan kenties pitkänkin kierroksen kannattajia etsien. 

 Kannatusten kerääminen on usein työläämpää kuin kuvitellaan. Myös vanhat lähetit joutuvat jatkuvasti ylläpitämään verkostoa ja etsimään uusia kannattajia. 

 

Lähettäminen on myös vastuullisempaa kuin ennen.

 

 Lähettäminen on muuttunut. Lähetyskannatuksen kerääminen vie paljon aikaa, lähetystyöntekijä Marjo Hallapuro arvioi. 

Espanjassa työskentelevät Marjo ja Jaakko Hallapuro ovat viime vuosina olleet kehittämässä Vamos-koulutusta, joka tarjoaa harjoitusalustan lähetystyöhön suuntaaville ja toisaalta myös seurakunnille mahdollisuuden tarkastella omaa lähettämisvalmiuttaan. 

 Vamoksella on turvallista kokeilla, voisiko meidän seurakunta olla lähettävä seurakunta. 

Hallapurot itse edustavat nykyaikaista lähetystyöperhettä. Marjon lähettäjinä on seurakuntien lisäksi yrityksiä sekä ystävien joukko. Jaakko taas työskentelee globaalina ammattilaisena, josta aiemmin käytettiin teltantekijä-nimitystä. 

 Viimeisen vuoden aikana etätyön hyvät puolet ovat tulleet esille ja yritykset sallivat työntekijöilleen mahdollisuuden tehdä etätyötä, vaikka toisesta maasta käsin, Marjo Hallapuro kuvailee. 

 

Kustannusten osaltakin lähettäminen on muuttunut. Kaikki lähtijät eivät ole yksineläjiä, ja esimerkiksi lasten asianmukainen koulutus kohdemaassa on yksi toistuvista haasteista. 

 Lähettäminen on varmasti kalliimpaa kuin ennen, Juha Lehtonen sanoo.  

– Se on myös vastuullisempaa kuin ennen. Pyrimme esimerkiksi Fidan puolelta selkeästi kertomaan kunkin maan hintatasosta, jotta seurakunnat osaavat varautua riittäviin kannatuksiin. 

Lehtosen mukaan Suomesta lähtee ihmisiä vajailla kannatuksilla lähetystyöhön. 

 Kutsumus on sen verran painava asia, että jos lähetti kokee rauhaa lähtemisessä, harvoin seurakunta laittaa jarruja. 

 

Juha Lehtonen nostaa lähettämisessä tärkeään rooliin aktiivisen kotiseurakunnan. 

 Seurakunnan tulisi toimia puutarhurina ja nähdä keskuudessaan niitä ihmisiä, joita Jumala kutsuu lähetystyöhön. Parhaassa tapauksessa seurakunta panostaa henkilöön muun muassa antamalla vastuuta ja tukemalla koulutusta. 

 Kun lähdön hetki tulee, on helppo pyytää myös muita mukaan, koska henkilö on ollut jo pitkään näkyvä persoona paikallisesti ja alueellisesti. Lähettämisen ei siis pitäisi olla jotenkin yllättävää ja epäjohdonmukaista. 

 Tällöin uskalletaan usein myös tehdä rohkeita taloudellisia satsauksia, Lehtonen katsoo. 

 

Lisätietoa syksyn Vamos-lähetystyöharjoittelusta: vamosformissions.info 

 

 

Teltantekijä-nimike jäämässä historiaan 

Helluntaiseurakuntien lähetystyössä ei enää käytetä teltantekijä-nimikettä. 

Teltantekijöillä on tarkoitettu ulkomailla toimivia ammattihenkilöitä, jotka työnsä ohella tekevät myös lähetystyötä. Termi on apostoli Paavalin peruja, joka asuessaan Korintissa elätti itsensä maallisen ammattinsa avulla (Apt. 18). 

Nykyisin puhutaan globaaleista ammattilaisista. 

 Moni globaali ammattilainen kokee juuri tämän lähtemisen tavan erittäin hyväksi, koska työn kautta vaikutuspiiri paikallisiin on vahvaa, Fidan seurakuntayhteyksien päällikkö Juha Lehtonen sanoo. 

 Monissa maissa tämä on myös ainoa tapa tehdä lähetystyötä. 

Globaalit ammattilaiset ovat seurakunnillekin usein ihanteellisia lähetettäviä: sijoittuminen kohdemaahan on sutjakampaa ja taloudellinen kehys tavanomaista lähetystyötä kevyempi. 

 On hienoa kuulla heidän elämäntarinoitaan ja huomata, kuinka he todella ovat sydämeltään täysiverisiä lähetystyöntekijöitä. Konteksti on vain hieman erilainen. (RV)